Matkalla kohti maratonia, osa 1

Joo siitä on aikas tarkkaan viikko aikaa kun päätös tehtiin. Meseteltiin Jussi Jusanbleun kanssa ja peruskiisenbergtilitysten lisäksi tuli puheeksi jotain aivan muutakin. Jusa oli tuskastunut huonoon kuntoonsa ja mäkin kaipasin jotain urheilullista tavoitetta keväälle. Maratonista on ollut puhetta ennenkin, mutta se on jäänyt aina puheen asteelle. Vähän aikaa siinä aiheesta keskusteltiin. Kumpikaan ei kai löytänyt yhtään pätevää syytä, että miksipäs ei. Siinä sitten lyötiin lukkoon et tähdätään kumpikin Forssan Suvi-Iltaan maratonille viikkoo ennen juhannust eli 14.6.

Ja niin kuin on näissä piireissä tapana ni juttu lähti aika pian kintaast. Ajateltii et haastetaa muitaki peweläisiä hommaan mukaan taka-ajatuksena se et saatas joukkue Karhu-Viestiin. Hiuka tuntuu olevan päällekkäisyyksiä eri tapahtumien kanssa mut ite ainaki olen luottavaine et porukka saadaan kasaan. Hiuka mietittii Jusan kans sitäkin et mite me sit palkittais ittemme urakasta. Siihe ei viel tainnu tul selvyyttä. Oli kyl jotain puhet et sit isoimman koitioksen jälkee mentäs leijumaan johonki pienemmille matkoille ympäri Suomenniemee ja panostettais enemmän niihi jälkipeleihin. Nähtäväksi jää.

Kunnianhimosia ku ollaan eikä työntekoa vierasteta ni mietittii samal istumal jo aikatavoitteitakin. Mua ei ainakaa motivoi tarpeeks ajatus et juoksis sen vaa läpi eikä ajal olis mitää merkityst. Pohdittiin siinä et onko 4h liian kova tavoite. En tiiä. Voi olla mut nyt jos tarttis sanoo ni 4,5h ois kyl minimitavoite. Jusa on kyl sen verran atleetti et saatana se vetää sen varmaa alle 4h prkl. Kyl meil oli puhet et sitä enne vedettäis pienempiäkin matkoja. Ittel olis hakui vetää ainaki 10km ja puolimaratoni. Puolikkaalle ois hyvä paikka Yyterimaratonissa toukokuun puoles välis. Ite ainaki odotan eniten sitä ku huomaa kehittyneensä ja juoksu tuntuu kevyeltä tai ainakin vähemmän raskaalta.

Tarttisko reenatakin. Kyl kai. Alotettukin jo on. Kolme lenkkii päätöksen jälkee takana. Ajattelin et 3krt/vko saa riittää nii kaua ku noit kiekkopelei on eli maaliskuun puol väliin asti. Hiukan täytyy noit sykkeit tarkkail ja juosta erivauhtisia ja pitusia lenkkejä. Sit maaliskuus ku on päässy jo hyvään alkuun ni vois tarkentaa aikatavoittaskin. Hiukan pelottaa et miten noi nivelet tulee kestämään ku tota elopainoo on kertyny toista sataa kiloa. Vaik se ny suurimmaks osask lihasta (täs vaihees selvitettäköön et ei kannat ehkä ihan joka juttuu ottaa tosissaan mitä tääl tulee vastaan) ja arpia onkin ni kyl se silti polvien pääl käy. Täytyy kattoo kui lähtee menemään. Venytellä tarttee paljon. Kun vaa sais aikaseks.

Joo eli tämmöne tavote on asetettu. Juoksutunnelmia luvassa blogissa tulevaisuudessa varmaan aikas paljon. Alku on ollut hyvä ja päätös tuntuu hyvältä. Täytyy nyt vaan reenata mahdollisimman hyvin ni 42,195km on viikkoo ennen juhannust paperia.

Bloggailu alkaa-loppua ei näy

Hei vaan!

Oman mielenterveyden kannalta aattelin heittää tän blogin pystyyn. Muuten sekoo pienen pojan pää tääl Murkionkadulla Harittu-Koivulas. Ja kaveritki saa ol enemmän rauhas kun ei tartte niil ain soittaa ja tilittää. Mitäpä tässä eipä tässä mitään. Tänään alko taas koulu. Pari tuntia riitti hyvinkin. Onneks sain hyvin tilannetietoja Vililtä ja Pönniltä Suomi-Saksa lentispelin vaiheista. Upeasti hoitivat taas voiton kotiin. LiigaEuran tytöil kävi taas sit huonommin. Harmittaa ku ei o yhtää kerinny kattomaa Euraa pelei.

Tarttis varmaa men maate. Huame aamust Anskun kans meeting klo 10 ni pistetää taas iso vaihde pääl opinnäytetyössä. Sit salille ja sit päivän kohokohta eli ruokailu. Illal tiukat treenit Palestiinan jäähallissa ja sit lauantain paikallistaisto Luviaa vastaan. Saa nähdäpääseekö pelaamaan.

Täst se alko. Komiaa.