Hello!
Viikko numero 8 vuonna 2008 jää mun biografiaan kyl hukkaan heitettynä aikana. Maanantai meni viikonlopust toipues ja tiistain alkokin sit tulla kipeeks. Nyt on perjantai eikä terveitä olla vieläkään. Mitään en juurikaan saanu aikaseks. Opinnäytetyötä olen alkanu kirjottamaan nyt kuukauden päivät. Sanaakaan en o kirjottanu. Vituttaa ihan sairaast oma aikaansaamattomuus ja jahkailu. Sit vittu täytyy panikoida joskus kesän kynnyksel. Sit vituttaa viel se ettei o saanu lainka treenattuu täl viikol. Sil ei ol voinu mitää ja näit ain tulee välil eikä kippeen paranis urheil mut silti vituttaa. Jotai työnhakujuttuu olen saanu tehtyy.Mut ei sekää oikee hyödytä ku mies ei näemmä pysty edes tietämään et mis päin haluaa kesänsä viettää. Koko viikon enemmä tai vähemmä maannu ja olu netis. Nyt se saa kyl riittää. Onneks ens viikol alkaa harjottelu, siis opintoihin liittyvä, ni tulee edes jotai rytmii tähän touhuun ja fyysinen harjottelu alotetaan taas entistä kovempana. Kolmen viikon ajan täytyy viäl ottaa toi kiekko huomioon mut sit sekää ei enää haittaa reenaamist eikä toisen kaut ottotouhui jos semmone olo tulee.
Huh! Onpa terapeuttista tämä avautuminen. Joopa joo. Tänään oli PeWen vuosikokous. Ei oikee toi tekninen puoli onnistunu ja sai kuulla vittuilua. Mul kiehu sisäl oikeesti. Olisivat vittu ite tehneet paremmat systeemit saatana jos se niin helppoo on.
Sit viel joku maailman säälittävin Susan KuronenRuusunen kirjottaa jonku avoimen kirjeen ja viel Seiskas. Ja nyt Matin pitäs sit pyytää anteeks. Voi kyynel! Toivon et MAtti pysyy kovana ja vastaa jotain tyyliin et ajattelin jotain toista muijaa kun otin sua sillon siel saunassa. Olisit Susan-hyvä ajatellut joskus menneisyydessä hiukan tarkemmin. On se ei se. Ite tarttis tehr kaikki.
Jaaha molempin päivin peli. Huame viel tosi paha vastus ja viel paikallispeli. Toiv löytyy tsemppii jostai. JOs o jääl huame samanlaine olo ku tänää ni Rintamaan poikaa viedään 100-0.
Ei vittu. Tua työelämään siirtyminen askarruttaa mieltä aika paljon kyl täytyy myöntää. Kaikki on niin auki. Ei ite tiedä mitä haluaa ja sit ei tiedä mitä on tarjolla ja missä. Toisen kaut haluis tul johonki tän päi ku en välttämät jaks turus tai muual istuu kaikkii iltoi meses. Toisaalt vois taas ol hyväks men johonki täysin uuteen paikkaan mut siihen epäilen et musta ei ole. ottakaa joku mut töihi. en välttämät osaa mitää mut ei must suurempaa vaivaakaan pitäis olla. Pullaakin voin tuoda kahvihuoneeseen silloin tällöin.
Joo. Jos huame nousis sängyst paremmal jalal. :)
lauantai 23. helmikuuta 2008
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Kippeen täsä ollu
En tiä sit tuliko sitä vilustuttuu siin Osman ulkopuolel su-aamuntunteina. Muistaakseni en edes täl kertaa kellään tytöl takkii tarjonnu lämmikkees. Kumminkin nyt on joku pöpö iskeny. Luulin maanantain et se oli viel jotai jälkipolttoi mut kyl sillo oli jotai jo aistittavis. Sit tiistain olin lenkil ja illal viel puntil. Taas oli jotenki sellanen veltto olo. Olis pitäny tajut jo sillo et tauti o iskemäs. Viime yö oli aika vaikee. Aamust ko heräsin ni tajusin heti et tänää täytyy jättää kaikki kuntoilut väliin. Kuumet ei o ollu. Kurkku kippee, paikkoi kolottaa ja sellane hiuka normaalii väsyneempi olo. Huamenki täytyy ainaki suht rauhas ottaa ja pe sit kattoo et mikä on olo ja miettii noit viikonlopun pelei.
Tos viikonlopun jatkobileis jututin Jopia. Mun serkkua. Se on joku audiomies ja sil on joku juonto ain tiistaisin tual radio OIFM:ssä. Olisko osote joku http://oifm.fi. eile illal sit kuuntelin Jopin juontoa. Sil oli joku kaverikin siellä. Ohjelman nimi oli Lo-Fi ja sitä myytiin iskulauseella rehellistä estetiikkaa. Aikamoista. Jotain marginaalimusiikkia ne siel soitti ja sit kankeeta juontoa väliin. Aika jännää oli kuunnella kun Jopi siellä väänsi.
Eilen tuli tv:stä AS Roma-Real Madrid. Madridis pelaa sellanen Guti ja medias enne pelii hehkutettii et se on pettäny omaa muijaas jonku miehen kans. Mahto saada paljon kuittia pelin aikana. Vaimoki oli sanonu et he on toistaseks tauolla. Tänää aamul sit luki et se suutelukaveri oli sittenkin tunnitettu naiseks ja siin oli mainittu joku mallin nimi. Mut tänää illal se entinen miehest naismalliks muuttunu suutelukumppani olikin jo Gutin sisko. Vittu tilanteet vaihtuu. Se on kuulemma raskaana ni sitä sit onniteltiin. Niinpä niin.
Olen aina ollu hiukan heikkoihin noihin tyttöbändeihin. Nyt näemmä riittää sekin et keulahahmo on nainen tai tyttö. Katsoin vahingos täs jokin aikaa sitte Kids Top 20 ohjelmaa ja siin oli vieraan 16-17v pääkaupunkiseutulaisten bändi Haloo Helsinki. Ne o julkassu sinkun Haloo Helsinki. Löytyy muuten Youtubesta. Ihan hyvää settiä mun mielest. Tarttuva kertsi ja kivannäkönen laulaja. Tulee ihan nuori TikTakin Petra mieleen. Jäädään odottelemaan debyyttialbumii.
Teil on muuten käyny tuuri et olette eksyny tän mun blogiin. Vierailin tossa Viivi Avellanin blogissa ja vittu et sil on tylsää elämää. Hän on tullu Los Angelesist Suomeen joskus joulukuus ja nähny auringon sen jälkee kolme kertaa. Vittu olisit pysyny siäl Jenkeis! Ja turha tulla mulle lirkuttelemaan sit ku satun eksymään johonki Bläkiin tai Lost and Foundiin mitä Viivi niin leikkisästi kutsuu Lostariks.
Hiuka sellanen turha olo ku ei o voinu mitää hyödyllist tehdä. Tai mitään liikunnallista. Olenhan mää hiukan noit työnhakujuttui kattonu ja tehny CV:nkin. Siin samal alko pohtimaan tulevaisuuttaankin. Ei mul kyl tääl Turus o mitään täl hetkel. Tuli mieleen toi Pori vaihtoehtona. Siel olis kaikki niin paljo lähempänä eikä paikkanakaan mikään hassumpi. Toisaalt nyt pitää mennä kyl sinne mist niit töitä saa vaiks olis kuin paska paikka muuten. Täytyy tohon CV:hen saada jotain alan kokemusta. Mut katotaan. Kyl joku kaupunki must viäl hyvän asukin saa.
Nyt hiuka Finrexinii naamariin ja sit hikoilemaa ton vällyjen väliin. Ihan yksikseni siin. Komiaa :)
Tos viikonlopun jatkobileis jututin Jopia. Mun serkkua. Se on joku audiomies ja sil on joku juonto ain tiistaisin tual radio OIFM:ssä. Olisko osote joku http://oifm.fi. eile illal sit kuuntelin Jopin juontoa. Sil oli joku kaverikin siellä. Ohjelman nimi oli Lo-Fi ja sitä myytiin iskulauseella rehellistä estetiikkaa. Aikamoista. Jotain marginaalimusiikkia ne siel soitti ja sit kankeeta juontoa väliin. Aika jännää oli kuunnella kun Jopi siellä väänsi.
Eilen tuli tv:stä AS Roma-Real Madrid. Madridis pelaa sellanen Guti ja medias enne pelii hehkutettii et se on pettäny omaa muijaas jonku miehen kans. Mahto saada paljon kuittia pelin aikana. Vaimoki oli sanonu et he on toistaseks tauolla. Tänää aamul sit luki et se suutelukaveri oli sittenkin tunnitettu naiseks ja siin oli mainittu joku mallin nimi. Mut tänää illal se entinen miehest naismalliks muuttunu suutelukumppani olikin jo Gutin sisko. Vittu tilanteet vaihtuu. Se on kuulemma raskaana ni sitä sit onniteltiin. Niinpä niin.
