Matkalla kohti maratonia, osa 19

Tänään se sit viimeistään kävi selväks. Kesäkuun 14. päivä ei valitettavasti kyl olla maratonkunnos eli siin mieles projekti on epäonnistunut :( mut lähetään sillon koittamaan puolikasta ja katotaan siitä sitten eteenpäin. Tänään oltii Jusan kans Kohnan lenkil. Se on n. 10,5km pitkä. Siin meni aikaa tasan tunti ja ka-syke oli 145. Syke ei nyt mikää ihan mahdoton ollu mut se milt jalat tuntu ni se oli huono. Koko ajan sellast väkisin runttaamist. Ja paheni vaa loppuu kohden. Ei olis kauaa pystyny jatkaa sitä vauhtii. Ei ollu mittää penikkaoiret pahemmin tai selvää lihaskipua mut jalat vaa o jotenki tukos. Se pienikin herkkyys on kadonnut ku ajatuksis pitä käyr just päin vastoin.

Eilen vedin kotinurkilla Saarenmaanlenkin. Ja kun vetää rauhallisesti ni ei juurikaan huomaa et paikat olis tukos. Ei ny miltää lentokeliltäkään kyl tunnu. Se oli joku 5,5km pitkä ja aikaa meni 32min et aika hissuksii mentiin.

Viime viikolla vedin yhden reilun tunnin lenkin mis oli kolme 8-12 min vetoa. Alkuun tuntu ihan suht hyvält mut viimises vedos kyl hyytyi sit ihan täysin.vittu et vituttaa. Täytyy vaan kai hiiren hiljaa mennä kaikki lenkit nyt kai sit vaa.

Talvel oli sellanen ajatus et sit ku illat pitenee ni pystyy jo nauttimaan juoksusta. Nyt on valitettavasti käynyt ihan päinvastoin. Se on tietty syönyt motivaatiotakin hiukan. VEnyttely jääny liian vähälle huomiolle. Mut toivoo toki on. Sitä lisää Jusan ja Pönnin suorituksista kantautuneet tiedot. Torstaina sit seuraavan kerran joku lenkki.

Matkalla kohti maratonia, osa 18

Moi

No niin. Reilun viikon tauko tuli taas. Tuli kuumeiltua pari päivää ja vielä sen jälkeen niisteltyä ja yskittyä. Osin vieläkin. Et eipä täs nyt oo paljoo juostu. Tänään kävin sit tunnin juoksemas. Tuntu yllättävän hyvältä. Ei ollu juurikaan mitään rasitus- tai nivelkipuja. Eikä mitää lihasväsymystäkä nyt tullu. Syke ka oli 143. Jos se täst nyt taas lähtis.

Sanotaan et tohon Karhu-viestiin asti 12.4. sujui ihan hyvin. SIt tuli osittain koulukiireitä mut ei motivaatiokaan paras mahdollinen ollu. Sit ku oli viel noit vaivoi ni ei ollu täys tsemppi ton juoksemisen suhteen. Nyt ei sit ainakaa o mitää tekosyitä ku koulu on ohi ja sairasteltukin on. Toivotaan et jalat nyt vaa kestäis ja vois taas kääntää katseet noihin kesän juoksutapahtumiin.

Matkalla kohti maratonia, osa 17

Tää matka tökkii nyt tosi pahasti. Sanotaan et takapakkii on menty viiminen kuukausi. Vapun aattona kävin tunnin vetäsemäs sellast perusrentoo juoksuu. Tuntu vaihteeks taas ihan ok-meiningiltä. Ei missää tapaukses hyvää mut ei huonointakamahdollist. Kesäasustees sai juosta. Sit oliki vappu ja parin päivän pörötys. Viikonloppuna sulkapallo ja lentopalloturnaukset. Maanantaina paikat ihan paskana. Lähdin juoksemaan tavoitteena vetää sellanen kevyt 1,5h. Sanotaan et eka tunti meni jotenkuten. Sit sen jälkee alko taas niiku paukut jaloist loppuu. Tuntu et takareisis o voimat vähis. Muutenki aika raskast juoksuu. POlvet ja siit alaspäin ni kaikki mahdolliset luut ja ytimet tuntuu olevan jumis.

Nyt tiistain nousi sit kuume. Sen kyl huamas sit jo eile lenkil. Täs tulee nyt taas sit taukoo eikä mistää säännöllisest harjottelust tietookaan. Nyt olen kyl melko varma siit ettei 14.6. olla viel maraton-kunnos. Tiedot pohjosesta ja Paneliasta kertoo et Jankke ja Jusa on kovas kunnos. Hiukan se syö miestä ku itte ei o pysyny kehitykses mukan. Tos jossai vaihees ku hiukan koitti noustaa harjotusvauhtei ni tapahtu jotain. Meni jotenki yli tai jotain. Sellasest kevyest tuntumast lenkil on mahdottoman pitkä aika. Vaiks nyt onki vaikeet ni uskos et ku täst tervehtyy ja säännöllisest käy lenkil ni kyl se kunto sielt taas alkaa nousta. Nyt vaan ei toi lenkil lähteminen o kovin mielekäst ku juoksu nii vaikeet ja väkinäistä. Ei auta muut ko jatkaa ja toivoo et suunta muuttuis taas.

Matkalla kohti maratonia, osa 16

Matka käy yhä vaikeemmaks. Oli kyl huono viikko taas. Tiistaina ajattelin vetää sellasen 50min palauttavan. Jotenki jalat kyl iha vitun tukos. Pakko oli keskeyttää 37min kohdal. Viikonlopun la-illan reipas lenkki ja sunnuntain pitkä selväst liian kova pala mulle. Tuli selväks et täytyy huilat ja purra hammasta. Tuntu et ei täst tul taaska mittää.

Torstai-illal lähdin sit pelonsekaisin koittamaan. Juoksin sellaset 45 min. Ei mittää herkkuu taaska ollu mut paljon parempaa ja sykkeetkin pysyi ihan kohtuullisest aisois.

Perjantain sit menin Ruissaloon tarkotuksen vetästä sellanen tunti hiuka reippaampaa. Missää vaihees ei tuntunu hyvält. Alku meni kuitenki jotenki. Siin sit ku alko tuni lähestyy ni alko men taas nii vitun vaikeeks. Ei sillai mittää penikkaoiret. Pient kireyttä niiku pohkeen alueel mut suurimmat ongelmat selväst lihaksistos. tuntu et homma ei nyt vaan toimi sillai ku pitäs. Taas jouduin lopettamaan juoksun ennen ku olin ''maalis''.

Sunnuntain oli sit taas pitkän aika. Olin mielestäni hyvin valmistautunu. Lähin sinne Lyörkin mettiin juoksentelemaan. Aika pian huomasin et nyt sit taas penikat sattuu. Eikä se menny ohi. Paheni vaan. Joka askeleella sattui ja juoksu meni väkinäiseksi ku hiuka varoo niit iskui. 47min oli juostu ku oli pakko keskeyttää. LAuntain olin vetäny vesijumppaa ja siin hyppiny jnkv. Siit ne sit oli ottanu nokkkiis. Ei kyl olis edes kiukul juossu tota läpi.

Nyt on harkinnan aika. Tuntuu et Forssa tulee ihan liian pian vastaan. Mieleen tullu semmonen ajatus et jos siel juoksis puolikkaan ja vast myöhemmin kesäl sit maratonin. Kesä on kyl paha et tuleek sitä sit reenattuu. nyt kyl tuntuu silt et ei pysty juoksemaan sitä siel forssas läpi. On ollu nyt sen verra vastoinkäymisii. Tuntuu et ei jalat lainka totu tohon touhuun. Talvel ajatteli et tähän aikaan vuodest olis jos kevyt askel. NYt tuntuu et edellisest kevyest olost ja helpost juoksemisest on jo pirust aikaa. Jusa puolestaan on hyväs kunnos.

Matkalla kohti maratonia, osa 15

MoSo!

Hiuka meni vituix tämä viikko. Neljä lenkkii oli tarkotus. Kolme tuli vetästyä.

Tiistain oli sellanen perusveto. Takana oli se lauantainen Karhu-Viesti suoritus. Sen jälkee kahden päivän tauko ilman mitää palauttavii lenkkei tai venytyksii.Tuntu jo enne lenkkii silt et tänää ei kulja. Olikin kyl tosi raskas askel. Henkisest tuntu kans pitkält. Luiset rakenteet hiukan kans valitti. Ajoittain tuntuu silt et ku treenaa mont viikkoo säntillisest ni menee askeleen eteenpäin ja sit ku ottaa yhden viikonlopun rennommin ni menee kaks taa. Et täytyy kai joka päivä treenailla vaan eikä mitn lepopäiviä. Lenkki kesti muuten tunnin ja ka-syke oli 143.

Joo torstain piti sit vetää seuraava. Piti palauttaa opinnäytetyö perjantain ja sitä väännettiin klo 21 asti. Ni ei ollu sit enää paukkui lähtee. Ja sit ku Lauri Tähkä oli viel kaupungis ni pöhnä oli itsestäänselvyys. Eli kuningasalkoholi vei voiton
Rintamaan pojasta. Ja perjantai meni sit miten meni.

Lauantai-illal sit pääs liikkeel. Olin siin just pohjal vetäny punttitreenin,mm. maastavetoa et ei ihan tuoreet jalat ollu. HIuka kovempaa oli tarkotus vetää. Eka 10min rauhallisest. Sit n.15 minuutin veto. HIuka hakkas tual 170 yli. Vois koittaa seuraavaks pitää alle. IHan ok luonas mut ei tietty nii kevyt askel ku haluais. Sit muutama minuutti kävelyy ja pient hölkkää ja sit kovempaa kotiin asti, joku 14 min. Yhteisaika 45min ja ka-syke 158.

Sit nyt sunnuntain pitkä lenkki. Harjavallas hiihteenharjul. Oli tarkotus vetää 20km mut tuli hiuka pidempi ku juoksin harhaan hippasen. Oli nyt ylärajana 151 ku yleensä ollu 145 korkeintaan. Ajattelin et kyl se 20km vois kahteen tuntiin men. Juoksin jonki verra kovempaa ku yleensä pitkil lenkeil. Ei tainnu juoksu oikee kulkemal kulkee missään vaihees. Luulin et olis eka 10km kierrokse jälkee olu tunnin pinnas mut kello näyttkin 1h 7min ja rapiat päälle. Alan oikeesti epäillä noita H-vallan lenkin pituuksia. Tuntu et sellast ihan hyvää vauhtii mentäis mut ei kai sit. Sit toisen kierroksen alkupätkäl juoksin harhaan ja vitutti jonkin verran. Siit sit ympäri ja takasin oikeelle polulle. Alkoi painaa jonkin verran. Lihakset jaloissa selvästi väsyi ja vasen polvikin alkoi sattua. Oikee tuli sellanen olo et jaksaak täsä maalii asti. Pientä katkeemista oli havaittavissa. Ihan hyvä treeni päänupin kannalta ku joutu skarppaamaan. Loppuajaks tuli 2h 26min, ka-syke 145.

Viikon päätteeks tuli taas sellanen olo et pelkkä maratonin läpijuokseminen on ihan tarpeeks kova haaste. Aikatavoitteet taas unholassa. Vittu et oli vaikiaa. NYt ehkä päällimmäisenä mielessä se että pitää venytellä ja palautella noista lenkeistä lepopäivillä ja kevyillä juoksuilla. Se hiuka jääny taka-alal nytte. Tälläki viikol huomas ti ja varsinki nyt su ettei ollu palautunu. Varsinki tänää tuntu se eilinen maastaveto. Pitää taas ottaa vähän ammattimaisempi asenne tähän touhuun ku koulussaki suurin paine jo poijes.

Suunta ylös!

Matkalla kohti maratonia, osa 14

Matka jatkuu. Tarkoituksena oli vetää nyt inan kevyempi viikko väliin ja sen jälkee aloittaa sit taas ikään kuin seuraava vaihe harjottelussa kohti kesäkuun 14. päivää.

Oli jalat hiukka kipeet pitkän lenkin jäljiltä.Niinpä tein palauttavan lenkin sijaan korvaavan harjoituksen kuntopyörällä. Tarkoituksena siis säästellä jalkoja iskuilta. Poljin 45 minuuttia keskiarvosykkeellä 111. Missää muus lajis ei saa hikee nii nätist irti ku kuntopyöräl. Oli oikein hyvä korvaava treeni. Säästeltiin hiukan intoa tonne juoksupoluille.

Torstaina illan jo alkaessa hämärtää eli vast hiuka enne kello ysii kerkesin Ruissaloon. Siellä oli tarkotus vetää sellanen alkuu 10min rauhallist,sit 50 min tasast reipast sykearvoilla 149-161 ja sit loppuu taas 10 min verryttelyy. Ja suunnitelmien mukaan meni. Syle nousi alus helpommi ylös ku odotin mut pysi sitä vastoin aika hyvin rajoissa. Ihan mukava vauhtia tuli juostua. Näitä lenkkejä pitää ottaa nyt lisää. Jalat oireili hiukan, eniten vasen pohjeen/akilleksen seutu jotenkin kramppas mut helppas ku anto vaan mennä. Lenkin jälkee oikein hyvät fiilikset. Sai pitkän päivän päätteeks vedettyy viel hyvän lenkil. Päivä pääateria syötiin lenkin jälkeen n. klo 23.

Lauantaina sitten edessä taas uus kokemus. Eli osallistuttiin PeWen kanssa Suomen suurimpaan maantieviestiin eli Karhu-Viestiin. Mä olin hamstrannu itelleni ankuuriosuuden, joka oli 9,2km. Koko matka suht tasasta asfalttibaanaa. Juoksu kulki aika hyvin. Olin edellisenä päivänä tehnyt kevyen jalkatreenin. Se tuntui yllättävän paljon. Etenkin etureisissä. Muuten jalat ei nyt oikeen ollu moksiskaan asfaltista. Aikas tasasta vauhtia painoin koko ajan. Loppuajaks tuli tasan 45min keskiarvosykkeellä 172. eli hiukan alle 5min km-vauhtia. Ei mikään elämäni juoksu mut ihan jees. Pitää vaa noitten kovempien lenkkien kautta hakee edellytyksiä ja rohkeutta viedä ittensä vielä lähemmäs äärirajoja. Matkavauhtia tarvitaan lisää. Olen täs jo ajatellu et siel hunajahölkäs lähdetään kyl riskillä liikkeelle tavottelemaan tosissaan sitä 45 min aikaa. Jos Jusalt sais hyvän peesin... Kokonaisuudessaan viesti hieno kokemus ja sokerina pohjalla hyvät ruoat Amarillos.

Joo nyt on hiuka sellane olo et vaihe 1 olis takana ja nyt alkais vaihe 2 mikä päättyis siihe maratoniin. Hiukan pitää nostaa tehoja. Ei ehkä määrää niinkään. Neljällä lenkillä viikossa oon ajatellu pärjätä. Jos hiukan malttais ol syömät ni painokin jatkais laskuaan. Hyvä tavoite vois olla et 14.6. se olis joku 95 kiloa. Matka jatkuu.Pysykää mukana!

Ei tää voi olla näin vaikeeta

Otsikossa lainattu erään turkulaisen kiekkovalmentajan tokaisua pelaajilleen. Kyseinen valmentaja joka myös Midaksen kosketuksestaan tunnetaan.

Touhu on kovaa. Kouluja on käyty jos kaikki lasketaan mukaan,niin sellaset 16-17 vuotta ja nyt tuntuu silt et sais riittää. Olis toi opinnäyte tossa aika levällään ja palautus olis ens pe. Vittu kun sen saan pois käsistäni ni taas huokastaan helpotuksesta niin syvään että. Ei kyllä oikeen jaksa kiinnostaa. Kai se nyt täytyy hoitaa ees jotenkin loppuun. Syytä ainakin olis.

Aika kiirutta ollu tää viikko. Harjottelu loppui ja sit on painettu partnerin kans tota työtä. Kiireiden keskelläkin on kerinny treenailemaan. Ainahan sitä löytyy aikaa sille mitä pitää tärkeenä. Et miehet jos joku kiisenberg sanoo teille et se on nyt aika kiireinen eikä ehdi tavata ni toivo on menetetty sit jo siin vaihees.

