Heps!
Tänää sain aikaseks mentyy pyöräl kouluu. Kävein salil. Ollaan taas päästy jyväl tost punttitouhust ja nyt on kovat suunnitelmat saada Sakke taas kesäks kuntoon. Sitä on yritetty jo ainakin kymmenenä keväänä mut viel ei o 100% onnistuttu. Sen jälkee makaroonilaatikkoo jase meni suaraa varteen.
Pitkän tauon jälkeen erehdyin kattomaan Salkkareita. Pahaa aavistamatta siinä söin nuggetteja ja raejuustoa ja väärään kurkkuun meinas mennä kun Juulia meni ja istahti Ossin Syliin. Ei sentään hajareisin mut kumminkin. Vittu sekin plikka menny retkahtamaan. Täs on muutenkin jo usko koetuksel.
Kouluhommia sain onneksi hiukan tehtyä järkytyksestä huolimatta. Koko illan teki mieli...... irtokarkkeja. Melkein sain oltuu mut sit puol kympin jälkeen oli pakko lähteä käymään tos Makuunis. Ei sentää iha kintaast lähteny. Hiuka vaa makkiaa.
Illan lopuks hain jottai legendaarista Youtubesta. Ja sitä löytyikin. Nyt soi Hausmyllyn Ikävä Lokakuu. Aijai voin kerttoo et jos se sattuu joskus jossai suomi-pop puolel tulemaa ni voin kertoo et on sit valkost kenkää joka puolel sen jälkee. Kottii ja nämiaa!
torstai 7. helmikuuta 2008
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Mitä mittää!?
Moro Timppa ja muut.
Meni hiukan pitkäks ilta ku Vennon Pöö soitti. Vittu tää sosiaalinen elämä on aika rajallista täällä Turussa. Yksinäistä puurtamista päivästä toiseen, illasta iltaan, kannosta kantoon ja ovelta ovelle. Mut ei auta valittaa. Kun kevätaurinko ensimmäisen kerran iskee säteensä mun kroppaan ni sillo viimeistään hymy levenee meikkiksen karuilla kasvoilla.
Vittu olen taas täs koko illan sätänny saamatta mitään aikaan. Huame täytyy sit taas skarpat ku muutama koulutehtävä täytyy viedä loppuun asti enkä puhu nyt mistään kiisberg-virityksist. Ehei!
Janken Pöö kävi tossa tänään. Tehtiin netissä sen ruattin tentti. Vittu mitä touhuu. Toivottavast ei tu paljo ruattin kielisii tilauksii pojal. Ei vaan. Kyl se sen olis klaarannu ilman muakin. Hiukan katoin päältä ku se sitä väänsi.
Lenkin jälkeen pienet nätit uinnit koulun altaas ja saunat päälle. Kyl se vaan hyvää tekee. Sulkis jäi väliin täl viikol ku Pönni on ''koulutukses'' koko viikon. Ja kaljaa menee. Sehän on selvä. Koittakaa jaksaa MV-pojat ja muut.
Meni hiukan pitkäks ilta ku Vennon Pöö soitti. Vittu tää sosiaalinen elämä on aika rajallista täällä Turussa. Yksinäistä puurtamista päivästä toiseen, illasta iltaan, kannosta kantoon ja ovelta ovelle. Mut ei auta valittaa. Kun kevätaurinko ensimmäisen kerran iskee säteensä mun kroppaan ni sillo viimeistään hymy levenee meikkiksen karuilla kasvoilla.
Vittu olen taas täs koko illan sätänny saamatta mitään aikaan. Huame täytyy sit taas skarpat ku muutama koulutehtävä täytyy viedä loppuun asti enkä puhu nyt mistään kiisberg-virityksist. Ehei!
Janken Pöö kävi tossa tänään. Tehtiin netissä sen ruattin tentti. Vittu mitä touhuu. Toivottavast ei tu paljo ruattin kielisii tilauksii pojal. Ei vaan. Kyl se sen olis klaarannu ilman muakin. Hiukan katoin päältä ku se sitä väänsi.
Lenkin jälkeen pienet nätit uinnit koulun altaas ja saunat päälle. Kyl se vaan hyvää tekee. Sulkis jäi väliin täl viikol ku Pönni on ''koulutukses'' koko viikon. Ja kaljaa menee. Sehän on selvä. Koittakaa jaksaa MV-pojat ja muut.
maanantai 4. helmikuuta 2008
Painonhallintaa ja Antti Tuiskua
Hello!
