sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Matkalla kohti maratonia, osa 5

Jaahas taas on pohkeet karaistunu talvisilla teillä. Reenit meni taas suunnitellusti. Hyvä niin. Viikko alkoi tiistaina loskakelissä. Tarkoituksena oli vetää sellanen rento lenkki. Alus tuntu et ei ol viel palautunu sunnuntain rääkistä. Pikkuhiljaa lähti taas menemään. Syke keskiarvoks tuli 143 eli aika alhanen. Kyl alkuvuodest on jo eteenpäi menty.

Torstain oli tarkotus vetästä sellanen 45 minuuttii mihi sisältyis kaks kahdeksan minuutin kevyttä reipasta vetoa. Tulin koulust siin puolenpäivän jälkeen. Takana oli huonosti nukuttu yö. Ja niinhän siinä kävi et päikkärit lähti kintaast. Kahden ja puolen tunnin päikkärit tuli vedettyä ja kun heräsin ni olin jo hiukka myöhäs. Aikamoisen vitutuksen saattelemana lähdin sitte juoksuun. Oli kropassa kai vielä päikkäri-vaihde päällä sillä alku oli uskomattoman vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. 10 min jälkee lähdin väkisin runttaamaan vetoa. Ihan ok jaksoi ja syke tais nousta yli 170. Sitte taas hiljempaa 10 minuuttia. Heti toisen vedon ensiaskelilla huomas et nyt on kroppa hereil. Askel oli paljon kevyempi ja vauhtiiki ehkä hiuka enemmä. Tämäki sit käänty niiku hiuka plus-merkkiseks mut ei noin pitkii unii enne lenkkii kiitos.

Tänään sunnuntaina oli taas pitkän vuoro. Lähdin liikkeelle vast klo 19. Vitutti taas ja väsytti. Ajattelin et tarttis vetästä pitkä aikasemmin päiväl ni olis henkisest helpompaa. Valmistauduin kyl hyvil. Nyt oli vyötäisillä mehua ja puolikas banaani taskussa. Lähti taas suht raskaasti. Juoksin nyt kaikki nousut. Vauhti pysyi tasaisena. Hörpin mehua noin 15min välein. Jostain 30 min eteenpäin alkoi vähitellen hiukan keventyä. Vauhti pysyi samana mut oli helpompaa. Sykkeen kanssa ei vaikeuksia. Siin tunni jälkee söin banskun ja hiuka venyttelin. Siit lähdin hiuka reippaammin liikkeel ku tuntu keveemmält. Banaani ja mehu siis hyvä idea. Tuntu et pystyi kiristämään vauhtia eikä syke noussu liiaksi. Sit se muutaman kerran nousi hiuka myöhemmi. Sen jälkee oliki vaikeet pitää sitä alhaal. Loppu oli taas hiuka vaikeempaa. Nilkat ja jalkaterät meinaa väsyy. Mut esim polvet ei lenkin aikan oireile. Taas huomasin et täytyy alkuu vaa lähtee rauhas. Sit voi hiuka nostaa vauhtii. Nyt innostuin hiuka liikee ja lopus sykkeet sit hiuka ylhääl. Syke keskiarvoks tuli 134 ja aikaa kului 2h ja 10min. Luulen et tasasemmal vauhdil pääsis samal syke-keskiarvol nopeemmin maaliin. Jos osais hiuka kiristää alus ja sit pitäs vauhdin samana tai jotain. En tiiä. Henkimaailman juttuja. Ihan kiva oli huomata et ei ollu ihan kävelyy ja silti syke-keskiarvo pysyi noin alhaal.

Ens viikol taitaa ol luvas vaa kaks lenkkii ku la on pöhnäpäivä. Tiistain taitaa tul aamulenkki. Vois vetää tasast rauhas sellaset 45-60min. Sit toine vois ol hiuka sellanen kovempi et joutus oikee kunnol puhaltamaa. Nyt tuntuu ainaki siltä. Katotaa muuttuuko mieli.

Nyt tuntuu siltä et ei jaksa miettiä mitään aikatavoitteita. Tää ajatus tulee ain mielee lenkin alkupuolel ku ei tunnu luonaavan. Mut en viel tosiaankaan oo valmis vaan juoksemaan läpi. Täytyy vaan nyt säännöllisesti juosta ja miettiä sitä aikatavotetta seuraavaks joskus kuukauden päästä.

Ei kommentteja: