Matkalla kohti maratonia, osa 16

Matka käy yhä vaikeemmaks. Oli kyl huono viikko taas. Tiistaina ajattelin vetää sellasen 50min palauttavan. Jotenki jalat kyl iha vitun tukos. Pakko oli keskeyttää 37min kohdal. Viikonlopun la-illan reipas lenkki ja sunnuntain pitkä selväst liian kova pala mulle. Tuli selväks et täytyy huilat ja purra hammasta. Tuntu et ei täst tul taaska mittää.

Torstai-illal lähdin sit pelonsekaisin koittamaan. Juoksin sellaset 45 min. Ei mittää herkkuu taaska ollu mut paljon parempaa ja sykkeetkin pysyi ihan kohtuullisest aisois.

Perjantain sit menin Ruissaloon tarkotuksen vetästä sellanen tunti hiuka reippaampaa. Missää vaihees ei tuntunu hyvält. Alku meni kuitenki jotenki. Siin sit ku alko tuni lähestyy ni alko men taas nii vitun vaikeeks. Ei sillai mittää penikkaoiret. Pient kireyttä niiku pohkeen alueel mut suurimmat ongelmat selväst lihaksistos. tuntu et homma ei nyt vaan toimi sillai ku pitäs. Taas jouduin lopettamaan juoksun ennen ku olin ''maalis''.

Sunnuntain oli sit taas pitkän aika. Olin mielestäni hyvin valmistautunu. Lähin sinne Lyörkin mettiin juoksentelemaan. Aika pian huomasin et nyt sit taas penikat sattuu. Eikä se menny ohi. Paheni vaan. Joka askeleella sattui ja juoksu meni väkinäiseksi ku hiuka varoo niit iskui. 47min oli juostu ku oli pakko keskeyttää. LAuntain olin vetäny vesijumppaa ja siin hyppiny jnkv. Siit ne sit oli ottanu nokkkiis. Ei kyl olis edes kiukul juossu tota läpi.

Nyt on harkinnan aika. Tuntuu et Forssa tulee ihan liian pian vastaan. Mieleen tullu semmonen ajatus et jos siel juoksis puolikkaan ja vast myöhemmin kesäl sit maratonin. Kesä on kyl paha et tuleek sitä sit reenattuu. nyt kyl tuntuu silt et ei pysty juoksemaan sitä siel forssas läpi. On ollu nyt sen verra vastoinkäymisii. Tuntuu et ei jalat lainka totu tohon touhuun. Talvel ajatteli et tähän aikaan vuodest olis jos kevyt askel. NYt tuntuu et edellisest kevyest olost ja helpost juoksemisest on jo pirust aikaa. Jusa puolestaan on hyväs kunnos.