Nytkin ois täs illal ollu aikaa tehä ja touhuta mut ei pysty. Sielt tuli hyvii TV-ohjelmii kuten Tartu Mikkiin juontajanaan iki-ihana Sami Hintsanen. Ylanterin Katri se siellä lauleskeli. Se vissii pyörii aika ussei tual Holvis. Ei tietty nii paljo ku Mane ja Timo mut kumminkin vähintään kerran viikonlopus. Se tarttis joskus bongata siel. Ite tulee vaa käytyy nii harvoin ku ei se paikka enää tullu miltään tän Turun gloorian ja loiston jälkeen. Sitä kun täällä tottuu patioihin ja tilaa shamppanjaa pöytään ja chilinutsei ni ei siin paljo enää vodkabatteryst saa kiksei. Vähä sama ku ois päässy ajamaan jotain tuliterää tai vähänajettuu kiisen.... eiku siis autoo ni ei siin enää vanha matu oikee miltää tunnu. Näin se vaan menee.

Kiekkofinaaleit en ol ehtin seuraamaan. Sen sijaan naisten lentopallon neljättä finaalia tossa kattelin samalla kun tein yhden käden punnerruksia ilman paitaa. Oli kyllä urheilua parhaimmillaan. Joutu oikein jännittämäänkin ku on sentää yks tuttu pelaamas. On se niin pirun pienestä kiinni välillä. Yhden pallon pääs mestaruudest ja sit käteen ei jää lopulta mitään. Siinä kai piilee se urheilun hienous. Täytyy kyllä nostaa hattua niille nuorille tytöille varsinkin kun ikää on 17 ja koko sali huutaa. Siin kysytää henkist kanttia kyllä. Sitä ei taitais Sakkelt löytyy.

Joo sitä on nyt sellanen tunne et ku ton työn saa pois käsist ni elämä pääsee jatkumaan. Nyt on joutunu jättämään väliin niin monta baari-iltaa ja muita sosiaalisii tilanteit mist ei tääl vissii niin paranis huudella. Pitäkää peukkui et Sakke sais hommat hoidettu ja sit olen BACK!

Matkalla kohti maratonia, osa 13

Moso!

Täl viikol kertyi yhteensä 4 lenkkiä ja sit viel juoksumattotesti eli viikko oli kova ja eteni seuraavasti.

Maanantaina oli palauttavan lenkin vuoro sunnuntaisen kisan jälkeen. Selvästi painoi jaloissa. Vasenta jalkaa hiukan sattui. Hiekal oli kyl hyvä juosta. Kyl luulen nyt tietäväni palauttavan lenkin merkityksen. Lenkin jälkee tuntu lihaksis iha erilaiselta ku ennen lenkkiä. Venyttelyn jälkee viel paremmalt. Lenkki oli kevyt. Ajaksi tuli 34min ja ka-sykkeeksi 128.

Tiistaina oli sit sellasen puolipitkän vuoro. En tiä onk ennen tullukka juostuu kolmen peräkkäisenä päivänä ja nyt taas. Puolentoist tunnin lenkki syke-keskiarvolla 139. Aika vaikeet oli. Jalat taas kipeet. Pitäs jatkaa körsivällisest kylmä ym. hoitoa. Puolenvälin paikkeil oli tosi vaikeeta. Sit hiuka helppas. Kyl sunnuntai viel painoi jalois. Nyt tään viikon ku jaksais painaa ni ens vko olis sit hiuka kevyempi. Hiuka pelottaa se pitkä lenkki kyl ku jalat on mitä on.

Torstain oli sit juoksumattotesti. Se menee niin et juostaan tiettyä vauhtia 3min, sit otetaan verinäyte mist katotaa maitohappoi. Sit nostetaan nopeutta 1km/h ja sama uudestaan ja niin jatketaa niin kauan ku jaksetaan. Testi alko 6km/h vauhdista ja viimiseks mul oli 15km/h ja siihen loppu. Hiuka etukäteen ajattelin et olisin jaksanu sen seuraavan nopeuden viel juosta mut oli pakko luovuttaa. Syke oli lopetushetkel 185. Se nousee kyl 190 mut en vaa täl kertaa saanu enempää irti. Voi ol et sunnuntainen ja suht raskas alkuviikko painoi jnkv.

Sit siihe tulokseen. Lopetushetkel mul oli maitohapot suht alhaal mikä sinänsä on tietty hyvä asia mut yleensä niillä arvoilla pystyy vielä helposti jatkamaan testiä mut mä en pystyny. Tarkottaa sitä et mun maitohapon sieto on melkosen huono. Ei o ikin tullu reenattuu sillai et olis oppini sitä vastaan taistelemaan. Se vaatis sellast suht lyhyttä intervallia, mäkijuoksua jen mikä sit taas on sitä vittumaisinta treeniä. Mut jos esim kiekkoa ajattelee ni pitäs sellasta reeniä mun tehdä ehdottomasti. Tää testin tulos ei tullu kyl mulle yllätyksenä. Olen tienny et olen viimisen päälle diesel-tyyppi. Se o kyl luonteessakin. Teen kaiken hitaasti. Jos lähen lepposasti kävelemään tai juoksemaan ni vauhti on tosi hidasta. Ei o mihinkään kiire. Ei se tos maratonis nyt suuri ongelma ole jos ei pysty viimisen päälle puristamaan ku siinä juostaan kuitenkin niin matallilla tehoilla maksimista. Maratonajan ennusteeks testi muuten antoi 3h 45 min ja se sunnuntainen testikisa jopa 3h 30min. Mun kokosel on kyl keskimääräst vaikeempaa pitää tollast vauhtii pitkään yllä et noi on ehkä hiuka optimistisii arvioita mut palauttivat taas mieleen sen 4h tavoitteen. Mut vielä ei oo aikatavoitteiden asettamisen aika.

Noista tuloksista vielä niin testi antoi mulle aerobisen kynnyksen rajaksi 149 lyöntiä eli hiukka kovempaa vois vetää noit peruslenkkei. Anaerobinen kynnys määritettiin 172 lyöntiin. Mun tapaukses pitäs korostaa hiuka normii enemmän noit vk-lenkkejä ku vauhtikestävyydes puutteita varsinkin siellä abaerobisen kynnyksen rajoilla.

Perjantain oli oikee viimisen pääl anti-lenkki. Oli tarkotus juosta hiittenharjull 8km sillai suht reippaasti. Valmistautumises kaikki meni päin perset. Olin ylimielisest liikkeel. Ajattelin et kai tollanen 8km menee reippaasti ihan kevyesti. Toiseks mul oli olevinaan hiuka kiire. Ja osittai varmaa siihe liittyen lähidin juoksemaan liian nopeesti. Tavoite oli juosta 5min km-vauhtii eli koko lenkki aikaan 40min. Loppuajaks tuli jalat maahan palauttava 47min ja 41 sek. Syke-ka oli 156. Ei kyl luonannu pätkääkään. Jalat sattui aikalailla. Alko siin lenkin aikana tuntumaan e porin suoritus niin vitun kovalta ja samalla se hunajahölkän tavoiteaika 45min ihan liian kovalta. Vedetään se takas toistaseks. Se juoksumattotesti oli tehnyt tehtävänsä kyllä. Hiuka aloin jo epäillä et olik se lenkki enemmä ku 8km. Nyt ainakin opis sen et vaik olis kovempi lenkki ni ainaki mun ois syytä vetää se ensmäinen 10min rauhallisesti. Juostaan se 10min sit kauemmin jos jaksaa mut alkuun rauhas. Muute ei näköjäs tu mittää. Ja nöyryys mukana aina. Ei täsä mittää gebresilasseita olla...

Nyt sunnuntain oli rankan viikon päätteeks pitkä lenkki. Hiuka epäileväinen olin ja samalla nöyrä. Tiesin ettei tulis olemaan helppoo. Olin henkisesti valmistautunut. Lenkin paikkana oli Ruissalo eli Runsala. Ilma oli kostee, hiukan tihkutti vettä. Urhollisesti lähdin matkaan selässä juomapullo ja taskussa 2kpl dexalin energiageelipakettii. Ekan tunti ajoittain aika taisteluu ku nyt oikee jalka sattui. Vasen ei juuri yhtään. Sit ekan tunnin jälkeen helpotti ja samoihin aikoihin juoksu alkois sujua. Jälkimmäinen tunti oli selvästi vauhdikkaampi. Pystyi nauttimaan. Oli komiat maastot, happirikas ilma ja kohtis olo. Pitää mennä uudestaankin sinne. Se seutu on ennenki tehny kovii maratoonareit. Aikaa kului reilut 2 tuntia ja ka-syke oli 138. Hyvä lenkki rankan viikon päätteeksi. Ens vko olis tarkotus ottaa kevyemmin. Toivottavast malttaa :) Hiuka ajttelin et ti olis joku korvaava palauttava harjoitus juoksun tilalla mut nyt taas jalat tuntuu aika hyvält et jos sittenki juoksentelis. Sit torstain hiuka kovempi lenkki. Sellanen reipas ja sit lauantain onki Karhu-Viesti. Voi ol et jää noihin kolmeen.

Taas mennään.

Kovaa touhuu

Jaaha. Vittu melkost lentoo ollu tää vimonen viikko. Viime viikol sätättiin tota pewen h-kiketurnausta. Jäätävän paljon pienii asioita muistettavana ja siit niist kantaa hiuka murhetta. Niiku koko touhusta. Sitä miettii et onnistuuko turnaus vai pettääkö joku osa-alue pahasti. Siin o kumminki 6 joukkuetta eli yhteensä semmonen 80 ihmistä joista osa tulee viel aika kaukaa ni ois hyvä et homma toimis. jos ne ei ol tyytyväisii ni tuskin ne sit uudestas tulee. No kaikki meni hyvin ja suurimmat kivet vierähti sydämeltä. On tos nyt viel toi avustusjuttu ollu mikä on pitäny hoitaa et kaik paperit olis tarpeeks ajois kunnassa et saatas sielt rahat poijes.

joopa joo. Sitte Ikeen. Ike on saanu aika vitusti mediatilaa viime viikkoina. Suurint osaa varmaa kyllästyttää koko touhotus. Vituttaa kyl toi media. Eka revitellään otsikoita saatanasti. Ja nyt tulevaisuudes ku Ike esiintyi jossain maansa myyneenä ni sit kirjotetaan et paine ajoi Iken sairaslomalle ja se näyttä väsyneeltä ja voipuneelta. Mut vitun tyhmästi sekin teki. Kyl sen nyt tietää ku tollasel muijal alkaa kijottelemaan et kui siin käy. Tai pitäs tietää. Kai sit pienes tirris harkintakyky petti ja pimppii teki mieli ni lähti vähän kintaast. Sääli vaan ku hoiti vissiin ulkoministerin tehtäviä oikein hyvin ja sit tollasen vitun sutturan takia sai potkut. Nyt saadaan sitte kattella Stubbin hevoshymyä ihan liian kanssa.

No se Tukiainen on varmaan tyytyväinen. Pääs julkkikseks ja on jatkossakin palstoilla. Mitäköhän Iken päässä nyt liikkuu. Uskottavuus on mennyt. Kyllähän se nyt kai tiedettiin että mikä se on miehiään ja osaks varmaan siks onkin ollu niin suosittu ku on sellanen koko kansan mies ollut. Onhan sitä vaikea varmaan kokouksissa ottaa vakavasti. Viel jos näpyttelee kännykkää välil. Siel voi sit joku heittää hyvää läppää et mites Ike ootko puutarhahommia täs keväällä jo tehnyt :)

Ei sitä itekän tiä kui kauan sitä puheenjohtajana on PeWessä jos joku kiisberi vuotaa lehdille mun viestejä. Sit Jusa joutuu potkasemaan mut pihalle PeWestä ja mä vetäydyn julkisuudesta. Ainoo vaan et Ikel on ollu muijii ja mul ei. Mut se siitä.

Alkaa harjottelukin käymään vähiin tuol Caribiassa. Hiuka on päässy jo gonahtamaan. Tänää oli kyl jo lämmin ilma. Toiv jatkuu samanmoisena eikä enää saatais lunta. Nyt loppu jutut.

Matkalla kohti maratnonia, osa 12

Jees eli tälle viikolle oli suunnitteilla 4 lenkkiä, joista yks oli tarkotus olla kilpailukauden avaus tai oikeestaa koko juoksu-uran avaus. tämä myös toteutui.

Ekaks oli tiistaina palauttavan lenkin vuoro. Lähti pirun köykäsest liikkeel. Ehkä alotin hiukan turhan kovaa ni sykkeet meinas hiuka nousta lopussa. Olen kyl semmonen hitaast lämpenevä kaveri et nois kisoissakin täytyy koittaa malttaa alottaa rauhallisest ja sit kiristää jos on varaa. Voisin kuvitella et vauhdinjako ois mulle aikaa vaikee. Siis onnistunut vauhdinjako. Tää lenkki juostiin panelias. Ajaks tuli 53min ja ka-syke oli 138.

Sit torstaina oli kovan lenkin vuoro. Oli perhana satanu lunta ni ei päässy noille hiekkateille ni piti juosta asfaltilla. Oli tarkotuksen vetää selväst kovempi lenkki eikä vaa hiuka. Hyvin luonas kyllä. Oli uudet tossut alla ja kaikkee. Keli oli petollinen. Hiuka lunta ja sen alla jäätä ja ties mitä. Onneks selvittiin kaatumatta. Pari kertaa meinas livetä. Lähdin rauhas liikkeel ja kiihdytin pikkuhiljaa. Aika kovaa sai juosta et sai sykkeen tonne lähel 170. Suht rentona pysyi juoksu. HIuka lopus alkoi painaa, erityisest reisien ulkosivuilta. Hiuka jalatkin taas ilmotteli ku mentiin kovempaa ja viel asfaltil. Täytyy nyt kyl sääsätt niit ja juost mahd paljon pehmeemmil alustoil. Tosi hyvä tunne kyllä jäi tästä. Jaksoi painaa kovaa vauhtia pitkään. Kehitystä selvästi tapahtunut. Aikaa täl lenkil kului 46min ja ka-syke oli 155.

Lauantaina piti olla sit sunnuntaille sellanen valmistava lenkki. Olin koko päivän ollu liikenteessä jaloillani.Tuomaroinut paljon jäällä ni oli jalat sellaset väsyneen tuntuset. Tarkotus oli vetää sellanen puolen tunnin lenkki mis pari n. 5min kevyttä vetoa et sais paikkoi hiukan auki. Lähdin juoksemaan Ilmoituksen tietä kiukaisiin päin. Tuntu kyl tosi pahalta. Jalat tosi väsyneet ja jotenki jumis seisomisest ym. Vedotkaan ei sujunu mitenkään kevyesti. Puol tuntii tuli juostuu. Sit ku sain hiuka venyteltyy ni alko tuntuu paremmalt eikä takareisii enää sillai särkeny. Alko tuntuu siltä et se lenkki tuli tosiaan tarpeeseen sunnuntaista testijuoksua ajatellen.

Sunnuntai ja edessä 9,1 km testijuoksu Porissa klo 12. Heräilin kesäaikaan klo 8. Takan hyvin nukuttu yö. Ei jännityksestä häivääkään. Aamuvalmisteluissa ei mitn normaalista poikkeavaa. Ennen Poriin lähtöä join ehkä tavallista enemmän vettä. Kilpailupaikalle saavuin joskus 11.20. Sitte ilmoittautumaan ja sain numerolapun. Hetkeks menin paniikkiin ku ei ollu hakaneuloja mut menin takasin sinne ilmoittautmispisteeseen ja siellähän niitä oli yllin kyllin. Sit kilpailuasu päälle. Ihan perusverkkarit ja Night Factory -pipo. Lämmittelemään lähdin joskus 11.35. Iha hyvin maltoin lämmitellä ja venytellä mut ehkä enemmänkin ois voinu. Startti lähestyi. Yhtään ei jännittäny. Näin ensikertalaisena kun miettii ni mun päivä ennen starttia meni tosi hyvin. Ei ollu kiire eikä jännittäny, kaikki oli ok. Suosittelen kyllä et jos johonkin maratoniin tms. on menossa ni ehdottomast kannattaa käydä tsekkaamas tämmönen juoksutapahtumamiljöö ja sen kommervenkit. Paitsi saa tietoa omasta kunnosta ni pääsee tutustumaan atmösfääriin eikä mikään sit tuu yllätyksenä tärkeimpänä päivänä.