Olen aina ollu hiukan heikkoihin noihin tyttöbändeihin. Nyt näemmä riittää sekin et keulahahmo on nainen tai tyttö. Katsoin vahingos täs jokin aikaa sitte Kids Top 20 ohjelmaa ja siin oli vieraan 16-17v pääkaupunkiseutulaisten bändi Haloo Helsinki. Ne o julkassu sinkun Haloo Helsinki. Löytyy muuten Youtubesta. Ihan hyvää settiä mun mielest. Tarttuva kertsi ja kivannäkönen laulaja. Tulee ihan nuori TikTakin Petra mieleen. Jäädään odottelemaan debyyttialbumii.
Teil on muuten käyny tuuri et olette eksyny tän mun blogiin. Vierailin tossa Viivi Avellanin blogissa ja vittu et sil on tylsää elämää. Hän on tullu Los Angelesist Suomeen joskus joulukuus ja nähny auringon sen jälkee kolme kertaa. Vittu olisit pysyny siäl Jenkeis! Ja turha tulla mulle lirkuttelemaan sit ku satun eksymään johonki Bläkiin tai Lost and Foundiin mitä Viivi niin leikkisästi kutsuu Lostariks.
Hiuka sellanen turha olo ku ei o voinu mitää hyödyllist tehdä. Tai mitään liikunnallista. Olenhan mää hiukan noit työnhakujuttui kattonu ja tehny CV:nkin. Siin samal alko pohtimaan tulevaisuuttaankin. Ei mul kyl tääl Turus o mitään täl hetkel. Tuli mieleen toi Pori vaihtoehtona. Siel olis kaikki niin paljo lähempänä eikä paikkanakaan mikään hassumpi. Toisaalt nyt pitää mennä kyl sinne mist niit töitä saa vaiks olis kuin paska paikka muuten. Täytyy tohon CV:hen saada jotain alan kokemusta. Mut katotaan. Kyl joku kaupunki must viäl hyvän asukin saa.
Nyt hiuka Finrexinii naamariin ja sit hikoilemaa ton vällyjen väliin. Ihan yksikseni siin. Komiaa :)
maanantai 18. helmikuuta 2008
Tärkeät pisteet ja komia ehtoo, joka venahti
Viikonloppu oli ja meni. Lähdettiin liikkeelle PeWen hallituksen kokouksella perjantaina. Oli selkun syntymäpäivä ja oli joku pakastellaskakku sen kunniaks. Varsinaisist jäsenist vili ja poika ei päässy mut mane ja masse tuuras niit kunnialla. Aika peruskokous. Hiukan jutun aiheet karkas ain välil käsist mut se on komiaakin kyl.
Sit reenien jälkeen Manun tyä. Siel oli suklaalevyjä taas joka lähtöön. Kyl Marabou sulatti nyt Sakken sydämen. Aijai. Launtaita olinkin sit jo odottanu kauan. Oli tiedos bileet ja tuttuja :) eka kävin kyl puntil polkemas pyörää. Olin tehny jalkatreenin perjantain ja ajattelin et en pääs liikkeel pelis jos en käy jotai tekemäs. Täytyy sanoo et sen polkemisen ja venyttelyn jälkee oli semmone olo et siit oli oikeest hyötyy. mut nää on näitä henkimaailman juttuja.
Siitä sitte ruokailun jälkeen hallille tekemään lähtöä. Oli komia olo ku ties et illal on pöhnä, ilma oli kaunis ja pelifiiliskin kohdallaan. Istahdin siihe Pojun kyytiin. Pysättiin siin Euras alkos, Sit sen jälkee suunniteltuu tulevii reissui huolella. Houkuteltiin mukaan tonne Kuninkuusravireissulle. Komia reissu olis varmaan tiedos mut en viel sanonu juuta enkä jaata. Hvallas olis vissiin Dragon-melonnat kesäl. Se vaikuttais kyl semmoselt tapahtumalt et PeWen kuuluis ol siel mukan.Saa nähdä.