Heräsiin uuteen viikkoon hyvin levänneenä. Kello soitti yhdeksältä mut taisin nousta vasta siinä kympin jälkeen. Heti viikon alkuun oli pientä naiskontaktia. Ajauduin tohon rappukäytävään samaan aikaan naapurin rouvan kanssa. Se piti tos mul ulko-ovee auki. En tiä olisko siihe vaikuttanu se et olin pörröttäny tukan geelillä sillee aika kivasti ja sit mul oli ain kovaa huutoo olevat denim-farkut jalas. Siinä heitettiin hiukan läppää ulkosalla. Ikäisekseen oikein pirteä ja fiksun oloinen rouva. Ei varmaa kaukan 70-vuotiaasta ole. Hyvä tietää et samast kerroksest löytyy tarvittaessa tollast vireetä seuraa.
Eile illal erehdyin menemään vielä tohon vaa'alle. Oli hiukan tullu lisää. En oikee tie mitä tarttis tehdä. Toisaalt sitä tarttis syödä ettei menettäis lihasmassaa kun tos juoksemas käy mut ei lihookaan tarttis. Ei se askel niin kevyt sentäs ol. Nyt söin taas illal tossa aika annoksen. Vähempikin riittäis. Täytyy hiuka koittaa säännöstel nyt noit annoskokoi. Ainaki näin iltasella. Hyvä se on et ruoka maistuu, ei siinä mitään.
Antti Tuisku on idoleista ihquin jos Kristiina ei lasketa. Se painii ihan omas sarjas kyl. En koskaan unohda sitä iltaa kun se laulaa luikautti Nordmania joskus alkukarsinnois. Se oli sellanen hetki et kaikki muu pysähtyi. Mut takasin Anttiin. Sil o monii hyvii biisei. Oon tainnu joskus käyr pyytämäs Sekaisin -kipaletta Factorys ja sit ku se on tullu ni ollaan oltu ihan vitun sekasin. Sil o kunnon show-meininkii ja tanssijat ja kaikkee. Taitaa ol paree lopettaa enne ku lähtee ihan kintaast.
Heräsiin uuteen viikkoon hyvin levänneenä. Kello soitti yhdeksältä mut taisin nousta vasta siinä kympin jälkeen. Heti viikon alkuun oli pientä naiskontaktia. Ajauduin tohon rappukäytävään samaan aikaan naapurin rouvan kanssa. Se piti tos mul ulko-ovee auki. En tiä olisko siihe vaikuttanu se et olin pörröttäny tukan geelillä sillee aika kivasti ja sit mul oli ain kovaa huutoo olevat denim-farkut jalas. Siinä heitettiin hiukan läppää ulkosalla. Ikäisekseen oikein pirteä ja fiksun oloinen rouva. Ei varmaa kaukan 70-vuotiaasta ole. Hyvä tietää et samast kerroksest löytyy tarvittaessa tollast vireetä seuraa.
Eile illal erehdyin menemään vielä tohon vaa'alle. Oli hiukan tullu lisää. En oikee tie mitä tarttis tehdä. Toisaalt sitä tarttis syödä ettei menettäis lihasmassaa kun tos juoksemas käy mut ei lihookaan tarttis. Ei se askel niin kevyt sentäs ol. Nyt söin taas illal tossa aika annoksen. Vähempikin riittäis. Täytyy hiuka koittaa säännöstel nyt noit annoskokoi. Ainaki näin iltasella. Hyvä se on et ruoka maistuu, ei siinä mitään.
Antti Tuisku on idoleista ihquin jos Kristiina ei lasketa. Se painii ihan omas sarjas kyl. En koskaan unohda sitä iltaa kun se laulaa luikautti Nordmania joskus alkukarsinnois. Se oli sellanen hetki et kaikki muu pysähtyi. Mut takasin Anttiin. Sil o monii hyvii biisei. Oon tainnu joskus käyr pyytämäs Sekaisin -kipaletta Factorys ja sit ku se on tullu ni ollaan oltu ihan vitun sekasin. Sil o kunnon show-meininkii ja tanssijat ja kaikkee. Taitaa ol paree lopettaa enne ku lähtee ihan kintaast.
sunnuntai 3. helmikuuta 2008
Matkalla kohti maratonia, osa 4
Taas yks reeniviikko takana ja päämäärä samalla viikkoa lähempänä. Sain lenkkeiltyy suunnitellusti eli kolme kertaa. Kaikki lenkit tällä kertaa täällä Turussa.