Sitte se tapahtui. Lähtö. Aika kovaa kaikki lähti liikkeelle. Itekin suht reippaast mut ei liian kovaa. Tuntu et mentiin aika haipakkaa mut siin mun edes joku persjalkanen nainen juoksi nii laiskan näkösest. Ja siis edessä eli kovempaa. Vitutti aika lailla. Sit siin alkukilometrien aikana tuli kirottuu myös sitä et miks tuli asetettuu julkinen aikatavoite. En oikee tie tarkkaa mitä km.vauhtii olen lenkeil juossu ja niinpä en tienny nyt tos kisankaan aikana. Hiukan siin ohittelin porukoita. Edelleen tuntu siltä et ite runnoo väkisin ja muut vetää nii helpon näkösest. En oo nähny itteeni juoksemas mut voisin kuvitel ettei se nii kauhee helpon näköst ole. Noin puolen tunnin juoksun jälkeen siirryttiin Katinkurun lenkkipolulle. Tiesin et matkaa maaliin on sellaset 2-3km. Hyvin jaksoi painaa edelleen. Syke oli noussut sieltä 170 hujakoilta 180 paikkeille. Hiukan olin ehkä kiristäny vauhtii koko ajan. Lopus alko tietty painaa. Henkisestikin. Mietin et jaksaako puristaa vai ei. Mitään katkeamist ei tullu. Sanotaan et ihan viiminen km oli raskas. Maalissa aika 42.20 eli 45min aikatavoite alittui reilusti. Toi tarkottaa sellast 4min 40sek kilometrivauhtia. Maalissa tietty hyvä olo. Vieläkin pitäs osata iloita noista hetkistä enemmän ja palkita itteensä.

Siinä sitte heti omat palautusjuomat naamaan ja tapahtuman juomia myös ja lämmintä ja kuivaa päälle. Aika pian olo parani. Oli sellanen lämmin olo kehossa. Tavoite oli saavutettu. Melko pian maaliintulon jälkeen asetin jo seuraavan tavoitteen eli 10km hunajahölkkä harjavallas aikaan 45min. Tämän päivän vauhdil 10km taittuis ajassa 47min. Eli kyl siin tavoteltavaa on mut ihan realistinen kumminkin. Hienosti alkoi nyt nää testijuoksut. Hunajahölkän lisäksi ois tarkotus osallistua toukokuun puolivälissä yyterin puolimaratonille. Sit on viel se karhu-viesti mut otetaan se enemmän sellasena harjoituksena kuin kisana. Mut taas tuli uskoa tähän maraton-projektiin.

Niin ostin uudet kengätkin tällä viikolla. Ajattelin oikein kunnolla panostaa kun on noita vaivojakin ollut ja tavoitteet ny kovat ja painoakin se 100kg. Porista ei löytyny tarpeeks isoja. Alkoi vituttaa. Asicsit oli hakusessa. Turusta sit löyty. Hankin Asics Gel 3000-tossut. Maksoi 160e. Myyjä sanoi et Teri Pitkämäki veti samanlaisilla maratonin ja olin myyty. Siihen lisäks viel juoksusukat. Aika välineurheilua on. Yks lenkki nyt takana niillä. Ajetaan sisään pikkuhiljaa.

Tulevan viikon harjoituksia en o viel ehtiny kattella. Huame ainakin n. 45 min palauttava, yhteensä 4 lenkkiä. Sunnuntaina pitkä. Näillä alkuun.

Matkalla kohti maratonia, osa 11

Hello kaikki juoksun ja juoksua muistuttavan liikehdinnän ystävät.

Pääsiäisviikko sujui kerrassaan hyvin. Alun perin piti tähän aikaan juosta jo neljä lenkkiä viikossa. Jalkavaivojen takia tyydyin tällä viikolla kolmeen lenkkiin. Ennen ensimmäistä lenkkiä en ollut varma pystynkö siihenkään määrään, sillä takana oli miltei viikon tauko jalkavaivojen takia. Olin hoitanut niitä joka ilta kylmällä ja mobilatilla. Tiesin tilanteen parantuneen jalkojen osalta huomattavasti, vaikka oireettomat ne eivät olleetkaan.

Sitten keksiviikon lenkkiin. Se oli hyvä pitkästä aikaa. Jalat hiukka ilmotteli mut ei sillai haitannu. Vasen ei juurikaan sattunu, oikee enemmän. Lenkin aikana tajusin ja samalla tein päätöksen, että jalkatreeniä salilla täytyy muuttaa. Tehdään jatkossa joka viikko sellasta 12-20 toiston sarjoja jalkaliikkeissä. Jalois on ihan tarpeeks voimaa tohon juoksemiseen ja hommataan sitä sitte lisää joskus myöhemmin. Nyt ei o järkee treenata kovilla painoilla pakko myöntää. Menee vaan tukkoon. Niin se lenkki. Tarkotus oli mennä hiukan perusvauhtia nopeempaa. Ajaksi tuli noin tunti ja ka-sykkeeksi 144. Täst edes täytyy vetää tästäkin kovempii treenei. Nyt sujui kyl tosi hyvin.

Viel noist vaivoist ni olen löytäny vaivoihin syyn. Mul on liian isot pohkeet. Eli jo ennestäänkin iso lihas kasvaa entisestään juoksuharjoittelun myötä eikä muut rakenteet pysy perässä. Mut kyl mä näitte pohkeitten kans pystyn elämään ja on niistä varmaan muillekin iloa. :D

Sitte perjantaina oli tarkotus vetää peruskestävyys lenkki. Sellanen tunnin kevyt vetäsy. Olin urheilupuistossa Pönnin kanssa. Kierrettiin semmosta 1,6km mukavaa lenkkiä 7 kertaa eli yhteismatkaks tuli sellaset 9,9km. Ilma oli komia ja juoksukin sujui. Jalat hiuka sattu mut ei pahasti. KM-vauhti ei mikää hirvee ollu mut sitä o varaa parantaa. Syke oli juuri sopiva. Maastokin bueno. Aika kovaa saa men jos saman matkan meinaa juosta 20min kovempaa mikä olis kyl tavoitteena.

Sitte sunnuntaina pitkästä aikaa pitkä lenkki. Yks parhaimmist lenkeist koskaan. Hyvä alusta, kaveri (Pöö Jusa), komia ilma ja juoksu kulki. Syke nousi loppupuolel ku vauhtikin kiristyi. Mut oli kyl kiva huomata että jakosi kiristää vaik takana oli jo reilusti kilometrejä. Nyt pystyi kyl nauttimaan. Juoksu oli köykästä. Pirun komiat lenkkimaastot Hiittenharjulla ja Järilässä. Vaihtelevaa ja komiaa. Oli puhetta et tullaan tänne ehdottomasti uudestaankin. Viel oli hiuka luntakin reitillä ni se inan haittas. Lenkin jälkeen oli semmonen olo että pääsispä uudestaan jo pian. On se kyl niin eri juosta mettässä ku pyöräteil turus autojen ympäröimänä. Ai niin. Aikaa kului 2h ja 10min. Ka-syke 143 et ei mahoton sekää. Hyvät vibat sai. Parempaa ku huono... makaronilaatikko.

Jees eli fiilikset vaihtelee. Nyt tuntuu silt et jalat taas kestäis ongelmitta. KopKopKop ja sormet ristiin ja toivotaan et jatkuu näin. Tästedes koitetaan nelisen kertaa viikossa ehtiä. Sellasen nyt huomasin et tälläkin viikol melkei kaikil lenkeil suht sama ka-syke. Ei se niin välii vaik pitkäl ja palauttaval lenkil olis samanmoinen mut kahdel muul pitää ottaa enemmän tehoja irti koneesta. Se on se mikä nostaa sit sitä kuntoo loppupeleis. Eli loppuihin kahteen lenkkiin lisää vauhtia. Toine suht tasavauhtinen ja toises ehkä jotai vetoja.

Ens sunnuntain avataan juoksu-ura ja kilpailukausi. Porissa juostaan 9,1km mittainen Pori-Juoksu. Sinne ollaan ilmoittauduttu jo. Julkisii tavoitteit ei paranis asettaa ku jos niist jää kauas ni joutuu naurunalaseks mut asetetaan silti. Maine on jo mennyt ja se kasvaa vaan. Kyl mä ajattelisin et tommone 45 min olis realistinen tavoite. Se vaatis sellasta 5min km-vauhtia. Sitä lähetään hakemaan ja katotaan kuin käy.

Jep nyut maraton tuntuu taas mahdolliselta. Täl viikol oli aamupainokin kerran jo alle sata et jos se sielt pikkuhiljaa tulis alaspäin. Jos ajattelis et sen vaik 5kg sais alaspäin ja samal kunto nousis ni kerrannaisvaikutus olis jo varmaa aika mukava. Mut malttii malttii. Mut nyt o tunnelin pääs valoa ja juoksu maistuu ja kotiasiatkin on kunnossa mitä nyt naisia sais tietty olle enemmän... yksin juoksentelen tässä.

Minä Turun yössä

Kerronpa teille hiukan kiirastorstaistani.

Odottelin eka tässä kotona Kiiran vapaaohjelman alkamista. Olihan tampereen tyttö lyhytohjelman jälkeen hienosti neljäntenä. Kiiran piti olla jäällä 22.52. Kattelin lähetystä ja tajusin et vittu se ei o suora. Sit nettiin ku halusin nähä suorana mut vittu ei auennu. Sit sain tilannetietoja tampereelta hakalan pexiltä. Se sanoi et Kiira kaatuili ja menetti mahdollisuutensa. Siin sit ....... silmät itelläkin kostui ku katoin teksti-teeveeltä et se tippui reilusti.

Sit lähin Raipen työ. Olin pistäny yköset pääl ku teki pirusti mieli käydä näytil jossain. Raipe siel uudes olomuodossaan eli selvästi hoikentuneena ja suonet pinnassa kuntoilusta. Katottiin youtubesta muutama uuno armeijassa-pätkä ja syötiin pullaa. Siittä siite lähin yksikseen centrumiin.Olin autol liikkeel eli ts. näyttelin kännistä. Menin Onnelan pitkään jonoon kun torin kello näytti 0.54. Se liikku tosi hitaasti mut siin sit seisoskelin. Heti ku menin siihe ni katoin ku edes oli joku tytsy tiukat pökät jalassaan. Siin pari kertaa meinasin avata keskustelun mut keräsin rohkeutta kunnes heitin rentoon tyyliini jotain et sult loppuu tupakat enne ku me päästään sisäl. Se poltti semmost pitkää ohutta tupakkaa. Vitun leidi. Oikee perus turkulainen. Ihan ok juttuu heitti. Ei muuttais turust koskaa mihinkään blaah. Kerran Paneliaan ni ei sais enää Turkuun takasin sanoin minä. Se sanoi et sen joku kaveri tanssii Dazzling Ladiesseissa. Siin vaihees luulin et tää ilta päättyy johonkin sylitanssiin mut ei siin sit sillai päässy käymään. Samaa kouluu käydään et täytyy kampat se joku kerta koulun käytävil.

Anyway.Olin siin jonos reilusti yli tunnin. Hyvä Sedu. En tiä mikä taas maksoi. Suuntasin heti Suomipop-puolelle ku pääsin sisään. Siellä soi Einin kesä ja yö. Paikalla myös Anne Sorainen. Eli jonottaminen kannatti. Tepsin äijii siin kans oli. Lyttäydyin niitte seuraan jos joku vaik sekottais mut Aki Bergiin taij jotain mut vissiin ei. Yhen omenasiiderin vetäsin naamariin ja sit kotio. Jonossa siis reilust yli tunti ja baarissa joku 40 min. Hyvä veto Sakke. Näitä lisää.

Suklaapatukat Top 3

Jaahas. Sakke tunnetaan makean ystävänä. Se o melkei joka kauppareissu ku matkaan tarttuu jotain makeeta. Ajattelinkin nyt tehdä kunniaa suklaapatukoille ja tuoda esiin 3 omaa suosikkiani. Tämä on tietty hiukan moraalitonta eikä oo oikein ehkä näin nostaa toisia suklaapatukoita toisten edelle. Mut lievitetään asiaa niin, etten pistä näitä kolmea mihinkään järjestykseen. Ladies and gentleman olkaa hyvät.

* Pandan suklaa crisp: yllätysveto varmaan monelle. Maitosuklaata jossa jotain crispiä hiukan mukana. Patukka sisältää 6 palaa. Ennen oli sellases keltases paperis mut nykyää valkoses. Maku aika perinteinen. Ei kuitenkaan liian makea. Crisp antaa oman säväyksen hiuka niiku napakoru muijalla.lisäksi tunnearvoa nostaa se et valmistettu isäni kotiseudulla jyväskylässä.

* Lion: Perinteinen. Tuo muistoja mieleen vuosien takaa. Hiuka niiku Janne Ahonen tai Janne Ojanen. Pysyny tiukas kilpailus huipulla jo monta vuotta. Taitaa ol aika halpakin. Suklainen ja sit se pähkinä vai mikä se on tua hyvää lisämakua hiuka niiku alaselkätatuointi muijalla. Sopii hyvin yhteen Batteryn kanssa ennen peliä tai treeniä. Mut jossai kaupas luki et tuote poistuu valkoimasta. Valmistetaanko enää? selvittäkää.

* Royal tumma suklaa: Terveysvalinta. Olenhan ammatiltani terveyden edistäjä vailla vertaa. Sisältää terveydelle edullisia flavonoideja. Ei varmaa silti voi syär nii paljo ku haluaa. Maku sopivasti erilainen. Pysyy suussa kauemmin mu normipatukat. Antaa seesteisen tunnelman. Tumman maku antaa oivan lisämausteen hiuka niiku hammaskoru muijalla.

Muita valintoja mitä tulee käytettyy ku ain ei kannat ottaa suklaat ni sit jotai lakritsii esim pandalta tai viel pienempää esim bisbis. mut makuasioist ei voi kiistellä. mun kommentoikaa.

Matkalla kohti maratonia, osa 10

moso

Viime viikko oli viikoista toistaiseksi huonoin. Viikon pilasi säären alaosan sisäsivun kivut, joiden takia lenkit jäi kahteen.

Eka lenkki oli tiistaina. Olen kirjannut päiväkirjaani lenkin jälkeen seuraavaa: Kyl noi pohkeet aika kippeet on. Toi kuntorata on kyl näemmä ihan sula et toiveet on nyt pehmeemmäs alustas. Kyl siäl joku tulehdus/ylirasitus nyt on eikä se kipu helpota lenkin aikana. Vituttaa ku muute tuntuu silt et kulkis aika hyvin. Sykkeetki pysyy alhaal (ka 134). KOitetaan nyt pysyä juoksun syrjässä kiinni toistaiseksi ja hoitaa vaivaa mobilatilla, kylmällä ja lihashuollolla. Näin siis tiistaina.

Keskiviikkona lähdin uudestaan baanalle tarkoituksena juosta hiukan kovempi setti. Päiväkirja kertoo seuraavaa: Piti juast vähän kovempi ja hiukan olikin. Mut ei näil jaloil kyl ny juosta. Perjantain lenkki korvataan uinnilla. Ei tollases väkisin runttaamises o järkee. Yhtään ei pysty nauttimaan.

Joo perjantain lenkin päätin siis korvata uinnilla ja niin myös tein. 45 min uin. Kauhee ruuhkaa eikä muutenka sillai luonannu ku ei o pitkii aikoihi uinu pidempii matkoi.Eli noitten kahden lenkin jälkeen tuntu tosiaan siltä et touhussa ei o mitään järkeä. Tajusin et pakko pitää pientä taukoa. Nyt melkei viikko kulunu edellisest lenkist ja tilanne huomattavasti parantunu. Joka ilta olen koittanu pitää kylmää ja sit heittäny perään viel mobilatia. Suurin merkitys kuittenki varmaa o sil ettei ol juossu lainkaan. HUame aion mennä koittamaan. Saa nähdä kui käy. Ei ne viel missää nimes kunnos ol mut koitetaa jos kestäis tuol hiekkaalustalla. Pitäkää peukkui!

Vivahteikas viikko

moro.

sori en o ehtiny kirjottelemaan täl viikol. alkuviikko oli aika kiireinen eikä sit ain illan päätteeks jaksanu rivet raapustelemaan.

Tosiaan alkuviikolla oli vähän tavnomaista pidempiä päiviä tuolla harjoittelussa. Meil oli siel sellanen kuntoremonttiryhmä. Ihan komiaa oli olla mukana toimimassa ko. ryhmän kanssa. Ja heräs tai vahvistu sellanenkin ajatus et just tollases touhus mis koitetaan sytyttää ihmisissä sellanen terveys/kuntoilukipinä ni olis komiaa tulevasuudessakin. Pääsin ohjailemaan vesijumppaakin. Siit oli taas aikaa ku viimeks on ohjannu ni li hiukan hakemista mutta ihan tyydyttävästi meni. Olin ku joku parempikin ohjaaja ku mul oli sellanen mikrofooni tos sun edes. Ajatus siitä tuntu aika vieraalta mutta aika lonteva se oli ja säästi ääntä.

