Otsikossa lainattu erään turkulaisen kiekkovalmentajan tokaisua pelaajilleen. Kyseinen valmentaja joka myös Midaksen kosketuksestaan tunnetaan.
Touhu on kovaa. Kouluja on käyty jos kaikki lasketaan mukaan,niin sellaset 16-17 vuotta ja nyt tuntuu silt et sais riittää. Olis toi opinnäyte tossa aika levällään ja palautus olis ens pe. Vittu kun sen saan pois käsistäni ni taas huokastaan helpotuksesta niin syvään että. Ei kyllä oikeen jaksa kiinnostaa. Kai se nyt täytyy hoitaa ees jotenkin loppuun. Syytä ainakin olis.
Aika kiirutta ollu tää viikko. Harjottelu loppui ja sit on painettu partnerin kans tota työtä. Kiireiden keskelläkin on kerinny treenailemaan. Ainahan sitä löytyy aikaa sille mitä pitää tärkeenä. Et miehet jos joku kiisenberg sanoo teille et se on nyt aika kiireinen eikä ehdi tavata ni toivo on menetetty sit jo siin vaihees.
Nytkin ois täs illal ollu aikaa tehä ja touhuta mut ei pysty. Sielt tuli hyvii TV-ohjelmii kuten Tartu Mikkiin juontajanaan iki-ihana Sami Hintsanen. Ylanterin Katri se siellä lauleskeli. Se vissii pyörii aika ussei tual Holvis. Ei tietty nii paljo ku Mane ja Timo mut kumminkin vähintään kerran viikonlopus. Se tarttis joskus bongata siel. Ite tulee vaa käytyy nii harvoin ku ei se paikka enää tullu miltään tän Turun gloorian ja loiston jälkeen. Sitä kun täällä tottuu patioihin ja tilaa shamppanjaa pöytään ja chilinutsei ni ei siin paljo enää vodkabatteryst saa kiksei. Vähä sama ku ois päässy ajamaan jotain tuliterää tai vähänajettuu kiisen.... eiku siis autoo ni ei siin enää vanha matu oikee miltää tunnu. Näin se vaan menee.
Kiekkofinaaleit en ol ehtin seuraamaan. Sen sijaan naisten lentopallon neljättä finaalia tossa kattelin samalla kun tein yhden käden punnerruksia ilman paitaa. Oli kyllä urheilua parhaimmillaan. Joutu oikein jännittämäänkin ku on sentää yks tuttu pelaamas. On se niin pirun pienestä kiinni välillä. Yhden pallon pääs mestaruudest ja sit käteen ei jää lopulta mitään. Siinä kai piilee se urheilun hienous. Täytyy kyllä nostaa hattua niille nuorille tytöille varsinkin kun ikää on 17 ja koko sali huutaa. Siin kysytää henkist kanttia kyllä. Sitä ei taitais Sakkelt löytyy.
Joo sitä on nyt sellanen tunne et ku ton työn saa pois käsist ni elämä pääsee jatkumaan. Nyt on joutunu jättämään väliin niin monta baari-iltaa ja muita sosiaalisii tilanteit mist ei tääl vissii niin paranis huudella. Pitäkää peukkui et Sakke sais hommat hoidettu ja sit olen BACK!
perjantai 11. huhtikuuta 2008
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Matkalla kohti maratonia, osa 13
Moso!
Täl viikol kertyi yhteensä 4 lenkkiä ja sit viel juoksumattotesti eli viikko oli kova ja eteni seuraavasti.
Maanantaina oli palauttavan lenkin vuoro sunnuntaisen kisan jälkeen. Selvästi painoi jaloissa. Vasenta jalkaa hiukan sattui. Hiekal oli kyl hyvä juosta. Kyl luulen nyt tietäväni palauttavan lenkin merkityksen. Lenkin jälkee tuntu lihaksis iha erilaiselta ku ennen lenkkiä. Venyttelyn jälkee viel paremmalt. Lenkki oli kevyt. Ajaksi tuli 34min ja ka-sykkeeksi 128.