Peli Laitilas. Olin ollut niin huono paris viime pelis et nyt oli pakko skarpat. Ja ihan ok meni. Hiuka oli jalat väsyneet. Joukkueena pelattiin välil hyvin ja välil huonosti. Parempi vastustaja olis kyl rokottanu virheistä. pelasin Selkun ja Janken/Eetun kans. Yks maaliki saatiin värkättyä. Ei olis viime vuan viäl tähän aikaan uskonu et Jankke tekee maalin ja mää ja selkku syötetään. No ehkä siihe ei uskottu viel ennen peliikään. Itelläki pari paikkaa mist olis pitäny tehdä mut kädet loppu eikä ihan pomppinutkaan sitte. Ratkastiin sit 3.eräs tai poika ja pohjonen ratkas. Aika äijä se Pohjonen. Jos ite olis samas teräs siin iäs ni vois ol tyytyväinen. Lopun tiukkojen vaiheiden jälkeen voitettiin 6-7.
Siit oli komia lähtee ottamaan. Haettiin viel Petruskin kans hiuka täydennyst siis Shellilt. Ite otin fizzin kuivaa omppusiiderii.sitä on komia ottaa muutama siin illan mittaan. Mul ei ollu muut vaihtoehtoo ku kehittää pieni pöhnä siin kotimatkal et pystysin olemaan vapautuneesti siel bileis. Siel oli tiedos paljon vanhoi luokkakavereit tai sellasii et ei enää sillai niin usein näe ja muutenki on toi juttu lentää entist paremmin pienes tirris. Pöhnän kehittäminen onnistui oikein hyvin. Bileissä tarjolla pizzaaa ja kaikkee. hyvin maistui. Oli kiva hiukan vaihtaa kuulumisia eri ihmisten kanssa. Ja sukulaisia on tietty kiva aina nähdä.
Siitä sitten systeriin ja edelleen komiaa. Vallattiin kabinetti ja tanssilattiallakin tuli pyörähdettyä ku Petruski lauloi päivänsädet ja menninkäist. Kunnon yya-meininkiä. Yks illan kohokohdist oli ku Selkun kans vedetiin kara-ookkes Äidin pikkupoika. Aijai! Siitä sitte Euraan. en muist koska viimeks olisin ollu. En edelleenkään tykkää siit paikast. Nyt oli sen verran tuttui ettei se haitannu. Oltii siel varmaa joskus kahden aikaan ja se riitti vallan hyvin. ehti ihan tarpeeks sättäämään. Ja ilta ei ollut vielä ohi. Siitä mentiin bilepaikkaan jatkoille. Serkku-Akin kanssa vedettiin karaokea siinä duona 4-5 kappaletta enne ku siirryttiin allasosaston puolelle. Ei siin sit paljoo enää otettu. Enne seiskaa kömmein Manen tyä. Pääsin sänkyy nukkumaan ku Mane ol sohval ja Masse tuolil. KOmiast tuli uni.
Pirun komia ehtoo. ei tullu mitää hölmöiltyy. Rahaa meni hiuka turhan paljon mut joskus saa mennäki. Eikä taaskaan krapulaa. Muutamat vilunväristykset vaan illal ja yöllä. Jeah!
Sit reenien jälkeen Manun tyä. Siel oli suklaalevyjä taas joka lähtöön. Kyl Marabou sulatti nyt Sakken sydämen. Aijai. Launtaita olinkin sit jo odottanu kauan. Oli tiedos bileet ja tuttuja :) eka kävin kyl puntil polkemas pyörää. Olin tehny jalkatreenin perjantain ja ajattelin et en pääs liikkeel pelis jos en käy jotai tekemäs. Täytyy sanoo et sen polkemisen ja venyttelyn jälkee oli semmone olo et siit oli oikeest hyötyy. mut nää on näitä henkimaailman juttuja.
Siitä sitte ruokailun jälkeen hallille tekemään lähtöä. Oli komia olo ku ties et illal on pöhnä, ilma oli kaunis ja pelifiiliskin kohdallaan. Istahdin siihe Pojun kyytiin. Pysättiin siin Euras alkos, Sit sen jälkee suunniteltuu tulevii reissui huolella. Houkuteltiin mukaan tonne Kuninkuusravireissulle. Komia reissu olis varmaan tiedos mut en viel sanonu juuta enkä jaata. Hvallas olis vissiin Dragon-melonnat kesäl. Se vaikuttais kyl semmoselt tapahtumalt et PeWen kuuluis ol siel mukan.Saa nähdä.