Torstaipäivä oli melkonen. Aamust mun piti klo 9 ol harjottelupaikas. Hyvis ajoin tein lähtöä kotona ja menin pyörävajaan. Vittu oli takakumi tyhjä. Mul o viime vuosina ollu paljon ongelmii takapyörien kans. Monta on menny puhki ja sit tuntuu et niis ei pysy ilma. Koitin hiukan pumpata siihen ilmaa mut ei onnistunu. Siin o semmone ihme venttiili. Ei siin sit mitää muutko soitto harjottelupaikkaan et myöhästyn. Lähin kävelemään pyörän kanssa ja koitin tos huoltiksel pistää ilmaa. Siin huomasin et päällirengaskin rikki ni se siitä. Jätin pyörän siihe matkan varrelle pyöräliikkeeseen ja tallustin töihin. Siellä kävelysauvat käteen ja muun ryhmän perään. Sitte puoliltapäivin hakemaan Masselta auton avain ja sit taas kävelyä autolla. Vitutti aikalailla. Kello oli kakstoist ja must tuntu et etn ollu muut tehny sinä päivän ku kävelly. Sit sato viel räntää ni kastuinki hiukan. Onneks oli aikaa ni kerkesin käymää koton vaihtamas vaatteet.

Olin siis menos Maskuun kattomaan töitä. Heitin valkoset kengät jalkaan. En ollu mitenkää erikoisest valmistautunu. Hiuka mietin et mitä vastaan jos se kysyy tyyliin että miksi juuri sinä olisit oikea henkilö tähän tehtävään. Mut ei paljon kyselty. SWuurin piirtein heti lyötiin työsopimus eteen. Nimi siihen ja yhtäkkii olin saanu ekan kerran koulutusta vastaavaa työtä. Ei olis aamust uskonu et päivä viel iloks muuttuu. Tosi hieno homma. Ei vain oikein vielä osaa iloita kun tos on toi opinnäytetyö painamassa harteita. Ei ollu paljo mitää kriteereitä sinne työpaikkaan. Kaks ekaa ketä oli soittanu ni valittiin. Kävi aika tuuri siis. Masse oli isos roolis täs mun työnhaus. Sillo joskus huutelin sielt tost sängyst et kattoo onk MOL:n sivuil jotai töitä tarjolla ja nyt olin siel sen autolla. Kiiitokset Masselle.

Kun lähdin ajelemaan sielt Maskusta ni oli hyvät fiilikset. Kävin palkittemas itteni Mignon-munalla. Hyvää fiilistä täydensi hyvät radiosta tulleet biisit. Nightwish ja Jonsu Erämaan viimeinen, Maijan Ingalsin Laura ja Ganesin I Will Stay. Legendaarista. Sit sain viel viestin et pyöräkin on valmis.Hienoa! Siin jossai vaihees ehdin ottamaan päikkäritkin. Ja salillakin kävin. Ei paskempi päivä sittenkään.

Kyllä. Perjantain menin Rossin kans Paneliaan. Aika kiiru ilta oli. Ehdin onneks käymään kattomas Kasperii ja kummityttöä. Sit kiireellä Euraan uimaan ennen treenejä. Hiukan oli ruuhkaa altaalla ni ei sillai nauttinu. Sit ku ei o pitkää aikaa uinu ni sekin tekee asiaa.

Lauantain sit taas aikasin tänne Turkuun kun peli alko jo yhdelt Paraisil. Se meni päin helvettii mut jälkipelit oli ihan jees. Oltiin porukalla Caribialla kylpemässä. Kaljaa meni ja sopimuksia tehtiin. Mäkin lupasin pelata jos siellä suunnalla muutenkin olen mut ei se asia ihan niin yksinkertanen ole mut katotaan nyt. Ajattelin et tekis sillai ku Selänne et ainakin treenais sen verran et sen puolest vois ainakin jatkaa. Saas nähdä.

Kyllä siinä pöhnään ehti tulla. Pojat lähti Paneliaan ja mä, Jankke ja Tatti jäätiin tänne. Mentiin keilaamaan. Tatti hiukan otti sivuaskelia ja horjahti pallotelineen yli tyylikkäästi toiselle radalle. Jäi pallo vielä selän ja lattian väliin ni teki kipeetä. Onneks ei käyny pahemmin. Siittä sitte Turun yöhön. Siellä ei mitn ihmeellistä ollu. Aika pöhnässä tuli oltua. Mut ei vissiin mitään ihmeempää säätöä ollut. Pirusti porukkaa. Muutama tuttukin. Sitte kävely keskustasta kotiin. Oli sen verran tukeva humala ettei pääkään tällä kertaa selvinny.

Nyt onkin sit hiukan vetämätön olo. Joku muija olis kyl kiva. Täytyy myöntää. Tarpeeks hyviä on vaan niin pirun vähän tarjolla. Sit sitä tulee sitä krantummaks vielä mitä kauemmin sitä täs yksin touhuaa. Kaikki aikanaan. Toivottavasti.

Matkalla kohti maratonia, osa 9

No niin. Pientä valonpilkahdusta ja suuria vaikeuksia. Suunnitelmissa oli vetää eka 4 lenkin viikko. Kuinka Sakkelle kävi?

Maanantain oli kevyen lenkin vuoro. 1h 10min ka-sykkeel 131. Tuntu oikeestaa ihan hyvältä. Alust asti tuntui et ihan ok sujuu. Selkä viel hiuka ilmotti itestään ja oli jotenki hellänä. Pitäs oikeesti alkaa enemmän keskittyä ton keskivartalon lihasten vahvistamiseen. Hiuka pohkeetkin siin sattui ja aattelin et eik ne lainka meinaa tottuu tähän juoksutouhuun. Loppumatka sujui sit taas oikienkin heloposti eikä sykekä noussu lopus sillai ku yleensä. Täst oli hyvä alottaa neljän lenkin viikko.

Keskiviikkon oli tarkotus vetää kovempi lenkki. Oli ihan ok olo ennen lenkkiä ja sit olin viel lukenu alan lehtiä ja siel puhuttiin jostain kevyest reippaast juoksemisest ja ajattelin et sellast sitte. Ekan 5 min jälkeen lähdin vähän kovempaa. Melkost väkisin runttausta taas oli. Ei tietoakaan mistään kevyest jolkottelust. Turhauduin aika lailla ku luulin et ois kulkenu paremmin. Pohkeet sattu taas ja lopus ne alko taas puutumaan. Tuntuu et 14. kesäkuuta tulee vastaan turhan nopeesti. Masse lohdutti et ei 100 kiloisen juoksu voikaan tuntua kevyeltä. Niinpä niin. 40min tuli juostua ka-sykkeellä 149.

Perjantain lenkki. Juoksin 10 minuuttia. Sit loikein ja spurttailin vähän. Ois voinu luulla et kankeemmaltaki olis voinu tuntua. Siittä sit taas juoksuksi ja kolme x 5min kevyitä vetoja 3min kävelypalautuksella ja loppuun taas 10 min tasasta juoksua. Ihan hyvält tuntu täl kertaa. Ilmakin oli oikein bueno. Hiuka noi pohkeen sisäsivut on kyl kipeet tai jonku verranki. Tarttis pitää kylmää niis. Muute jäi kyl hyvä fiilis.

Sunnuntain oli sit pitkän lenkin aika. En ollu henkisest oikee hyvin valmistautunu. Hiuka ottanu eile illal. Ei paljoo mut kumminkin. Pual kahelt matkaan. Tiesin kyl et noi säären sisäsivut on arat. Sen huomasinki eti ekoilla askelilla. Ennenkin vastaavaa ollut ja yleensä se on menny ohi ku on hiukan lämmenny. Nyt ei menny. Puolen tunnin juoksun jälkeen oli pakko keskeyttää. Se oli kyl oikee ratkasu. Joka askeleella sattui. Olis lenkki kuluttanu enemmän ku antanu jos ois jatkanu. Vitutti kyl nii saatanast. Se loikkiminen oli ollu viiminen pisara. Siit ne ärsyynty sit entist enemmän.

Sit must tuntuu et askellan sillai et jalkaterä menee lintalleen eli jalkaterän sisäsyrjä niiku painuu liikaa. Sit nilkan asento menee huonoks ja ehkä polvenkin. En tiä miten muutenka olisin selviytyny siit lenkist ku valmistautuminen oli mitä oli mut sitä emme koskaan saa tietää. Pitää ostaa uudet paremmat lenkkarit ja sit pitäs pitää kylmää nois jaloissa ja hieroa niitä. Ei olis varaa pitää mitää kauheet taukoo mut toisaalt toi jukóksu tänää oli kyl nii vitun kauheet. Mut ei o oikee vaihtoehtoi tähä aikaa vuodest juosta muuta ku tota asfalttipintaa. Sen verran lumes ja jääs noi kunto- / pururadat.

Saa nähdä millai tää täst nyt jatkuu. Tänää oli kyl nautinto kaukan. Nekin päivät viel joskus kyl tulee.

Aika vitun nihkee paikka tää Turku

Joo tällaset on fiilikset. Olishan se ihan mukava aina sillon lähtee Turkuun centrumiin vähän kattomaan meininkiä mut ku tääl o nyt tullu oltuu sellaset kaks ja pual vuat ni hiuka on alkanu ajatukset muuttumaan. Tääl o hiuka semmost sisäänpäinlämpiävää porukkaa ja sellast liialliseen ylpeyteen taipuvaist. Ollaan niiku hiuka parempia ku muut. Vittu kiristää. Sit ei voi niiku heittää sellast luontevaa läppää. Ei moikkailla ei katota päin. Ihme touhuu. Ei tietty joka paikas voi ol sellast ku Panelias mut tää ilmäpiiri on kyl hiukan.... ei mua varten.

Nämä ajatukset on saanu mut ajoittain sellasiin ajatuksiin et täält on pakko pääst pois. Tietty ajatukset saattaa muuttuu radikaalistikin jos joku ''hyvä syy'' löytyy mut nyt fiilikset on nämä. Tietty jos työt ei saa muut ko täält ni eipä o paljo vaihtoehtoi.

Vittu voisko opinnäytteen työn kirjottamisen ulkoistaaaaa.................

Jokane elää itteään varte

Moso!

Porissa on kiekkokausi ohi. Ittel ei nyt kauheen isot odotukset kaudest ollu vaik nimilista oli ihan hyvää tasoo. Ainaki parempi mihin poris on viime vuosina totuttu. Yhden pelin näin kaudel. Se oli kauden eka vierasvoitto. Vastustajana oli TPS täällä Turussa joulun välipäivänä. Ei mitää sykähdyttävää pelii kyl ollu. Ratkaisijoiks hankitut pelaajat tais ol hiuka liikaa jo urans a ehtoopuolella. Ei ollu sillai nälkää.

Sit eräs aamu luin netistä et Ässät tiedottaa ens kauden valmentajasta iltapäivällä. Sit nettiin ja jatkoajas spekuloitiin nimillä Rautakorpi, Lehkonen ja Toivola. Se herätti uskoa ja pettymys oli aikamoinen ku ilmotettiin et Ape jatkaa. Millä vitun näytöillä? Ei mua tää kausi niinkään mut ens kausi pelottaa. Täl hetkel en o lainka varma pelataanko Poris liigakiekkoo ens kauden jälkeen. Pelonsekaisin tuntein odotan et ketä Ässät saa houkuteltuu pelaamaan Apen alaisuuteen. Ei varmaa ainaka ketää nuorii tuu Poriin kehittymään.Ja nyt jäätiin Pitsitunauksestaki pois. Fanit tuntee olevas aika vitun petettyi. Aika paljon on tultu alaspäin parin vuoden takaisesta playoff-huumasta.valitettavasti. En tiä sit.

Seurasin syksyllä säännöllisesti tota Sydänjää-sarjaa. Se tuntu sellaselt tavalliselt sarjalt ilman sisarpuolia ja kuolleistaheräämisiä. Mut nyt sekin on menny ihan mahdottomaksi. Kaikil on nii vaikeet ja salaisuuksii ja kauheet draamaa. Kyl elämä voi ol mielenkiintost ilman mittää tommostakin. Esimerkiks mun. Munkin touhuist tääl Turus vois tehdä aikamoisen Tosi-tv-sarjan. Se menis jotenkin seuraavasti.

Aamust Sakkerton heräis väsyneenä mut syynä ei tosiaankaan ois mitkää tuntikausien seksiorgiat vaan on vaan menny myöhään mielikuvituskavereiden kanssa. Aamutoimia en viitti täs kaikille tarkasti kuvata mut jos joku haluaa tietää ni sit vaan yhteyksiä mulle. anyway niitten jälkee aamiaisen aika. Se on näis opiskelutouhuis ollu pitkään jo samanlainen. Jogurtti, pari ruisleipää mis päällä voita kinkkuu,tomaattii ja kurkkuu. Juuston olen jättäny pois ja se on yks syy siihen et olen nii hlvetin timmis kunnos. Juomana lasi mehua. Joskus poris se oli kaupan tuoremehua mut nykyää äiteen tekemää kotimehua.

Siittä sitte hampaiden pesu ja purkka suuhun. Päivän jatko vaihtelis aika paljon aina päivän mukaan. Jos sovitaa et lähtisin kouluun ni vetäisin tietty farkut jalkaan. Se oliski sarjan jännityskohta ain et meneek farkut pesun jälkee jalkaan. Jakso vois loppuu vaik siihe et vedän ylintä nappia kiinni ja sit alkais lopputekstit. Sit kouluun. Talvisaikaan pitää ainakin täytyy pitää lakkia matkalla ni hiukset pistetään vasta koululla. sillai nätisti wet lookilla niin ku niin monta vuotta aiemminkin. Päivän aikan ei ain mitää ihmeellist tapahdu. Helvetisti vaan pyörii nätin näkösiä tyttöjä ympärillä. Päivän kohokohta henk koht olis tietyst ruokailu. Katsojien ja luokkakaverien naurut irrotettais aina niin hyvillä jutuilla mitä mulla kyllä riittää.

Koulupäivän jälkee olis tietty päikkärien aika. Katsojien olis komia katella ku Sakke niin nätisti nukkuu tietämättämänä kaikista maailman pahuuksista. Illal olis sit niiku naiskatsojille silmänruokaa. Ennen ja jälkeen punttiksen on yleensä aikamoista peilailua meinaan. Siin pitäs ol vähintään 32 tuumanen laajakuva et mahtuisin kokonaan kuvaan ja silläkin tuumakoolla hartioista jäis puolet pois. Riippuu tietyst lähetysajast mut suihkuun asti kamerat ei ehkä tulis. Tai no ehkä sillai hiuka et katsojien himot heräis.

Sit olis ruoanlaitto-osion aika. Ruispasta kiehumaan ja nuggetit, paistisuikaleet pannulle paistumaan tai vaihtoehtoisesti tonnikalapurkki pastan sekaan. Ja tietysti vihreetä salaattia ja raejuustoo päälle. Se puolestaan on yks syy tähän mun suunnattomaan lihasmassaan. Loppuilta oiskin sit melkost yksinpuhelua ja netissä pyörimistä eikö. Aika jännää eikö?! Sit jos hakis jotain extreme-touhuu ni se vois ol vaik jotai sellast et tos eilen söin vuonna 2003 vanhaks menneitä marianne-karkkeja. Niis oli hiuka outo maku muit vuon 2006 vanhentuneet fazerin suklaat oli kyl ihan täyttä tavaraa. Mikä viel puuttuu menestyssrajan reseptistä? Niin juu naiset ja intohimoiset suhteet. Se onki sit vähä vaikeempi juttu. Tietty tollasii kaukosuhteit on paljo mut se toinen osapuoli ei ain välttämät tiedä sitä. Ja sit jotain nättii tekstiviestii vois kans näpytel ku ois eka faindannu jonku muijan nimen. Sit vois tietty ain rakastuu noihin teeveestä tuttuihin. Tänään katoin Koiralle koti-ohjelmaa. Siin joku kuvankaunis Sabina haki koiralleen kotia ku se oli muuttanu kaupunkiin eikä koiral ollu enää tilaa. Luulin eka et sille tytölle etittiin kotia ni soitinki siihen numeroon jo et tänne päin vaan. Mut ei onnannu. Mut joku Kissalle koti-ohjelma vois kans ihan hyvin olla. Jos vaik joku sanotaa 16-18vee typy ois kyllästyny olemaan kotona ja haluis elämyksiä ni mikäs sen mukavampaa ku muuttaa tänne ni kyllä maailmankuva avartuis. Kyllä näin me tehdään :)

Onnistunut reissu

Moso! Meinasin pistää tohon otsikoks et kaikin puolin onnistunut reissu mut ei se nyt ihan niinkään kyl ollu ;)

Nyt on paljon asiaa. Alotetaan viime vkl:n reissusta. Lauantaiaamusti startattiin kuudelta Salosen pihalta. Määränpäänä oli eka peli Maarianhaminas ja sen jälkee laival viel Ruattiin päi. Oli kyl ihan kiva lähtee reissuun ku mukavaa porukkaa ja nättii pöhnää oli tiedos. Siin hiuka kateellisen kattelin ku Peurakosken Opa siin enne Ylänettä availi ekaa tölkkiän. Kovaa touhua. Hiukan siin sai nukuttuukin matkalla. Ennakkotietojen mukaan satamassa oli paikalla salibandytyttöjä. Siel oli siin meijän laivas se accident siin Turun satamas mis se joku ruotsalainen pääs hengestään.