Tiistaina tarkotus oli juosta sellanen tunnin rento lenkki. Pistin ylärajaks 165. Hiukan arvellutti et onko sitä palautunut sunnuntain pitkästä lenkistä jo. Lähin jolkottelemaan joa tuntu ihan kevyeltä. Samalla huomasin taas et sykkeet pysyy meikäläiselle illalla selvästi alempana. Juoksin sellasta tasavauhtista rentoa/reipasta. Syke pysyi yllättävän alhaalla vaik vauhtikin hiukan kiihtyi. Loppuu kohti ei enää ihan niin kevyelt tuntunu mut jaksoi painaa silti. Juoksin joku 55min ja oisko ka-syke ollu 155. en iha muista.Hyvä lenkki.
Torstaina oli aamulenkin vuoro. Edellisenä päivänä olin tehny salil maastavetoa suorin jaloin. Huomasin tos ku hiuka venyttelin et taitaa hiuka tuntuu takareisis. Olin juossu pari minuuttii ni tiesin et vaikee lenkki tulee olemaan. Takareidet oli viel selvästi väsyneet salitreenistä. Tarkotus oli juosta 10min verryttely ja sit 6 x 3min sellasii kevyit vetoja ja aina välis 3 min palautus. Vedoissa vauhti oli ihan ok mut kevyitä ne ei missää tapaukses ollu. Sellasii väkisin runttausta ensimmäisestä viimiseen. Ihan hyvin jaksoi ei siinä mitn mut tuntemukset ei ollu parhaat mahdolliset.
Nyt tänään oli viikon viiminen eli pitkä lenkki. Aamust jalat tuntu väsyneilt. Aattelin et tuleekohan täst mitään. Sit lähin iltaseiskan aikaan liikkeel. Pistin ylärajaks 140. Pyöräteillä oli pikkasen pehmeää lunta ja satoi koko ajan lisää. Alku lähti tosi hyvin. Sanotaan karkeesti eka tunti meni nappiin. Syke pysyi nätisti siel 130 nurkil, juoksu oli kevyttä ja vauhti jnkv kovempaa ku viime su. Oli sellanen fiilis mikä pitkäl lenkil täytyyki ol, kevyttä oli. Sit siin tunnin jälkee alko painamaan mieltä ja muutenkin, lumikin muuttui rännäksi. Askel ei ollu enää kevyt. Nilkkoi alko pikkuhiljaa hiuka sattuu ja polveeki. Matkaa olli viel paljo jäljel. Sykekin hiuka ilmotteli välil. Eksyksis en ollu mut hiuka reittkin oli hakuses. Sit ku oltii taas tarkasti kartalla ni alko sujuu vähä paremmin. Vauhti hiuka laski mut syke pysyi aika hyvin hallinnas. Askel oli kyl aika raskas. Nilkat väsyi selvästi siin pöpperös ja ihan lopus selkäkin hiukan. Hartioit en oikee osaa pitää rentoi. Neki hiuka ilmotteli itestään. 2h ja 15min jälkee olin takasi koton. Keskiarvosykkeeks muodostui 132 eli pirun hyvä. Hiukan turhan pitkä setti oli mut toisaalt on ihan hyvä välil koetella noit vitutuksen ha harmituksen rajoja. Ja kyllähän sitä tollasen pienen koettelemuksen jälkeen aina tuntee oman kroppansa ja kuntonsa sit paremmin tulevissa koitoksissa. Täst ei kyl enää ajallisest pidennetä, ainaka hetkees.
Positiivinen viikko kaikin puolin. Tärkeint on se et mitkää paikat ei o kauheest alkanu ilmottaa itestään. Mul oli sellane käsitys enne ku tähä hommaa lähdettii et niiku kunnon puolest saattaa pärjät mut noi nivelet tulee olemaan ongelma. Ja se käsitys on kyl vahvistunu vaik viel ei oireit juurikaan o ollu. Mut kyl sen nois pitkin lenkeis huomaa et aika rankkaa se 2h on olla jalkojen pääällä et mitä se sit lainkaan on se 4-5h. Saa nähdä!