Tiistaina oli sit sellasen puolipitkän vuoro. En tiä onk ennen tullukka juostuu kolmen peräkkäisenä päivänä ja nyt taas. Puolentoist tunnin lenkki syke-keskiarvolla 139. Aika vaikeet oli. Jalat taas kipeet. Pitäs jatkaa körsivällisest kylmä ym. hoitoa. Puolenvälin paikkeil oli tosi vaikeeta. Sit hiuka helppas. Kyl sunnuntai viel painoi jalois. Nyt tään viikon ku jaksais painaa ni ens vko olis sit hiuka kevyempi. Hiuka pelottaa se pitkä lenkki kyl ku jalat on mitä on.
Torstain oli sit juoksumattotesti. Se menee niin et juostaan tiettyä vauhtia 3min, sit otetaan verinäyte mist katotaa maitohappoi. Sit nostetaan nopeutta 1km/h ja sama uudestaan ja niin jatketaa niin kauan ku jaksetaan. Testi alko 6km/h vauhdista ja viimiseks mul oli 15km/h ja siihen loppu. Hiuka etukäteen ajattelin et olisin jaksanu sen seuraavan nopeuden viel juosta mut oli pakko luovuttaa. Syke oli lopetushetkel 185. Se nousee kyl 190 mut en vaa täl kertaa saanu enempää irti. Voi ol et sunnuntainen ja suht raskas alkuviikko painoi jnkv.
Sit siihe tulokseen. Lopetushetkel mul oli maitohapot suht alhaal mikä sinänsä on tietty hyvä asia mut yleensä niillä arvoilla pystyy vielä helposti jatkamaan testiä mut mä en pystyny. Tarkottaa sitä et mun maitohapon sieto on melkosen huono. Ei o ikin tullu reenattuu sillai et olis oppini sitä vastaan taistelemaan. Se vaatis sellast suht lyhyttä intervallia, mäkijuoksua jen mikä sit taas on sitä vittumaisinta treeniä. Mut jos esim kiekkoa ajattelee ni pitäs sellasta reeniä mun tehdä ehdottomasti. Tää testin tulos ei tullu kyl mulle yllätyksenä. Olen tienny et olen viimisen päälle diesel-tyyppi. Se o kyl luonteessakin. Teen kaiken hitaasti. Jos lähen lepposasti kävelemään tai juoksemaan ni vauhti on tosi hidasta. Ei o mihinkään kiire. Ei se tos maratonis nyt suuri ongelma ole jos ei pysty viimisen päälle puristamaan ku siinä juostaan kuitenkin niin matallilla tehoilla maksimista. Maratonajan ennusteeks testi muuten antoi 3h 45 min ja se sunnuntainen testikisa jopa 3h 30min. Mun kokosel on kyl keskimääräst vaikeempaa pitää tollast vauhtii pitkään yllä et noi on ehkä hiuka optimistisii arvioita mut palauttivat taas mieleen sen 4h tavoitteen. Mut vielä ei oo aikatavoitteiden asettamisen aika.
Noista tuloksista vielä niin testi antoi mulle aerobisen kynnyksen rajaksi 149 lyöntiä eli hiukka kovempaa vois vetää noit peruslenkkei. Anaerobinen kynnys määritettiin 172 lyöntiin. Mun tapaukses pitäs korostaa hiuka normii enemmän noit vk-lenkkejä ku vauhtikestävyydes puutteita varsinkin siellä abaerobisen kynnyksen rajoilla.