Peli Laitilas. Olin ollut niin huono paris viime pelis et nyt oli pakko skarpat. Ja ihan ok meni. Hiuka oli jalat väsyneet. Joukkueena pelattiin välil hyvin ja välil huonosti. Parempi vastustaja olis kyl rokottanu virheistä. pelasin Selkun ja Janken/Eetun kans. Yks maaliki saatiin värkättyä. Ei olis viime vuan viäl tähän aikaan uskonu et Jankke tekee maalin ja mää ja selkku syötetään. No ehkä siihe ei uskottu viel ennen peliikään. Itelläki pari paikkaa mist olis pitäny tehdä mut kädet loppu eikä ihan pomppinutkaan sitte. Ratkastiin sit 3.eräs tai poika ja pohjonen ratkas. Aika äijä se Pohjonen. Jos ite olis samas teräs siin iäs ni vois ol tyytyväinen. Lopun tiukkojen vaiheiden jälkeen voitettiin 6-7.
Siit oli komia lähtee ottamaan. Haettiin viel Petruskin kans hiuka täydennyst siis Shellilt. Ite otin fizzin kuivaa omppusiiderii.sitä on komia ottaa muutama siin illan mittaan. Mul ei ollu muut vaihtoehtoo ku kehittää pieni pöhnä siin kotimatkal et pystysin olemaan vapautuneesti siel bileis. Siel oli tiedos paljon vanhoi luokkakavereit tai sellasii et ei enää sillai niin usein näe ja muutenki on toi juttu lentää entist paremmin pienes tirris. Pöhnän kehittäminen onnistui oikein hyvin. Bileissä tarjolla pizzaaa ja kaikkee. hyvin maistui. Oli kiva hiukan vaihtaa kuulumisia eri ihmisten kanssa. Ja sukulaisia on tietty kiva aina nähdä.
Siitä sitten systeriin ja edelleen komiaa. Vallattiin kabinetti ja tanssilattiallakin tuli pyörähdettyä ku Petruski lauloi päivänsädet ja menninkäist. Kunnon yya-meininkiä. Yks illan kohokohdist oli ku Selkun kans vedetiin kara-ookkes Äidin pikkupoika. Aijai! Siitä sitte Euraan. en muist koska viimeks olisin ollu. En edelleenkään tykkää siit paikast. Nyt oli sen verran tuttui ettei se haitannu. Oltii siel varmaa joskus kahden aikaan ja se riitti vallan hyvin. ehti ihan tarpeeks sättäämään. Ja ilta ei ollut vielä ohi. Siitä mentiin bilepaikkaan jatkoille. Serkku-Akin kanssa vedettiin karaokea siinä duona 4-5 kappaletta enne ku siirryttiin allasosaston puolelle. Ei siin sit paljoo enää otettu. Enne seiskaa kömmein Manen tyä. Pääsin sänkyy nukkumaan ku Mane ol sohval ja Masse tuolil. KOmiast tuli uni.
Pirun komia ehtoo. ei tullu mitää hölmöiltyy. Rahaa meni hiuka turhan paljon mut joskus saa mennäki. Eikä taaskaan krapulaa. Muutamat vilunväristykset vaan illal ja yöllä. Jeah!
Matkalla kohti maratonia, osa 6
Tämänkin viikon treenit sujui suunnitelmien mukaan. Tiedossa oli, että lauantaina otetaan pöhnää ja että viikon lenkit jää kahteen. Tiistaina oli sellanen palauttava lenkki.Takana oli su pitkä lenkki eikä ollu viel oikee palautunut. Jalat ei tuntunu mitenkään hyviltä. Pientä kireyttä tuol pohkeis ja nilkois. Juoksin 50 minuuttia. Syke pysyi kyl pirun hyvin alhaal et sen suhteen ei ollu mitään ongelmia. Ka-sykkeeks muodostui kestävyysurheilijaurani alin eli 130. Sellanen olo tuli taas et eteenpäin on menty.