Lenkin jälkee palautusjuomaa ja muutenkin juomaa paljon. Mikin kans vaihtelin ajatuksii maratonist. Se meinas et turhan lyhyt valmistautumisaika. Iteki oon tota miettiny. Lähinnä niin et ei o paljoo varaa sairastuu/loukkaantuu. Ja et ei sitä aikaa kyl mahdottoman paljoo ole. Sit sitä miettii et tarttisko reenat enemmän/ kovempaa. Mut tää rytmi tuntuu nyt hyvält ja katotaan uudestaa maaliskuun puolesvälis. Nyt täytyy ehdottomast venytel ja palautel huolel. Tiistain olis tarkotus rykästä seuraavan kerran :)
Tiistaina tarkotus oli juosta sellanen tunnin rento lenkki. Pistin ylärajaks 165. Hiukan arvellutti et onko sitä palautunut sunnuntain pitkästä lenkistä jo. Lähin jolkottelemaan joa tuntu ihan kevyeltä. Samalla huomasin taas et sykkeet pysyy meikäläiselle illalla selvästi alempana. Juoksin sellasta tasavauhtista rentoa/reipasta. Syke pysyi yllättävän alhaalla vaik vauhtikin hiukan kiihtyi. Loppuu kohti ei enää ihan niin kevyelt tuntunu mut jaksoi painaa silti. Juoksin joku 55min ja oisko ka-syke ollu 155. en iha muista.Hyvä lenkki.
Torstaina oli aamulenkin vuoro. Edellisenä päivänä olin tehny salil maastavetoa suorin jaloin. Huomasin tos ku hiuka venyttelin et taitaa hiuka tuntuu takareisis. Olin juossu pari minuuttii ni tiesin et vaikee lenkki tulee olemaan. Takareidet oli viel selvästi väsyneet salitreenistä. Tarkotus oli juosta 10min verryttely ja sit 6 x 3min sellasii kevyit vetoja ja aina välis 3 min palautus. Vedoissa vauhti oli ihan ok mut kevyitä ne ei missää tapaukses ollu. Sellasii väkisin runttausta ensimmäisestä viimiseen. Ihan hyvin jaksoi ei siinä mitn mut tuntemukset ei ollu parhaat mahdolliset.
Nyt tänään oli viikon viiminen eli pitkä lenkki. Aamust jalat tuntu väsyneilt. Aattelin et tuleekohan täst mitään. Sit lähin iltaseiskan aikaan liikkeel. Pistin ylärajaks 140. Pyöräteillä oli pikkasen pehmeää lunta ja satoi koko ajan lisää. Alku lähti tosi hyvin. Sanotaan karkeesti eka tunti meni nappiin. Syke pysyi nätisti siel 130 nurkil, juoksu oli kevyttä ja vauhti jnkv kovempaa ku viime su. Oli sellanen fiilis mikä pitkäl lenkil täytyyki ol, kevyttä oli. Sit siin tunnin jälkee alko painamaan mieltä ja muutenkin, lumikin muuttui rännäksi. Askel ei ollu enää kevyt. Nilkkoi alko pikkuhiljaa hiuka sattuu ja polveeki. Matkaa olli viel paljo jäljel. Sykekin hiuka ilmotteli välil. Eksyksis en ollu mut hiuka reittkin oli hakuses. Sit ku oltii taas tarkasti kartalla ni alko sujuu vähä paremmin. Vauhti hiuka laski mut syke pysyi aika hyvin hallinnas. Askel oli kyl aika raskas. Nilkat väsyi selvästi siin pöpperös ja ihan lopus selkäkin hiukan. Hartioit en oikee osaa pitää rentoi. Neki hiuka ilmotteli itestään. 2h ja 15min jälkee olin takasi koton. Keskiarvosykkeeks muodostui 132 eli pirun hyvä. Hiukan turhan pitkä setti oli mut toisaalt on ihan hyvä välil koetella noit vitutuksen ha harmituksen rajoja. Ja kyllähän sitä tollasen pienen koettelemuksen jälkeen aina tuntee oman kroppansa ja kuntonsa sit paremmin tulevissa koitoksissa. Täst ei kyl enää ajallisest pidennetä, ainaka hetkees.