Hytissäkin sain nukuttuu parisen tuntia. Se tuli kyl tarpeeseen peliä ja yön rientoja varten. Maarianhaminaan ku päästiin ni fanijoukko oli kyl jo niin täyn että. Ajateltiin siin et nua ei kyl pelii näe. Vaik peli oli vast pual seiskalt ni ei ollu lainka sellast odotteluu ku viimeks. Kai sitä osas asennoituu paremmin. Alkulämpökin jäi väliin ku piti ajaa parta ennen peliä. Muutenki kaikil oli kyl varmaa enemmä mieles ne jälkipelit. Siihen nähden pelattiin pirun hyvin. Eka erä jopa mainiosti. Ja vikas eräs esitettiin taas niitä otteita millä niitä voittoja otetaan. Itelläkin oli yks hyvä paikka mut hiuka totutusti jäädyttiin. No ei kyl haitannu yhtää ku summeri soi ja edes oli viel pitkä ilta. Oli kyl niin vitun komia alkaa ottamaan että.

Siinä oliki kirittävää että sai fanijoukot kiinni. Tunnelma bussissa Långnäsissä oli unohtumaton. Sitte laivaan siin yhen jälkeen yöllä. Kamat hyttiin, terapeuttien kesken yks punssi ja sit baariin. Komia ilta oli kyl. Ihan hyvin kerkes sättäämään. Aika vähän vaan tuli nähtyä loppupeleis tota mein porukkaa. Jusan pöö siin oli ja jatkoilla Kekki mut muuten ei nyt ihan hirveest ketn näkyny.

Siittä sitte sunnuntaina ylös. Pieni dagen efter päällänsä. Aika nopeesti siitä sitten tehtiin heti punsia. Ei olo kyl heti parantunu. Sit ku löysin tien sporttibaariin ni katoin et jaaha tääl on täys meininki päällä. Pöytä oli täynnä jäykkää ja hiukan kevyempää juotavaa mitä joku kutsui aamiaiseksikin. Siittä sitte alko maistumaan aika hyvin ja tais hiukan pöhnä puolellekin heittää. Harmitti kyl jonkin verran ettei pystyny huoletta jatkamaan juhlimista ku piti maanantaiaamust olla sit jo reippaana. Muut otti kyl ilon irti reissusta. Yks kohokohdist oli kun Opan ja Knuutilan pienemmän version kans oltii kattomas jonkun tsikun laulantaa. Se meni sit molemminpuoliseks huuteluks minkö lopputuoloksena Panelia on taas tunnetumpi maailmalla. Mut ei auttanu. Oli pakko alkaa himmailemaan. Risteilyn viimeisinä tunteina vielä hiukan jutustelua tamperelaisten tyttöjen kanssa. Aika luonikasta porukkaa. Oon ennenki kuullu et turkulaiset on nihkeempiä tamperelaisiin verrattuna. Pitää tehdä joku ekskursio Tampereen yöelämään ja saada asiaan joku varmuus.

Matkalla kohti maratonia, osa 8

Moi!

How are you? I'm quite fine thank you.

Niin sanotut vaikeat viikot jatkuu. Kolme lenkkiä sain silti tehtyä. Mikään hinku lenkille ei ollu. Olen ajatellu asian niin, että nyt kun on vaikeet ni pitää vaan hammasta purren vääntäytyy lenkille. Mul on usko siihen et tää vaihe menee nopeest ohi. Tietty se ei mitää mieltä ylentävää o juosta kun ei juoksu tunnu mitenkää hyvält. Mut tosiaan uskon siihen et eteenpäin mennää ja taas jossai vaihees alkaa tuntuu paremmalt.

Eka lenkki oli maanantain. Takana oli miltei viiko tauko sairastelun takia. Ei tuntunu hyvält missää vaihees. Tuntui et taas on menty huolella takapakkia. Syke sentään pysyi kohtalaisen alhaal. Lenkin jälkeisen ruuan ja venyttelyn jälkeen oli kyl sit taas valoisampi mieli.

Keskiviikkon oikee järjen riemuvoitto taas. Revin maastavetoa kiukulla puntilla tiistaina ja selkä oli aikas kipee jo keskiviikkon. Suunnitelmas luki et ois sellasen hiukan pidemmän lenkin vuoro. Lähin sitte perusvesiräntäsatees karaamaan. Heti alus tuntu nii saatanan jäykält ja raskaalt ettei mittää määrää. Selkä ei pahemmin oireillu kyl juoksun aikana mut maraton tuntu aika pirun kaukaselta silti. Jalat sattui, vasen polvi eniten. Ehkä hiukan parani juoksu loppua kohden. Lenkin jälkee illal selkä pirun kipee ja pahimmillaan sit torstaiaamust. Just ja just sai sukat jalkaan. Ei oikee menny putkee nyt tää reenien sijoittelu. Olis pitäny jättää MaVe tekemät tai sit lenkki väliin. Syke keskiarvoks muodostui 130 et jos jotain positiivist haluu löytää ni se olis sit varmaa se.

Perjantain oli hiuka valoisampi mieli sit jo. Selkä selvästi paranemaan päin ja juksuhalkut myös. Aika vaan oli tiukassa. Ehdin kuitenkin siin enne jäätreenei juoksemaan. Ilmakin oli selvästi parempi. Sellanen pikkupakkanen. Juoksu lähti hyvin käyntiin. Lisäilin vauhtia pikkuhiljaa. Vauhtii oli ihan mukavasti mut sit kyl alko väsähtämäänkin. Usko tähän touhuun kyl hiuka palautu. Eli taas pienen tauon jälkeen plus-merkkinen lenkki.

Joo tää alkanut viikko on nyt tarkotus olla eka neljän viikon lenkki. Paljastettakoon jo nyt sen verran et nouseva tendenssi jatkuu eli lenkki sujui tänään hyvin. Täytyy jotain motivaatiojuttuja täs keksiä. Yks on uudet tossut. Niihin täytyy oikeest panostaa. Mä luulen et sit ku uudet kumit alla ja jos ois kuiva keli ja sen verra lämmint et vois vaatettaa kevyemmin ni pelkästää jo noilla tekijöillä juoksu sujuis hyvin pari viikkoa. Toinen hankinta vois ol sellanen sykemittari mis on GPS-paikannin ni tietäis ain lenkin pituuden ja km-vauhdin. Pönni perkele meni ostamaan sellasen ja nyt munkin tekis mieli. Olis hyvä tietää tarkalleen et millast km-vauhtii milläkin lenkil menee ni tietäis hiukan asettaa tavoitteitakin tarkemmin tai sit vois tajut ol asettamatta. Tietty sen km-vauhdin sais selvitettyy muutenkin mut helpommin se sujuis noin. Mun nykynen sykemittari on ostettu markka-aikana. Maksoi joku 1000 markkaa. On ollu aikooi et se on varmaa vuoden ollu käyttämättäkin mut hintansa väärtti on ollu ehdottomasti. Katotaa jos jostai tipahtais eteen joku sievoinen summa rahaa ni vois ostaa em. juttui ja kaikkee muutakin kivaa.

Juoksuiloa kaikille teille!

Torstai-illan mietteitä

HEI!

Työviikko alkaa olemaan vähis. Komiaa. Viikonloppun ei kyl sillai paljoo levätä. Lauantaiaamust kuudelt starttaa karavaani Salosen pihalt kohti Turkua, Maarinhaminaa ja Ruotsia. Aika reissu varmaan tulee. Vittumaist vaa ku täytyy pelata jossai välis. Mitäköhän siitäkin tulee? No onneks ei o mikää pakkovoiton paikka. Voittoputkee lähdetää tietty jatkamaan. Peli loppuu joskus puol seiska ja paattiin päästää joskus puolen yön jälkee. Siin o 5-6 tuntii aikaa pelkästää ryyppäämiseen. Vittu siin tulee pöhnää ja veikkaan et jääkiekkookin pelataan aika lailla. Käydään läpi yksilöitä ja tulevaakin kautta varmaan. Iha hienoi hetkii silti ain jälkeenpäin ajatellen vaik jutut hiuka kintaast välil lähteekin. Toiv pysyis tolkku Rintamaan pojan pääs ni vois nauttii laivanki antimist sit viäl.

Ens viikon kotipeliin en sit pääsekään mut luotan 100% et pojat hoitaa Mean Machinen ilman muakin. Jos ura loppuu tähän kauteen ni sit LäKi-peli jää viimiseks esiintymiseks kotiyleisön edessä. Se oliski loppupeleis aika hyvä lopetus. Vieläki sitä mielt et ihan vitun hyvä peli kaikilt. Vaik se klisee onkin ni täyttä totta se on et tollaset isot voitot hitsaa joukkuetta kyl yhtee. Mut puidaa uran jatkoa joskus paremmalla ajalla.

Taustalla soi TikTakin Petran Tulkoon Joulu. Jäin siihen kiinni joulun aikaa ihan kybällä. Hiuka ällö olo muuten nyte. Vedin äske irtsareit tos aika antaumuksel. Tää on ollu lepopäivä. Selkä oli aamust nii kipee et oli täys työ saada sukat jalkaan. Nyt tuntuu et on hiuka helpannu. Täytyy huame silti jättää jalat tekemättä puntil ja tehdä haukkarit ja ojentajat. Mä uskon et tua selkä on huame illal jo ihan hyvä. Ens viikko onkin kova treeniviikko juoksun osalta. Puntil teen sellasii 15 toiston sarjoi eli sellast kevyempää settiä välillä.

Nykäsen Masa otti kultaa pikkumäestä. On taitanu hiukan skarpata viime aikoina. Pakko myöntää et oli ihan kiva nähdä noita Matin hyppyjä. Hämärästi muistan Galgaryn kisat ku Matti oli elämänsä vedossa. Muistan myös sen ku hoitotädin luona katottii aamuvarhain niit kiekkopelei sieltä. Melkonen epeli tais Sakke olla jo silloin ja nyt alkaa timantti olla hiotti viimisen päälle. Joopa joo! Huame Paneliaan ja sieltä maailmalle! Let me love you!

Aamuherätyksiä

Morje!

Täl viikol oli ns. paluu arkeen. Mulla alko fysioterapeutin opintojen viiminen harjottelu täällä Turussa. Olen kylpyläympäristös tekemäs kuntotestauksii. Aika komiaa. Ainakin jos vertaa syksyyn. Sillo ajelin Saloon aamusin puoltuntii pilkkopimees ja vesisatees. Nyt lähdin maanantaiaamul reippaast pyörän kans. Päivä oli valjennu ja linnut lauloi. Vastaan tuli kouluun menevii kiisenbergei. Sit ku pääsin määränpäähän ni kävelin siit mannermaisen aamupalan ohi (päälimmäisenä ilmassa leijoi pekonin tuoksu) ja seuraavas kävelinkin ohan baaritiskin vierestä. Aijai! Toivottavast ei paljoo tää kevät täs nyt etene. Muute vois helpost päivän päätteeks löytää ittes siit tiskilt.

Noi aamuherätykset tietyst hiuka painaa ku ei o tottunu. Su-Ma yönä heräilin koko ajan ja katoin kelloo et koska täytyy herätä. Sitä jatkui aika kauan viime harjoittelun aikana. Nyt viime yönä nukuin jo tosi hyvin . Toivottavast jatkuu samaan malliin. Vaik kui paljo nukkuis ni aamust tulee semmonen olo et olispa päivä jo ohi ni pääsis taas nukkumaa. Noist ajatuksist tulee ihan armeija mieleen. Kaiken kaikkiaan harjottelupaikka vaikuttaa mukavalta. Mun ohjaaja on ollu toistaseks kipee et en sit tiä kui paljo touhu muuttuu.

Tänää olin salilla päiväunien jälkeen. Hiukan veemäistä ku oli kiire. Maastavetoa tein pyramidisysteemillä. Tekniikka pysyi aika hyvänä ja veto luonas oikeestaa aika hyvin. Lopus tein ykkösen 145kg:lla. En muista et oisin koskaa nostanu enempää. Vieläki enemmä ois menny mut voi ol et tossakin jo selkä hiuka pääs pyöristymää. Tai ainaki nyt tuntuu siltä. Selkä nimittäin aika paskana. Hiuka pelottaa et kui jäykkä se huame aamust on.

Kyl nää illat täs taas nopeest menee jos ite koittaa viel hiuka kuntoil ni eipä täs opinnäytet paljoo tehdä. Tarkottaa sitä et täytynee viettää turus joitakin viikonloppuja täs lähiaikoina. Komiaa :)

Matkalla kohti maratonia, osa 7

No niin. Nyt tuli mutkia matkaan. En ollu tehny mitää tarkkoja lenkkisuunnitelmia tälle viikolle. Maanantain oli viäl veto pois rankan viikonlopun jälkeen. Tiistain oli sit lenkin aika. Ei ollu yhtää motivaatioo lähtee. Viime aikoin yleensä on ollu. Juoksin sellasta rentoa rauhallista vauhtia. Syke nousi yllättävän ylös. Hiukan oli sellanen höntti olo. Syy selvis toden teolla vast seuraavan aamun ku huomasin et olen kipeä. Jälkeenpäin ajatellen, ni sen huomas kyl jo tiistain lenkil. Eipä siin ollu sit täl viikol muit vaihtoehtoi ku jättää juokseiset väliin.

No niin. Nyt on sit tärkeet saada uudelleen rytmistä kiinni. Kai se tiedos oli et jossai vaihees tulee mutkii matkaan. Eikä tollasille sairasteluille voi mitn. Nyt pitää ens viikol vaa skarpata ja vetää hyvät kolme lenkkiä ni näyttää taas valoisammalta. Saa nähdä kui paljo tää tauko ja sairastelu nyt vaikuttaa. Vieläkää ei kyl terveit olla. Täytyy nyt tarkkaan miettii tota ens viikon lenkkeilyn ja salitreenauksen rytmitystä. viikonloppun ei voi tehr mitää ku on maarianhaminan pelireissu.

Mul o asiat viel loppupeleis hyvin. Paneliast on kantautunu huanoi uutisii. Vilin olven ulkosyrjä on kipeytynyt ja meinas et nyt on pakko pitää taukoo. Oli luonnollisesti harmistunut kun oli alkanu juoksu rullaamaan nätisti. Jusal o vieläki enemmä huolii. Se oli kans täsä kippeen. Kerkes vissii muutaman kerran käydä täs välil enne ku meni nilkka perjantain reeneis. Se nyt ei vissii mikää kauhee paha mut voi ol et ens viikol ei paljoo viel juosta. Mut ei meijän parane lannistuu näistä. Kaikki ei aina me suunnitelmien mukaan. Niihin täytyy vaan yrittää osata sopeutua oikein. Täältä tähän. Toiv ens viikol parempii uutisii heti ku olen palannu meriltä. Let me love you!

Kiristää

Hello!

Viikko numero 8 vuonna 2008 jää mun biografiaan kyl hukkaan heitettynä aikana. Maanantai meni viikonlopust toipues ja tiistain alkokin sit tulla kipeeks. Nyt on perjantai eikä terveitä olla vieläkään. Mitään en juurikaan saanu aikaseks. Opinnäytetyötä olen alkanu kirjottamaan nyt kuukauden päivät. Sanaakaan en o kirjottanu. Vituttaa ihan sairaast oma aikaansaamattomuus ja jahkailu. Sit vittu täytyy panikoida joskus kesän kynnyksel. Sit vituttaa viel se ettei o saanu lainka treenattuu täl viikol. Sil ei ol voinu mitää ja näit ain tulee välil eikä kippeen paranis urheil mut silti vituttaa. Jotai työnhakujuttuu olen saanu tehtyy.Mut ei sekää oikee hyödytä ku mies ei näemmä pysty edes tietämään et mis päin haluaa kesänsä viettää. Koko viikon enemmä tai vähemmä maannu ja olu netis. Nyt se saa kyl riittää. Onneks ens viikol alkaa harjottelu, siis opintoihin liittyvä, ni tulee edes jotai rytmii tähän touhuun ja fyysinen harjottelu alotetaan taas entistä kovempana. Kolmen viikon ajan täytyy viäl ottaa toi kiekko huomioon mut sit sekää ei enää haittaa reenaamist eikä toisen kaut ottotouhui jos semmone olo tulee.