Torstaina ystävänpäivänä oli sit vuoros toinen lenkki. Tarkotuksena oli pistää ittensä tiukille. Sitä kun täs pääsääntösest juoksee hitaalla vauhdilla ni usein lenkin aikan tuntuu silt et ei pystyis kiristämään tahtia juurikaan tästä. Siks ainaki ittel on tärkeet juosta välil vähän kovempi lenkki et huomais et jaksaako sitä juostaa kovaa paremmin ku ennen. Ja jos jaksaa ni se antaa uskoa siihen tekemiseen. Näin kävi tälläkin kertaa. Lähin rauhallisesti liikkeelle. Sit 5 min jälkee hiukan kiristin tahtia. Mun edes juoksi joku poika sillai laiskan näkösesti tai et ei näyttäny kovin vakuuttavalta. Ite tuntu et juoksin ees jotenkin reippaasti mut en saanu sitä poikaa yhtään kiinni.kyl vitutti. Lenkin alus oli sellanen epävarma olo ku ei oikee tienny et kui kovaa uskaltaa juosta ku ei yhtää tienny et miten sitä sit jaksais loppuun asti. Viel ku ei tuntunu mitää irtonaiselta. Hiukan lisäsin vauhtia koko ajan ja hyvin jaksoi. Jalat alkoi toimia paremmin koko ajan ja juoksu kulki hyvin. Sit loppuvaihees alko eka niiu vasen pohja näyttää hiuka krampin oireita ja sit puutu/neulottu koko jalka polvitaipeest aina jalkapohjaan asti. Se hiuka haittas menoo mis alko olemaan koko ajan enemmän vauhtii. Hiukan se oire ehkä helppas loppuu kohti. Aikaa meni reilut 50min ja lenkist muodostu sellanen loppuun asti kiihtyvä. Lopus oli mun mielestä jo kivasti vauhtia. tärkeintä oli et jakso juosta kovaa pitkähkön lenkin. Antaa oikeesti hirmu paljon uskoa harjoitteluun. Syke ka:ksi muodostui 162 et siitäki näkyy jo jotain.
Jees. Nyt on uus viikko jo aluillaan. Viel en o tehny tälle viikolle mitään suunnitelmaa. Ei o jaksanu orientoituu vielä viikonlopun rasitusten jälkeen. Suunnitelmiin vaikuttaa myös se että viikonloppuna on molempina päivinä peli. Olkaa huoleti. Harrastus jatkuu.
Torstaina ystävänpäivänä oli sit vuoros toinen lenkki. Tarkotuksena oli pistää ittensä tiukille. Sitä kun täs pääsääntösest juoksee hitaalla vauhdilla ni usein lenkin aikan tuntuu silt et ei pystyis kiristämään tahtia juurikaan tästä. Siks ainaki ittel on tärkeet juosta välil vähän kovempi lenkki et huomais et jaksaako sitä juostaa kovaa paremmin ku ennen. Ja jos jaksaa ni se antaa uskoa siihen tekemiseen. Näin kävi tälläkin kertaa. Lähin rauhallisesti liikkeelle. Sit 5 min jälkee hiukan kiristin tahtia. Mun edes juoksi joku poika sillai laiskan näkösesti tai et ei näyttäny kovin vakuuttavalta. Ite tuntu et juoksin ees jotenkin reippaasti mut en saanu sitä poikaa yhtään kiinni.kyl vitutti. Lenkin alus oli sellanen epävarma olo ku ei oikee tienny et kui kovaa uskaltaa juosta ku ei yhtää tienny et miten sitä sit jaksais loppuun asti. Viel ku ei tuntunu mitää irtonaiselta. Hiukan lisäsin vauhtia koko ajan ja hyvin jaksoi. Jalat alkoi toimia paremmin koko ajan ja juoksu kulki hyvin. Sit loppuvaihees alko eka niiu vasen pohja näyttää hiuka krampin oireita ja sit puutu/neulottu koko jalka polvitaipeest aina jalkapohjaan asti. Se hiuka haittas menoo mis alko olemaan koko ajan enemmän vauhtii. Hiukan se oire ehkä helppas loppuu kohti. Aikaa meni reilut 50min ja lenkist muodostu sellanen loppuun asti kiihtyvä. Lopus oli mun mielestä jo kivasti vauhtia. tärkeintä oli et jakso juosta kovaa pitkähkön lenkin. Antaa oikeesti hirmu paljon uskoa harjoitteluun. Syke ka:ksi muodostui 162 et siitäki näkyy jo jotain.
Jees. Nyt on uus viikko jo aluillaan. Viel en o tehny tälle viikolle mitään suunnitelmaa. Ei o jaksanu orientoituu vielä viikonlopun rasitusten jälkeen. Suunnitelmiin vaikuttaa myös se että viikonloppuna on molempina päivinä peli. Olkaa huoleti. Harrastus jatkuu.
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Tiedote
Rakkaat kuulijat!
Pitkälle venyneen illanvieton seurauksena uusia ajatuksiani luettavissa vasta maanantaina iltapäivällä. Pahoittelen tapahtunutta. Ilta vei mennessään.
Pitkälle venyneen illanvieton seurauksena uusia ajatuksiani luettavissa vasta maanantaina iltapäivällä. Pahoittelen tapahtunutta. Ilta vei mennessään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)