Positiivinen viikko kaikin puolin. Tärkeint on se et mitkää paikat ei o kauheest alkanu ilmottaa itestään. Mul oli sellane käsitys enne ku tähä hommaa lähdettii et niiku kunnon puolest saattaa pärjät mut noi nivelet tulee olemaan ongelma. Ja se käsitys on kyl vahvistunu vaik viel ei oireit juurikaan o ollu. Mut kyl sen nois pitkin lenkeis huomaa et aika rankkaa se 2h on olla jalkojen pääällä et mitä se sit lainkaan on se 4-5h. Saa nähdä!
Lenkin jälkee palautusjuomaa ja muutenkin juomaa paljon. Mikin kans vaihtelin ajatuksii maratonist. Se meinas et turhan lyhyt valmistautumisaika. Iteki oon tota miettiny. Lähinnä niin et ei o paljoo varaa sairastuu/loukkaantuu. Ja et ei sitä aikaa kyl mahdottoman paljoo ole. Sit sitä miettii et tarttisko reenat enemmän/ kovempaa. Mut tää rytmi tuntuu nyt hyvält ja katotaan uudestaa maaliskuun puolesvälis. Nyt täytyy ehdottomast venytel ja palautel huolel. Tiistain olis tarkotus rykästä seuraavan kerran :)
Viikonlopun anti
Vaik otsikko onkin tollanen, niin ei kannata silti odottaa liiikoja. Aloitetaan pelistä. Vähän kaksjakoset fiilikset. Etukäteen kovaks luultu SoPa kaatui selvästi 12-3. Hieno voitto. Ykkösen pojat taas liekeis ja Misu maalis myös. Oma peli taas heikkoa. Jos pari pelii meni jossai vaihees hyvin ni nyt on sit taas palattu perustasolle. Laiturit oli hyvää tasoa mut omal esityksel en onnistunu heit kyl auttamaan. Kaksistaan pojat teki pari komeet maalii. Mut en tiä. Ei jalatkaan ollu nyt ihan tuoreet. Sit fiilistäkää ei oikee löytynyt. Siihen en o keksiny mitn syytä. Ei must kyl kakosen sentteriks ollu. Mul taitaa ol helpompi tulla sillai taustalt hiuka näkyvämpää rooliin. Rikkovast roolist parrasvaloihin. Joopa joo! Ens vkl taas helpompi peli. Seuraava tosikoitos Laitilas 16.2. Siihe ois syytä löytää uutta iskua.
Pelin jälkee meinas heittää pöhnän puolel :) Muutama kalja siin Manen tykön tuli kumottuu ja yks paukkukin. Kalja ei oikee laskenu. Hiuka oli silti sellane meininki et vois lähtee johonki. Mentiin siit Sysseen. Yleensä ain siel joku rintamaalainen on eikä tälläkään kertaa tarvinnu pettyy. Yks täti sin oli eksyny. Siin sit ku istui alas ja praattaili sen kans ni tuli sellane olo et en tair lähtee mihenkä. Pojat siit sit läks Hvaltaan. Ittel voittajaolo ku sai oltuu lähtemät. Siit kottii ja mustikkarahkaa syömään. Komiaa!
Muute vkl meni aika normisti. Sunnuntain seurailin sukulaispojan koheltamist. Aika vauhti oli pääl. Kun ei vaa sattuis mitään. Ruoka oli taas hyvää kotipuoles. Ei valittamist sen suhteen. Kummitytön kans ajeltiin sit tännepäin.
Pelin jälkee meinas heittää pöhnän puolel :) Muutama kalja siin Manen tykön tuli kumottuu ja yks paukkukin. Kalja ei oikee laskenu. Hiuka oli silti sellane meininki et vois lähtee johonki. Mentiin siit Sysseen. Yleensä ain siel joku rintamaalainen on eikä tälläkään kertaa tarvinnu pettyy. Yks täti sin oli eksyny. Siin sit ku istui alas ja praattaili sen kans ni tuli sellane olo et en tair lähtee mihenkä. Pojat siit sit läks Hvaltaan. Ittel voittajaolo ku sai oltuu lähtemät. Siit kottii ja mustikkarahkaa syömään. Komiaa!
Muute vkl meni aika normisti. Sunnuntain seurailin sukulaispojan koheltamist. Aika vauhti oli pääl. Kun ei vaa sattuis mitään. Ruoka oli taas hyvää kotipuoles. Ei valittamist sen suhteen. Kummitytön kans ajeltiin sit tännepäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)