Perjantain oli oikee viimisen pääl anti-lenkki. Oli tarkotus juosta hiittenharjull 8km sillai suht reippaasti. Valmistautumises kaikki meni päin perset. Olin ylimielisest liikkeel. Ajattelin et kai tollanen 8km menee reippaasti ihan kevyesti. Toiseks mul oli olevinaan hiuka kiire. Ja osittai varmaa siihe liittyen lähidin juoksemaan liian nopeesti. Tavoite oli juosta 5min km-vauhtii eli koko lenkki aikaan 40min. Loppuajaks tuli jalat maahan palauttava 47min ja 41 sek. Syke-ka oli 156. Ei kyl luonannu pätkääkään. Jalat sattui aikalailla. Alko siin lenkin aikana tuntumaan e porin suoritus niin vitun kovalta ja samalla se hunajahölkän tavoiteaika 45min ihan liian kovalta. Vedetään se takas toistaseks. Se juoksumattotesti oli tehnyt tehtävänsä kyllä. Hiuka aloin jo epäillä et olik se lenkki enemmä ku 8km. Nyt ainakin opis sen et vaik olis kovempi lenkki ni ainaki mun ois syytä vetää se ensmäinen 10min rauhallisesti. Juostaan se 10min sit kauemmin jos jaksaa mut alkuun rauhas. Muute ei näköjäs tu mittää. Ja nöyryys mukana aina. Ei täsä mittää gebresilasseita olla...
Nyt sunnuntain oli rankan viikon päätteeks pitkä lenkki. Hiuka epäileväinen olin ja samalla nöyrä. Tiesin ettei tulis olemaan helppoo. Olin henkisesti valmistautunut. Lenkin paikkana oli Ruissalo eli Runsala. Ilma oli kostee, hiukan tihkutti vettä. Urhollisesti lähdin matkaan selässä juomapullo ja taskussa 2kpl dexalin energiageelipakettii. Ekan tunti ajoittain aika taisteluu ku nyt oikee jalka sattui. Vasen ei juuri yhtään. Sit ekan tunnin jälkeen helpotti ja samoihin aikoihin juoksu alkois sujua. Jälkimmäinen tunti oli selvästi vauhdikkaampi. Pystyi nauttimaan. Oli komiat maastot, happirikas ilma ja kohtis olo. Pitää mennä uudestaankin sinne. Se seutu on ennenki tehny kovii maratoonareit. Aikaa kului reilut 2 tuntia ja ka-syke oli 138. Hyvä lenkki rankan viikon päätteeksi. Ens vko olis tarkotus ottaa kevyemmin. Toivottavast malttaa :) Hiuka ajttelin et ti olis joku korvaava palauttava harjoitus juoksun tilalla mut nyt taas jalat tuntuu aika hyvält et jos sittenki juoksentelis. Sit torstain hiuka kovempi lenkki. Sellanen reipas ja sit lauantain onki Karhu-Viesti. Voi ol et jää noihin kolmeen.
Taas mennään.
Täl viikol kertyi yhteensä 4 lenkkiä ja sit viel juoksumattotesti eli viikko oli kova ja eteni seuraavasti.
Maanantaina oli palauttavan lenkin vuoro sunnuntaisen kisan jälkeen. Selvästi painoi jaloissa. Vasenta jalkaa hiukan sattui. Hiekal oli kyl hyvä juosta. Kyl luulen nyt tietäväni palauttavan lenkin merkityksen. Lenkin jälkee tuntu lihaksis iha erilaiselta ku ennen lenkkiä. Venyttelyn jälkee viel paremmalt. Lenkki oli kevyt. Ajaksi tuli 34min ja ka-sykkeeksi 128.
Tiistaina oli sit sellasen puolipitkän vuoro. En tiä onk ennen tullukka juostuu kolmen peräkkäisenä päivänä ja nyt taas. Puolentoist tunnin lenkki syke-keskiarvolla 139. Aika vaikeet oli. Jalat taas kipeet. Pitäs jatkaa körsivällisest kylmä ym. hoitoa. Puolenvälin paikkeil oli tosi vaikeeta. Sit hiuka helppas. Kyl sunnuntai viel painoi jalois. Nyt tään viikon ku jaksais painaa ni ens vko olis sit hiuka kevyempi. Hiuka pelottaa se pitkä lenkki kyl ku jalat on mitä on.