Huh! Onpa terapeuttista tämä avautuminen. Joopa joo. Tänään oli PeWen vuosikokous. Ei oikee toi tekninen puoli onnistunu ja sai kuulla vittuilua. Mul kiehu sisäl oikeesti. Olisivat vittu ite tehneet paremmat systeemit saatana jos se niin helppoo on.

Sit viel joku maailman säälittävin Susan KuronenRuusunen kirjottaa jonku avoimen kirjeen ja viel Seiskas. Ja nyt Matin pitäs sit pyytää anteeks. Voi kyynel! Toivon et MAtti pysyy kovana ja vastaa jotain tyyliin et ajattelin jotain toista muijaa kun otin sua sillon siel saunassa. Olisit Susan-hyvä ajatellut joskus menneisyydessä hiukan tarkemmin. On se ei se. Ite tarttis tehr kaikki.

Jaaha molempin päivin peli. Huame viel tosi paha vastus ja viel paikallispeli. Toiv löytyy tsemppii jostai. JOs o jääl huame samanlaine olo ku tänää ni Rintamaan poikaa viedään 100-0.

Ei vittu. Tua työelämään siirtyminen askarruttaa mieltä aika paljon kyl täytyy myöntää. Kaikki on niin auki. Ei ite tiedä mitä haluaa ja sit ei tiedä mitä on tarjolla ja missä. Toisen kaut haluis tul johonki tän päi ku en välttämät jaks turus tai muual istuu kaikkii iltoi meses. Toisaalt vois taas ol hyväks men johonki täysin uuteen paikkaan mut siihen epäilen et musta ei ole. ottakaa joku mut töihi. en välttämät osaa mitää mut ei must suurempaa vaivaakaan pitäis olla. Pullaakin voin tuoda kahvihuoneeseen silloin tällöin.

Joo. Jos huame nousis sängyst paremmal jalal. :)

Kippeen täsä ollu

En tiä sit tuliko sitä vilustuttuu siin Osman ulkopuolel su-aamuntunteina. Muistaakseni en edes täl kertaa kellään tytöl takkii tarjonnu lämmikkees. Kumminkin nyt on joku pöpö iskeny. Luulin maanantain et se oli viel jotai jälkipolttoi mut kyl sillo oli jotai jo aistittavis. Sit tiistain olin lenkil ja illal viel puntil. Taas oli jotenki sellanen veltto olo. Olis pitäny tajut jo sillo et tauti o iskemäs. Viime yö oli aika vaikee. Aamust ko heräsin ni tajusin heti et tänää täytyy jättää kaikki kuntoilut väliin. Kuumet ei o ollu. Kurkku kippee, paikkoi kolottaa ja sellane hiuka normaalii väsyneempi olo. Huamenki täytyy ainaki suht rauhas ottaa ja pe sit kattoo et mikä on olo ja miettii noit viikonlopun pelei.

Tos viikonlopun jatkobileis jututin Jopia. Mun serkkua. Se on joku audiomies ja sil on joku juonto ain tiistaisin tual radio OIFM:ssä. Olisko osote joku http://oifm.fi. eile illal sit kuuntelin Jopin juontoa. Sil oli joku kaverikin siellä. Ohjelman nimi oli Lo-Fi ja sitä myytiin iskulauseella rehellistä estetiikkaa. Aikamoista. Jotain marginaalimusiikkia ne siel soitti ja sit kankeeta juontoa väliin. Aika jännää oli kuunnella kun Jopi siellä väänsi.

Eilen tuli tv:stä AS Roma-Real Madrid. Madridis pelaa sellanen Guti ja medias enne pelii hehkutettii et se on pettäny omaa muijaas jonku miehen kans. Mahto saada paljon kuittia pelin aikana. Vaimoki oli sanonu et he on toistaseks tauolla. Tänää aamul sit luki et se suutelukaveri oli sittenkin tunnitettu naiseks ja siin oli mainittu joku mallin nimi. Mut tänää illal se entinen miehest naismalliks muuttunu suutelukumppani olikin jo Gutin sisko. Vittu tilanteet vaihtuu. Se on kuulemma raskaana ni sitä sit onniteltiin. Niinpä niin.

Olen aina ollu hiukan heikkoihin noihin tyttöbändeihin. Nyt näemmä riittää sekin et keulahahmo on nainen tai tyttö. Katsoin vahingos täs jokin aikaa sitte Kids Top 20 ohjelmaa ja siin oli vieraan 16-17v pääkaupunkiseutulaisten bändi Haloo Helsinki. Ne o julkassu sinkun Haloo Helsinki. Löytyy muuten Youtubesta. Ihan hyvää settiä mun mielest. Tarttuva kertsi ja kivannäkönen laulaja. Tulee ihan nuori TikTakin Petra mieleen. Jäädään odottelemaan debyyttialbumii.

Teil on muuten käyny tuuri et olette eksyny tän mun blogiin. Vierailin tossa Viivi Avellanin blogissa ja vittu et sil on tylsää elämää. Hän on tullu Los Angelesist Suomeen joskus joulukuus ja nähny auringon sen jälkee kolme kertaa. Vittu olisit pysyny siäl Jenkeis! Ja turha tulla mulle lirkuttelemaan sit ku satun eksymään johonki Bläkiin tai Lost and Foundiin mitä Viivi niin leikkisästi kutsuu Lostariks.

Hiuka sellanen turha olo ku ei o voinu mitää hyödyllist tehdä. Tai mitään liikunnallista. Olenhan mää hiukan noit työnhakujuttui kattonu ja tehny CV:nkin. Siin samal alko pohtimaan tulevaisuuttaankin. Ei mul kyl tääl Turus o mitään täl hetkel. Tuli mieleen toi Pori vaihtoehtona. Siel olis kaikki niin paljo lähempänä eikä paikkanakaan mikään hassumpi. Toisaalt nyt pitää mennä kyl sinne mist niit töitä saa vaiks olis kuin paska paikka muuten. Täytyy tohon CV:hen saada jotain alan kokemusta. Mut katotaan. Kyl joku kaupunki must viäl hyvän asukin saa.

Nyt hiuka Finrexinii naamariin ja sit hikoilemaa ton vällyjen väliin. Ihan yksikseni siin. Komiaa :)

Tärkeät pisteet ja komia ehtoo, joka venahti

Viikonloppu oli ja meni. Lähdettiin liikkeelle PeWen hallituksen kokouksella perjantaina. Oli selkun syntymäpäivä ja oli joku pakastellaskakku sen kunniaks. Varsinaisist jäsenist vili ja poika ei päässy mut mane ja masse tuuras niit kunnialla. Aika peruskokous. Hiukan jutun aiheet karkas ain välil käsist mut se on komiaakin kyl.

Sit reenien jälkeen Manun tyä. Siel oli suklaalevyjä taas joka lähtöön. Kyl Marabou sulatti nyt Sakken sydämen. Aijai. Launtaita olinkin sit jo odottanu kauan. Oli tiedos bileet ja tuttuja :) eka kävin kyl puntil polkemas pyörää. Olin tehny jalkatreenin perjantain ja ajattelin et en pääs liikkeel pelis jos en käy jotai tekemäs. Täytyy sanoo et sen polkemisen ja venyttelyn jälkee oli semmone olo et siit oli oikeest hyötyy. mut nää on näitä henkimaailman juttuja.

Siitä sitte ruokailun jälkeen hallille tekemään lähtöä. Oli komia olo ku ties et illal on pöhnä, ilma oli kaunis ja pelifiiliskin kohdallaan. Istahdin siihe Pojun kyytiin. Pysättiin siin Euras alkos, Sit sen jälkee suunniteltuu tulevii reissui huolella. Houkuteltiin mukaan tonne Kuninkuusravireissulle. Komia reissu olis varmaan tiedos mut en viel sanonu juuta enkä jaata. Hvallas olis vissiin Dragon-melonnat kesäl. Se vaikuttais kyl semmoselt tapahtumalt et PeWen kuuluis ol siel mukan.Saa nähdä.

Peli Laitilas. Olin ollut niin huono paris viime pelis et nyt oli pakko skarpat. Ja ihan ok meni. Hiuka oli jalat väsyneet. Joukkueena pelattiin välil hyvin ja välil huonosti. Parempi vastustaja olis kyl rokottanu virheistä. pelasin Selkun ja Janken/Eetun kans. Yks maaliki saatiin värkättyä. Ei olis viime vuan viäl tähän aikaan uskonu et Jankke tekee maalin ja mää ja selkku syötetään. No ehkä siihe ei uskottu viel ennen peliikään. Itelläki pari paikkaa mist olis pitäny tehdä mut kädet loppu eikä ihan pomppinutkaan sitte. Ratkastiin sit 3.eräs tai poika ja pohjonen ratkas. Aika äijä se Pohjonen. Jos ite olis samas teräs siin iäs ni vois ol tyytyväinen. Lopun tiukkojen vaiheiden jälkeen voitettiin 6-7.

Siit oli komia lähtee ottamaan. Haettiin viel Petruskin kans hiuka täydennyst siis Shellilt. Ite otin fizzin kuivaa omppusiiderii.sitä on komia ottaa muutama siin illan mittaan. Mul ei ollu muut vaihtoehtoo ku kehittää pieni pöhnä siin kotimatkal et pystysin olemaan vapautuneesti siel bileis. Siel oli tiedos paljon vanhoi luokkakavereit tai sellasii et ei enää sillai niin usein näe ja muutenki on toi juttu lentää entist paremmin pienes tirris. Pöhnän kehittäminen onnistui oikein hyvin. Bileissä tarjolla pizzaaa ja kaikkee. hyvin maistui. Oli kiva hiukan vaihtaa kuulumisia eri ihmisten kanssa. Ja sukulaisia on tietty kiva aina nähdä.

Siitä sitten systeriin ja edelleen komiaa. Vallattiin kabinetti ja tanssilattiallakin tuli pyörähdettyä ku Petruski lauloi päivänsädet ja menninkäist. Kunnon yya-meininkiä. Yks illan kohokohdist oli ku Selkun kans vedetiin kara-ookkes Äidin pikkupoika. Aijai! Siitä sitte Euraan. en muist koska viimeks olisin ollu. En edelleenkään tykkää siit paikast. Nyt oli sen verran tuttui ettei se haitannu. Oltii siel varmaa joskus kahden aikaan ja se riitti vallan hyvin. ehti ihan tarpeeks sättäämään. Ja ilta ei ollut vielä ohi. Siitä mentiin bilepaikkaan jatkoille. Serkku-Akin kanssa vedettiin karaokea siinä duona 4-5 kappaletta enne ku siirryttiin allasosaston puolelle. Ei siin sit paljoo enää otettu. Enne seiskaa kömmein Manen tyä. Pääsin sänkyy nukkumaan ku Mane ol sohval ja Masse tuolil. KOmiast tuli uni.

Pirun komia ehtoo. ei tullu mitää hölmöiltyy. Rahaa meni hiuka turhan paljon mut joskus saa mennäki. Eikä taaskaan krapulaa. Muutamat vilunväristykset vaan illal ja yöllä. Jeah!

Matkalla kohti maratonia, osa 6

Tämänkin viikon treenit sujui suunnitelmien mukaan. Tiedossa oli, että lauantaina otetaan pöhnää ja että viikon lenkit jää kahteen. Tiistaina oli sellanen palauttava lenkki.Takana oli su pitkä lenkki eikä ollu viel oikee palautunut. Jalat ei tuntunu mitenkään hyviltä. Pientä kireyttä tuol pohkeis ja nilkois. Juoksin 50 minuuttia. Syke pysyi kyl pirun hyvin alhaal et sen suhteen ei ollu mitään ongelmia. Ka-sykkeeks muodostui kestävyysurheilijaurani alin eli 130. Sellanen olo tuli taas et eteenpäin on menty.

Torstaina ystävänpäivänä oli sit vuoros toinen lenkki. Tarkotuksena oli pistää ittensä tiukille. Sitä kun täs pääsääntösest juoksee hitaalla vauhdilla ni usein lenkin aikan tuntuu silt et ei pystyis kiristämään tahtia juurikaan tästä. Siks ainaki ittel on tärkeet juosta välil vähän kovempi lenkki et huomais et jaksaako sitä juostaa kovaa paremmin ku ennen. Ja jos jaksaa ni se antaa uskoa siihen tekemiseen. Näin kävi tälläkin kertaa. Lähin rauhallisesti liikkeelle. Sit 5 min jälkee hiukan kiristin tahtia. Mun edes juoksi joku poika sillai laiskan näkösesti tai et ei näyttäny kovin vakuuttavalta. Ite tuntu et juoksin ees jotenkin reippaasti mut en saanu sitä poikaa yhtään kiinni.kyl vitutti. Lenkin alus oli sellanen epävarma olo ku ei oikee tienny et kui kovaa uskaltaa juosta ku ei yhtää tienny et miten sitä sit jaksais loppuun asti. Viel ku ei tuntunu mitää irtonaiselta. Hiukan lisäsin vauhtia koko ajan ja hyvin jaksoi. Jalat alkoi toimia paremmin koko ajan ja juoksu kulki hyvin. Sit loppuvaihees alko eka niiu vasen pohja näyttää hiuka krampin oireita ja sit puutu/neulottu koko jalka polvitaipeest aina jalkapohjaan asti. Se hiuka haittas menoo mis alko olemaan koko ajan enemmän vauhtii. Hiukan se oire ehkä helppas loppuu kohti. Aikaa meni reilut 50min ja lenkist muodostu sellanen loppuun asti kiihtyvä. Lopus oli mun mielestä jo kivasti vauhtia. tärkeintä oli et jakso juosta kovaa pitkähkön lenkin. Antaa oikeesti hirmu paljon uskoa harjoitteluun. Syke ka:ksi muodostui 162 et siitäki näkyy jo jotain.

Jees. Nyt on uus viikko jo aluillaan. Viel en o tehny tälle viikolle mitään suunnitelmaa. Ei o jaksanu orientoituu vielä viikonlopun rasitusten jälkeen. Suunnitelmiin vaikuttaa myös se että viikonloppuna on molempina päivinä peli. Olkaa huoleti. Harrastus jatkuu.

Tiedote

Rakkaat kuulijat!

Pitkälle venyneen illanvieton seurauksena uusia ajatuksiani luettavissa vasta maanantaina iltapäivällä. Pahoittelen tapahtunutta. Ilta vei mennessään.

Abi-päivä, kaupunkielämää ja pieni pöhnä

Kyllä. Eilen oli ystävänpäivä. Komiaa. Mulla oli vapaa päivä. Menin siinä puolen päivän aikaan koululle syömään. Siellä oli abit just lähdössä eli hiukka myöhästyin. Tuli mieleen oma abipäivä. Komiaa aikaa.Meil oli space-teema. Sit illal lähdettiin laival. Olis paljo juttui kerrtottavana siitäkin reissust mut se mikä tapahtuu merillä-jää merille. Tänään o sit wanhojen päivä ja tanssit. Se tanssiminen oli kyl komiaa. Taisin hiukan oppiakin. Wanhojen päivän jälkee mentiinki tonne Merikievariin. Siel oli kans komia meininki. Sillo oli hittinä TikTakin Lopeta. Aika kultaa muistot.

Anyway. Sieltä koululta lähdin Myllyyn. Piti ostaa yks lahja ja sit hiuka itellekin ehkä jotain. Stadiumil oli joku hyvännäkönen paita. Sit ku pistin sen päälleni ni ei se ollukaan enää hyvännäkönen. Rupes vituttamaan ja alko tulla sellasii fyysisii oireitaki. Pääsin siit sit yli. Ehkä sil oli osansa et ostin kuudel eurol Kikan Parhaat-levyn. Rauha hänen sielulleen. Joo jotain baaripaitaa kattelin ja peilailin huolella sovituskopissa. Mukaan tarttui sellanen ryppypaita. Siin menee nyt raitoi sekä vaakaan et pystyyn. Aika julmaa sillai et tuskin siinä jätetään paljon mahdollisuuksia muille mut ne ottaa kellä on. Elämä on. Siin pääs hiuka verensokeritkin laskemaan ni oli pakko hakee Prismasta tummaa suklaata. Mut palvelu ei ollu Cittarin veroista.

Ehtoost heitin vauhdikkaan lenkin ja sit menin koulul saunaan. Lenkin jälkee tuli hiuka sellane olo et tuleek täsä kippeeks. mut sit autto ku teki Massen tykön hiuka mehupunsia. Jos niiku lantrinkei ruvetaa pistämään järjestykseen ni kyl kotitekonen mehu löytyy mun listas selkeesti sijalta yksi. Sellast spovan makeeta ja vie viinan maun nätisti pois. Siel oli koko Turun pää paikal; Masse,Ykköspyssy,Jankke ja Sakke. Masse oli paistanu makkaraa rasvassa, komiaa oli. Sit sil oli PrinssiEverstii. Sellast hunajaista viinaa. Oli kyl pehmeetä ja hyvää.

Siitä sitte centrumiin. Poros otettiin luokkakaverin Antin kans siiderit. Mä otin omenan ja se perryn. Vittu mun makso puolet enemmän. Saatanan sedu sil on ihme touhuu. Sieltä sitte Onnelaan. Vitusti porukkaa. Kaikil tietty pauhaavat sydämet ku Ystävänpäivä kerran oli. Aika hyvin alko pääst pöhnään. Hausmyllyn Ikävä Lokakuu sai meidät nousemaan suomipopin pöydille. Mut ei sillee irronnu ku joskus. Kasaripuolel lanteit keikutti mm. Drömhusin Vill ha dig, Dazen Superhero, Mr. Presidentin Coco Jamboo ja monet muut ikivihreät. Aika touhuu oli. Diskon puolel oli joku live-esiintyjä. Kyl live-musa on ain live-musaa. Kaikki coverbändit vetää Levottoman tuhkimon niin tämäkin. Ja viel encorena. Kyl siin dingofanin karvat nousi taas pystyyn. Diskon puolel se sit tapahtu. Tiesin jo siin vähän aikaa mitä tuleman pitää. Lähdeks tanssimaan?! Sit teeskentelin viel etten kuullu ja kysyin et mitä. Varmaa jonkinlaist tiedostamatonta itsetunnon nostatusta. Se oli joku 1-sarjan lentopalloilija. Sanoin et tyttö hyvä lajissa ei sinänsä mitään vikaa mut sarjatasossa kylläkin. Ei naisten lentopallo Suomen maas niin kovaa huutoo oo et tarttis jotai 1-sarjan pelaajii ruvet pyörittämää. Vaik iteki III-divaris pelaa ni kyl mun reidet sentää o vähintään liigatasoo. Niil vois ol oma varauskin änäriin. Perustouhuu taas narikkajonos. Vaik ulospäin olen ain rauhallinen ni kyl mun sisäl usein kiehuu. Olis tehny taas mieli hiukan ojentaa. Vitun kaupunkilaiset!

Antin kanssa lähettiin kävelemään turun yöstä kotiopäin. Kaskentien Nesteeltä Fami-suklaapatukka ja kebabhampurilainen. Sit kävelyä kotiin. Sellaset 4-5km tulee centrumista tänne kämpille. Selkee pää hyvin. Toisaalta tunti siin vierähtää. Kotimatka kulkee koulun pihan läpi. Kusin reteesti siihe koulun pihalle keskel asfalttia. Se o sillai ku enne baariin lähtöä on kauhee uho pääl, sit baaris häntä koipien välis ja sit taas ku kävelee yksin kotii ni o sellanen maailman omistaja-fiilis. Tunsin oloni ihan turkulaiseks ku tääl turun sanomat jo odotti ku pääsin kotiin. Enne nukkumaan menoa viel iso lasi vettä ja nyt ei o ollu yhtään krappe olo. Komiaa! Ulkonakin näytäis olevan hyvä ilma. Puntil täytyy men. Se ei saa jäär väliin pöhnäyksien takia. Sit viel pewen kokous illal enne treenei. Tärkeit asioit käsiteltävänä.

Hyvää vkl kaikille teille.

Vahva olo

Moro!

Alkuviikost taas selvitty. Eile kirjottellin jo jotain mut sit en oikee jaksanu ja päätin säästää tilitykset tähän keskiviikon myöhäisiltaan. Heräilin tossa päikkäreiltä viiden kuuden aikoihin. Oli tarkotus lähteä ulkoiluttamaan näitä seksikkäitä pohkeita. Ulkona vinkununt tuuli näytti kuitenkin sen verran kylmältä etten viittiny lähtee sinne kuivattamaan virheettömiä poskiani. Jotain ajattelin kumminkin tehä ku tällanen nuori ja viriili olen. Niinpä suuntasin salille. Sain tehtyä oikein hyvän treenin. Sellasen jälkee tuntu ain pirun hyvältä.Tuntuu et on jotenki panostanu itteensä. Siittä sitte usein palkittee ittensä.'

Niin tänäänkin. Suuntasin siitä sporttisen ja huolitellun näkösenä Cittariin. Ostin Royalin tummaa suklaata sellasen pienen patukan. Tykkään tumman mausta ja siin o jotai terveydelle tärkeitä flavonoideja. Sitä voi varmaan syödä niin paljo ku haluaa eikä näy missään. Sit hain pari ölberttii mukaan ku olin menos massen tyä piipahtamaan eikä sinne sovi tyhjin käsin mennä. Sitte suuntasin kassalle, jonka valitsin tietysti lyhyimmän jonon mukaan eikä siihen suinkaan vaikuttanut kassakiesenbergin ulkonäkö. No kuinka ollakaan. Sillä sattui olemaan ruskeet silmät. Maksoin kortilla tietysti et se näkee siitä mun nimen ja voi tarvittaes ottaa yhteyttä. Toinen tapa on tietty piirtää sydän ja puhelinnumero kuittiin mut se on jotenki niin kulunut tapa jo. Ajattelin vielä varmistaa et tyttö on myyt ja heitin hyvää läppää hymyilyn lomassa.

Tänään koin myös takaiskuja. Olen kirjotellu Alamaailmaan noit juttuja mein peleist ja vittu en o tajunnu lähettää sin uut verokorttii ja nyt ne saatana on pidättäny mult 60% perkele. siin meni taas rahaa sivu suun. Kyl mul tarttis joku sihteeri hommata PeWen puolesta.

Jaaha sitä ois sit niinku loma alkanu.Sen jälkee on taas harjottelu edes. Vittu tuntuu et se edellinen loppu just eile ja taas pitää näyttää pirteeltä jne. Onneks mul on nyt miesohjaaja. En o mikn sovinisti mut joittenki asioitten hoitaminen miesten kans on kyl niin paljon helpompaa. Naisten kans on niin paljo analysointii ja pitää miettii et mitä sitä uskaltaa sanoa. Tuol voi varmaa heti heittää kaikki alapääjutut tiskiin heti ekal kahvitunnil. Meen toho yhteen paikkaan mis tehdään kuntotestei. Aika mielenkiintosta ainaki näi etukäteen ajatellen. Kylpyläympäristö. Saattaa joskus ihan huos vahingossa jäädä paita kotiin ni sit pitää koko päivä ilman paitaa kävellä siellä ympäriinsä. Nooo. Näitä sattuu.

Huame taidan mennä Myllyyn. Jos sattuu joku hyvä tyköistuva paita löytmään ni sen vois ostaa. Ei niin välii mihi suuntaan raidat menee kunhan niit siin on. Täytyy tarkistaa kyl toi rahatilanne eka. Ehtoommal on ollu puhet jos mentäis Onnelaan ku siel o ystävät yhdessä bileet. Siel on kaikil varmaa pauhaavat sydämet et voi huoletta nostaa rimaa hiuka ylemmäs. Jännä päivä siis tulos.

Matkalla kohti maratonia, osa 5

Jaahas taas on pohkeet karaistunu talvisilla teillä. Reenit meni taas suunnitellusti. Hyvä niin. Viikko alkoi tiistaina loskakelissä. Tarkoituksena oli vetää sellanen rento lenkki. Alus tuntu et ei ol viel palautunu sunnuntain rääkistä. Pikkuhiljaa lähti taas menemään. Syke keskiarvoks tuli 143 eli aika alhanen. Kyl alkuvuodest on jo eteenpäi menty.

Torstain oli tarkotus vetästä sellanen 45 minuuttii mihi sisältyis kaks kahdeksan minuutin kevyttä reipasta vetoa. Tulin koulust siin puolenpäivän jälkeen. Takana oli huonosti nukuttu yö. Ja niinhän siinä kävi et päikkärit lähti kintaast. Kahden ja puolen tunnin päikkärit tuli vedettyä ja kun heräsin ni olin jo hiukka myöhäs. Aikamoisen vitutuksen saattelemana lähdin sitte juoksuun. Oli kropassa kai vielä päikkäri-vaihde päällä sillä alku oli uskomattoman vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. 10 min jälkee lähdin väkisin runttaamaan vetoa. Ihan ok jaksoi ja syke tais nousta yli 170. Sitte taas hiljempaa 10 minuuttia. Heti toisen vedon ensiaskelilla huomas et nyt on kroppa hereil. Askel oli paljon kevyempi ja vauhtiiki ehkä hiuka enemmä. Tämäki sit käänty niiku hiuka plus-merkkiseks mut ei noin pitkii unii enne lenkkii kiitos.

Tänään sunnuntaina oli taas pitkän vuoro. Lähdin liikkeelle vast klo 19. Vitutti taas ja väsytti. Ajattelin et tarttis vetästä pitkä aikasemmin päiväl ni olis henkisest helpompaa. Valmistauduin kyl hyvil. Nyt oli vyötäisillä mehua ja puolikas banaani taskussa. Lähti taas suht raskaasti. Juoksin nyt kaikki nousut. Vauhti pysyi tasaisena. Hörpin mehua noin 15min välein. Jostain 30 min eteenpäin alkoi vähitellen hiukan keventyä. Vauhti pysyi samana mut oli helpompaa. Sykkeen kanssa ei vaikeuksia. Siin tunni jälkee söin banskun ja hiuka venyttelin. Siit lähdin hiuka reippaammin liikkeel ku tuntu keveemmält. Banaani ja mehu siis hyvä idea. Tuntu et pystyi kiristämään vauhtia eikä syke noussu liiaksi. Sit se muutaman kerran nousi hiuka myöhemmi. Sen jälkee oliki vaikeet pitää sitä alhaal. Loppu oli taas hiuka vaikeempaa. Nilkat ja jalkaterät meinaa väsyy. Mut esim polvet ei lenkin aikan oireile. Taas huomasin et täytyy alkuu vaa lähtee rauhas. Sit voi hiuka nostaa vauhtii. Nyt innostuin hiuka liikee ja lopus sykkeet sit hiuka ylhääl. Syke keskiarvoks tuli 134 ja aikaa kului 2h ja 10min. Luulen et tasasemmal vauhdil pääsis samal syke-keskiarvol nopeemmin maaliin. Jos osais hiuka kiristää alus ja sit pitäs vauhdin samana tai jotain. En tiiä. Henkimaailman juttuja. Ihan kiva oli huomata et ei ollu ihan kävelyy ja silti syke-keskiarvo pysyi noin alhaal.

Ens viikol taitaa ol luvas vaa kaks lenkkii ku la on pöhnäpäivä. Tiistain taitaa tul aamulenkki. Vois vetää tasast rauhas sellaset 45-60min. Sit toine vois ol hiuka sellanen kovempi et joutus oikee kunnol puhaltamaa. Nyt tuntuu ainaki siltä. Katotaa muuttuuko mieli.

Nyt tuntuu siltä et ei jaksa miettiä mitään aikatavoitteita. Tää ajatus tulee ain mielee lenkin alkupuolel ku ei tunnu luonaavan. Mut en viel tosiaankaan oo valmis vaan juoksemaan läpi. Täytyy vaan nyt säännöllisesti juosta ja miettiä sitä aikatavotetta seuraavaks joskus kuukauden päästä.

Viikonlopun mietteitä

Jaaha viikonloppu alkaa taas olla ehtoon puolella. Jusan Pöö sai eilen kortin takasin. Hollattiin siin Janken kans et se lähtis kuskiks. Siit sit lopult kävi sillai et lähettii vähä ajelemaan.Sanoin et Hvaltaa ei ainaka mennä. Kaikki muu käy. Lähettiin sit Poriin päin. Jankel oli eväänä Jallua. Ensimmäinen siivu maistui vielä hyvälle mut sit ryyppy ryypyltä ain paheni. Kumminkin, ni mentii Hunterssii. Siel omenasiiderii ja olutta vedettiin. Pirusti oli porukkaa. Yks Indican Jonsun näkönen tyttö, sormus vasemmassa nimettömässä ja aika paljon kännis. Se oli illan eka naiskontakti. Siit siirryttiin Amarilloon. Siel oli hiljasempi meininki. Painostin Jankkea ostamaan nachoja pöytään. Ja komioit ne oli. Aijai! Siin oli viereises pöydäs jotku pari tyttöö. Aika nätin olosii. Odoteltii siin et ne olis noussu mi olis nähny paremmin mut ei. Sit kärsivällisyys loppu ja lähettii pois. Siin oli se toine naiskontakti. Jankke olis halunna tarkistaa viel Factoryn annin mut ei onneks menty sin. Nätist kotiin nukkumaan.

Lauantain oli edos ottelu sarjan häntäpään Fopsii vastaan. Ne oli nii huonoi ku odotettiin. Eka erän jälkeen johdettiin 10-0. Ei napostellu yhtää se peli ja sen kuulemma huomaskin. Vedin lyhkäsempää vaihtoo et ne pääs pelaa enemmä ketä tykkäs. Yks hyvä taklaus kävelyvauhdista. Näytti kuulemma painavalta katsomoon. Hyvä niin. Vikaan erään must tuli ykkösen sentteri ku musta ketju jäi pois. Vähä samanlaine kunnianosoitus ku Raipel viikol. Mäkin sain yhden syöttöpisteen ja voitin muutaman alotuksen. Keinustoolii ei kyl ol näkyny.

Pelin jälkee Sysseen Jaffal. Sit kotii, ykköset pääl ja Manen työ. Oli käyny mieles et lähtisin Poriin Vaakunaan ku siel olis ollu TikTakin Petra. Mut ei olu oikee kaverii ja sit kelloki alko olee jo paljo ni ei tullu sit lähdettyy. Varmaa iha hyvä niin. En enää jaksan poiket Sysses. Tuski siel mitää elämää suurempaa olis ollu.

Mitäs sitä sit tekis isona?! Sitä on ruvennu ajattelemaan täs viime kuukausina ku tua valmistuminen lähestyy ja kaikki o alkanu kyselemään töistä ja muustakin. Hiukan askarruttaa tua tulevaisuus. Toisaalt kaikki o oikein hyvin. Ei o mittää pakottavaa tarvet ol missää paikas. Turkuu voi jäär jos silt tuntuu, Panelia on varma valinta ja sit on noit ässiä hihassa vaik kuinka paljon. Kai se riippuu paljo siit et mist niit töit saa. Vois sitä toisaalt tehr niinkin et menis johonki päin ja sit alkas ettii töit sielt. Jusa tosa eile ääneen mietiskeli et on miettiny et jos menis iha johonki eri paikkaa ku Panelia. Olis seki toisaalt komia men johonki mut en tiä. Toisaalt olen huomannu viime aikoin et sitä tarttee jotain ihmisiä ympärilleen et vois ol aika onhoo ol jossain yksinäs. Tän Paneliaa tai ainaki tän päi vois tietyst tul ja varmaa viihtyis ainaki tavallaan ja olis tuttui ainaki. Saapi nähdä mitä poika tekee. Pidetää ovet viel auki kaikkiin suuntiin.

Sen puolest on nyt hyvä olo ku tietää et huame ei o krapula ni saa taas jottai aikaseks. Jos menis sillai suht ajois Turkuu. Siäl ehtoost lenkil ja muuta perussettiä. Tiskatakin tarttis tai on tarvinnu jo pari viikkoo. Aika huoletonta touhuu on, täytyy myöntää. Kai se tästä. Ens vkl sit riehakkaampaa kun on ne Mayan bileet. Komiaa!

Vitun Ossi Puolakka ja Ikävä Lokakuu

Heps!

Tänää sain aikaseks mentyy pyöräl kouluu. Kävein salil. Ollaan taas päästy jyväl tost punttitouhust ja nyt on kovat suunnitelmat saada Sakke taas kesäks kuntoon. Sitä on yritetty jo ainakin kymmenenä keväänä mut viel ei o 100% onnistuttu. Sen jälkee makaroonilaatikkoo jase meni suaraa varteen.

Pitkän tauon jälkeen erehdyin kattomaan Salkkareita. Pahaa aavistamatta siinä söin nuggetteja ja raejuustoa ja väärään kurkkuun meinas mennä kun Juulia meni ja istahti Ossin Syliin. Ei sentään hajareisin mut kumminkin. Vittu sekin plikka menny retkahtamaan. Täs on muutenkin jo usko koetuksel.

Kouluhommia sain onneksi hiukan tehtyä järkytyksestä huolimatta. Koko illan teki mieli...... irtokarkkeja. Melkein sain oltuu mut sit puol kympin jälkeen oli pakko lähteä käymään tos Makuunis. Ei sentää iha kintaast lähteny. Hiuka vaa makkiaa.

Illan lopuks hain jottai legendaarista Youtubesta. Ja sitä löytyikin. Nyt soi Hausmyllyn Ikävä Lokakuu. Aijai voin kerttoo et jos se sattuu joskus jossai suomi-pop puolel tulemaa ni voin kertoo et on sit valkost kenkää joka puolel sen jälkee. Kottii ja nämiaa!

Mitä mittää!?

Moro Timppa ja muut.

Meni hiukan pitkäks ilta ku Vennon Pöö soitti. Vittu tää sosiaalinen elämä on aika rajallista täällä Turussa. Yksinäistä puurtamista päivästä toiseen, illasta iltaan, kannosta kantoon ja ovelta ovelle. Mut ei auta valittaa. Kun kevätaurinko ensimmäisen kerran iskee säteensä mun kroppaan ni sillo viimeistään hymy levenee meikkiksen karuilla kasvoilla.

Vittu olen taas täs koko illan sätänny saamatta mitään aikaan. Huame täytyy sit taas skarpat ku muutama koulutehtävä täytyy viedä loppuun asti enkä puhu nyt mistään kiisberg-virityksist. Ehei!

Janken Pöö kävi tossa tänään. Tehtiin netissä sen ruattin tentti. Vittu mitä touhuu. Toivottavast ei tu paljo ruattin kielisii tilauksii pojal. Ei vaan. Kyl se sen olis klaarannu ilman muakin. Hiukan katoin päältä ku se sitä väänsi.

Lenkin jälkeen pienet nätit uinnit koulun altaas ja saunat päälle. Kyl se vaan hyvää tekee. Sulkis jäi väliin täl viikol ku Pönni on ''koulutukses'' koko viikon. Ja kaljaa menee. Sehän on selvä. Koittakaa jaksaa MV-pojat ja muut.

Painonhallintaa ja Antti Tuiskua

Hello!

Heräsiin uuteen viikkoon hyvin levänneenä. Kello soitti yhdeksältä mut taisin nousta vasta siinä kympin jälkeen. Heti viikon alkuun oli pientä naiskontaktia. Ajauduin tohon rappukäytävään samaan aikaan naapurin rouvan kanssa. Se piti tos mul ulko-ovee auki. En tiä olisko siihe vaikuttanu se et olin pörröttäny tukan geelillä sillee aika kivasti ja sit mul oli ain kovaa huutoo olevat denim-farkut jalas. Siinä heitettiin hiukan läppää ulkosalla. Ikäisekseen oikein pirteä ja fiksun oloinen rouva. Ei varmaa kaukan 70-vuotiaasta ole. Hyvä tietää et samast kerroksest löytyy tarvittaessa tollast vireetä seuraa.

Eile illal erehdyin menemään vielä tohon vaa'alle. Oli hiukan tullu lisää. En oikee tie mitä tarttis tehdä. Toisaalt sitä tarttis syödä ettei menettäis lihasmassaa kun tos juoksemas käy mut ei lihookaan tarttis. Ei se askel niin kevyt sentäs ol. Nyt söin taas illal tossa aika annoksen. Vähempikin riittäis. Täytyy hiuka koittaa säännöstel nyt noit annoskokoi. Ainaki näin iltasella. Hyvä se on et ruoka maistuu, ei siinä mitään.

Antti Tuisku on idoleista ihquin jos Kristiina ei lasketa. Se painii ihan omas sarjas kyl. En koskaan unohda sitä iltaa kun se laulaa luikautti Nordmania joskus alkukarsinnois. Se oli sellanen hetki et kaikki muu pysähtyi. Mut takasin Anttiin. Sil o monii hyvii biisei. Oon tainnu joskus käyr pyytämäs Sekaisin -kipaletta Factorys ja sit ku se on tullu ni ollaan oltu ihan vitun sekasin. Sil o kunnon show-meininkii ja tanssijat ja kaikkee. Taitaa ol paree lopettaa enne ku lähtee ihan kintaast.

Matkalla kohti maratonia, osa 4

Taas yks reeniviikko takana ja päämäärä samalla viikkoa lähempänä. Sain lenkkeiltyy suunnitellusti eli kolme kertaa. Kaikki lenkit tällä kertaa täällä Turussa.

Tiistaina tarkotus oli juosta sellanen tunnin rento lenkki. Pistin ylärajaks 165. Hiukan arvellutti et onko sitä palautunut sunnuntain pitkästä lenkistä jo. Lähin jolkottelemaan joa tuntu ihan kevyeltä. Samalla huomasin taas et sykkeet pysyy meikäläiselle illalla selvästi alempana. Juoksin sellasta tasavauhtista rentoa/reipasta. Syke pysyi yllättävän alhaalla vaik vauhtikin hiukan kiihtyi. Loppuu kohti ei enää ihan niin kevyelt tuntunu mut jaksoi painaa silti. Juoksin joku 55min ja oisko ka-syke ollu 155. en iha muista.Hyvä lenkki.

Torstaina oli aamulenkin vuoro. Edellisenä päivänä olin tehny salil maastavetoa suorin jaloin. Huomasin tos ku hiuka venyttelin et taitaa hiuka tuntuu takareisis. Olin juossu pari minuuttii ni tiesin et vaikee lenkki tulee olemaan. Takareidet oli viel selvästi väsyneet salitreenistä. Tarkotus oli juosta 10min verryttely ja sit 6 x 3min sellasii kevyit vetoja ja aina välis 3 min palautus. Vedoissa vauhti oli ihan ok mut kevyitä ne ei missää tapaukses ollu. Sellasii väkisin runttausta ensimmäisestä viimiseen. Ihan hyvin jaksoi ei siinä mitn mut tuntemukset ei ollu parhaat mahdolliset.

Nyt tänään oli viikon viiminen eli pitkä lenkki. Aamust jalat tuntu väsyneilt. Aattelin et tuleekohan täst mitään. Sit lähin iltaseiskan aikaan liikkeel. Pistin ylärajaks 140. Pyöräteillä oli pikkasen pehmeää lunta ja satoi koko ajan lisää. Alku lähti tosi hyvin. Sanotaan karkeesti eka tunti meni nappiin. Syke pysyi nätisti siel 130 nurkil, juoksu oli kevyttä ja vauhti jnkv kovempaa ku viime su. Oli sellanen fiilis mikä pitkäl lenkil täytyyki ol, kevyttä oli. Sit siin tunnin jälkee alko painamaan mieltä ja muutenkin, lumikin muuttui rännäksi. Askel ei ollu enää kevyt. Nilkkoi alko pikkuhiljaa hiuka sattuu ja polveeki. Matkaa olli viel paljo jäljel. Sykekin hiuka ilmotteli välil. Eksyksis en ollu mut hiuka reittkin oli hakuses. Sit ku oltii taas tarkasti kartalla ni alko sujuu vähä paremmin. Vauhti hiuka laski mut syke pysyi aika hyvin hallinnas. Askel oli kyl aika raskas. Nilkat väsyi selvästi siin pöpperös ja ihan lopus selkäkin hiukan. Hartioit en oikee osaa pitää rentoi. Neki hiuka ilmotteli itestään. 2h ja 15min jälkee olin takasi koton. Keskiarvosykkeeks muodostui 132 eli pirun hyvä. Hiukan turhan pitkä setti oli mut toisaalt on ihan hyvä välil koetella noit vitutuksen ha harmituksen rajoja. Ja kyllähän sitä tollasen pienen koettelemuksen jälkeen aina tuntee oman kroppansa ja kuntonsa sit paremmin tulevissa koitoksissa. Täst ei kyl enää ajallisest pidennetä, ainaka hetkees.

Positiivinen viikko kaikin puolin. Tärkeint on se et mitkää paikat ei o kauheest alkanu ilmottaa itestään. Mul oli sellane käsitys enne ku tähä hommaa lähdettii et niiku kunnon puolest saattaa pärjät mut noi nivelet tulee olemaan ongelma. Ja se käsitys on kyl vahvistunu vaik viel ei oireit juurikaan o ollu. Mut kyl sen nois pitkin lenkeis huomaa et aika rankkaa se 2h on olla jalkojen pääällä et mitä se sit lainkaan on se 4-5h. Saa nähdä!

Lenkin jälkee palautusjuomaa ja muutenkin juomaa paljon. Mikin kans vaihtelin ajatuksii maratonist. Se meinas et turhan lyhyt valmistautumisaika. Iteki oon tota miettiny. Lähinnä niin et ei o paljoo varaa sairastuu/loukkaantuu. Ja et ei sitä aikaa kyl mahdottoman paljoo ole. Sit sitä miettii et tarttisko reenat enemmän/ kovempaa. Mut tää rytmi tuntuu nyt hyvält ja katotaan uudestaa maaliskuun puolesvälis. Nyt täytyy ehdottomast venytel ja palautel huolel. Tiistain olis tarkotus rykästä seuraavan kerran :)

Viikonlopun anti

Vaik otsikko onkin tollanen, niin ei kannata silti odottaa liiikoja. Aloitetaan pelistä. Vähän kaksjakoset fiilikset. Etukäteen kovaks luultu SoPa kaatui selvästi 12-3. Hieno voitto. Ykkösen pojat taas liekeis ja Misu maalis myös. Oma peli taas heikkoa. Jos pari pelii meni jossai vaihees hyvin ni nyt on sit taas palattu perustasolle. Laiturit oli hyvää tasoa mut omal esityksel en onnistunu heit kyl auttamaan. Kaksistaan pojat teki pari komeet maalii. Mut en tiä. Ei jalatkaan ollu nyt ihan tuoreet. Sit fiilistäkää ei oikee löytynyt. Siihen en o keksiny mitn syytä. Ei must kyl kakosen sentteriks ollu. Mul taitaa ol helpompi tulla sillai taustalt hiuka näkyvämpää rooliin. Rikkovast roolist parrasvaloihin. Joopa joo! Ens vkl taas helpompi peli. Seuraava tosikoitos Laitilas 16.2. Siihe ois syytä löytää uutta iskua.

Pelin jälkee meinas heittää pöhnän puolel :) Muutama kalja siin Manen tykön tuli kumottuu ja yks paukkukin. Kalja ei oikee laskenu. Hiuka oli silti sellane meininki et vois lähtee johonki. Mentiin siit Sysseen. Yleensä ain siel joku rintamaalainen on eikä tälläkään kertaa tarvinnu pettyy. Yks täti sin oli eksyny. Siin sit ku istui alas ja praattaili sen kans ni tuli sellane olo et en tair lähtee mihenkä. Pojat siit sit läks Hvaltaan. Ittel voittajaolo ku sai oltuu lähtemät. Siit kottii ja mustikkarahkaa syömään. Komiaa!

Muute vkl meni aika normisti. Sunnuntain seurailin sukulaispojan koheltamist. Aika vauhti oli pääl. Kun ei vaa sattuis mitään. Ruoka oli taas hyvää kotipuoles. Ei valittamist sen suhteen. Kummitytön kans ajeltiin sit tännepäin.

Taas perjantai

Heps!

Vittu viikot juoksee nopeaan. Taas olen tääl mun teinihuonees. Oikee tollane paskakeli oli taas tänään. Piti ajaa huolella. Varsinkin kun oli toi kummityttö kyyteil. Se oli hiukka kipee. Se on 9v mut silti tulee pirun teräviä kommentteja koko ajan. En mä ainakaa siin iäs noi fiksu ollu. Must on sit vuosien varrel kouliintunu tälläne fiksu ja virheetön gentlemanni. Ilman kommelluksia päästiin kuitenkin tän Paneliaan.

Niin kävin muute myllys pyörimäs. Lähinnä urheiluliikkeit kiertelin. Mul tulee ainaki nii pirun herkäst pää kippeeks tollasest shoppailust. Hiukan tiirailin uusii valkosii kenkii. Heti ku kevät antaa jotn merkkejä ni eiköhä jotkut sellaset tartte sielt hakea. Joku myyntimies myi mul turun sanomat kahdeks kuukaudeks. Vittu mää olen kyl niin pirun helppo. Mitä lainka menisin ostamaan jos joku lehmänsilmänen tyttö tulis jotain tarjoomaan. Kyl tarttis osata sanoa ei. Se lehti tuleeki varmaa joskus aamuyäl ja sit herää ain siihen.

Jee. Piti men jo aamul salil mut meninki vast illal Kiukaisis. Ihan hyvä reeni taas. Jalkoja tein. Muutama kylän mies siinä oli, Ihan kiva heittää välil jotai läpänderiä treenailun lomassa. Sit hallille. Batteryy hain lammelast ja hallil sorruin Lion-patukkaan. Vittu kyl herkäs on. Huame saan laidoil Miken ja Karalahden. Ei pitäs jäädä ainakaan niistä kiinni. Huame täytyy jokasen ukos saada itestään kaikki irti jos meinataan voittaa. Jalois on kyl ihan hyvä tuntuma. Aika suuri ero siihen ku ei lainkaan pelannu ja syksyyn verrattuna. Jotain on tehty siis oikein. Hyvä Sami!

Reenien jälkee Mauno Berruton luo. Siel oli kolme suklaaleyyä rivis. Kaikki Fazerin eri makuja; marjoja, joku crips-keksi ja hasselpähkinät. Marjoja ei viel aukastu, keksi juttu aika olematon mut Hasselpähkinä kiilas kärkeen ohi vaalean maitosuklaan. Kateltiin siinä Idi Amin Asikaisen matsia. Yks hyvä osuma ja meksikaania vietiin. Sit Aminilla kauhee tunteenpurkaus ja tuuletukset. Niit on aina kiva kattoa ku toinen on tehny kovasti töitä ja sit saa tollasen palkinnon ja vielä kotiyleisön edessä. Näin tänään!

Nämiaa ja kottii

Viikko ehtiny näemmä taas puoleen väliin. Ihmeitä ei oo saatu aikaan tääl Turussa mut sitä tuskin on ketään multa odottanutkaan.

Yllätin itseni ja olin aamulla salilla jo ysiltä. Aikas hyvän treenin sai tehtyä. Hiukan tietty tuli taas kiire mut ei voi mitn. Vittu oli jääny pyyhe kotiin. Piti kuivata tää jumalainen keho sitte treenipaitaan. Äkkiä outlook kuntoon ja enkun tunnille. It was fine thanks for asking. Niin se meidänkin luokka alkaa valmistua. Tänään esiteltiin eka opinnäytetyö. Sen tekijöistä kaksi lähtee Swazimaahan. Fiksua porukkaa, joten eiköhän ne siellä pärjää. Unohtumaton kokemus varmaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Tänää oltii Massen kans kebulla. Se on aina mainitsemisen arvoinen asia. Ja hyväähän se oli. Niin kuin aina. Siittä sit vielä Aarrearkku-pussi kainaloon ja nokka kohti Nådea. Elikkäs mentiin Naantaliin kattomaan kun Eskolan Miki johdatti joukkonsa Kuparivuoren jäälle. Se on kans yks äijä ketä on mun arvoasteikos korkeella. Koko pienen ikänsä tahkonnu kiekkoa ja pienin ja varmoin askelin noussut urallaan ylemmäs. Viime vuonna johdatti joukkonsa kapteenina Mestikseen. Siirtoikkuna nyt umpeutuu. Saa nähdä pääseekö vielä Lekin rinkiin. Hiukan on Panelias aika ajoin leikitelty ajatuksel et saatas se Raikkaaseen mut se taitaa ol enemmä unelmaa ko realismia. Valitettavasti.

Kotijoukot sieltä soitteli tuttuun tyyliin. Oli aika yllättäviä uutisia heillä. Positiiivisia kylläkin. Perjantaina taas sinne päin. Pitäs muistaa vaan ottaa toi kummiflikka kyyteille Raisiosta.

Trallalaa. Huamen pitäs men taas uhmaamaan säätä. Edessä aamulenkki. Tiedän jo nyt et ei oo herkkuu luvas mut silti jotenki oottaa. Sit koulul syömää ja tekemää hyvä vaikutus tulevaan harjottelupaikkaan. Mitenkäs se sit mahtaa onnistuu? Illal olis vuoros yks tentti. Kysymyket on saatu etukäteen et ei mitn paniikkia. Jossai vaihees tarttis silti niitäki ki ees hiukan kattoo. Lunkisti vaan äijät!