Torstain oli sit juoksumattotesti. Se menee niin et juostaan tiettyä vauhtia 3min, sit otetaan verinäyte mist katotaa maitohappoi. Sit nostetaan nopeutta 1km/h ja sama uudestaan ja niin jatketaa niin kauan ku jaksetaan. Testi alko 6km/h vauhdista ja viimiseks mul oli 15km/h ja siihen loppu. Hiuka etukäteen ajattelin et olisin jaksanu sen seuraavan nopeuden viel juosta mut oli pakko luovuttaa. Syke oli lopetushetkel 185. Se nousee kyl 190 mut en vaa täl kertaa saanu enempää irti. Voi ol et sunnuntainen ja suht raskas alkuviikko painoi jnkv.
Sit siihe tulokseen. Lopetushetkel mul oli maitohapot suht alhaal mikä sinänsä on tietty hyvä asia mut yleensä niillä arvoilla pystyy vielä helposti jatkamaan testiä mut mä en pystyny. Tarkottaa sitä et mun maitohapon sieto on melkosen huono. Ei o ikin tullu reenattuu sillai et olis oppini sitä vastaan taistelemaan. Se vaatis sellast suht lyhyttä intervallia, mäkijuoksua jen mikä sit taas on sitä vittumaisinta treeniä. Mut jos esim kiekkoa ajattelee ni pitäs sellasta reeniä mun tehdä ehdottomasti. Tää testin tulos ei tullu kyl mulle yllätyksenä. Olen tienny et olen viimisen päälle diesel-tyyppi. Se o kyl luonteessakin. Teen kaiken hitaasti. Jos lähen lepposasti kävelemään tai juoksemaan ni vauhti on tosi hidasta. Ei o mihinkään kiire. Ei se tos maratonis nyt suuri ongelma ole jos ei pysty viimisen päälle puristamaan ku siinä juostaan kuitenkin niin matallilla tehoilla maksimista. Maratonajan ennusteeks testi muuten antoi 3h 45 min ja se sunnuntainen testikisa jopa 3h 30min. Mun kokosel on kyl keskimääräst vaikeempaa pitää tollast vauhtii pitkään yllä et noi on ehkä hiuka optimistisii arvioita mut palauttivat taas mieleen sen 4h tavoitteen. Mut vielä ei oo aikatavoitteiden asettamisen aika.
Noista tuloksista vielä niin testi antoi mulle aerobisen kynnyksen rajaksi 149 lyöntiä eli hiukka kovempaa vois vetää noit peruslenkkei. Anaerobinen kynnys määritettiin 172 lyöntiin. Mun tapaukses pitäs korostaa hiuka normii enemmän noit vk-lenkkejä ku vauhtikestävyydes puutteita varsinkin siellä abaerobisen kynnyksen rajoilla.
Perjantain oli oikee viimisen pääl anti-lenkki. Oli tarkotus juosta hiittenharjull 8km sillai suht reippaasti. Valmistautumises kaikki meni päin perset. Olin ylimielisest liikkeel. Ajattelin et kai tollanen 8km menee reippaasti ihan kevyesti. Toiseks mul oli olevinaan hiuka kiire. Ja osittai varmaa siihe liittyen lähidin juoksemaan liian nopeesti. Tavoite oli juosta 5min km-vauhtii eli koko lenkki aikaan 40min. Loppuajaks tuli jalat maahan palauttava 47min ja 41 sek. Syke-ka oli 156. Ei kyl luonannu pätkääkään. Jalat sattui aikalailla. Alko siin lenkin aikana tuntumaan e porin suoritus niin vitun kovalta ja samalla se hunajahölkän tavoiteaika 45min ihan liian kovalta. Vedetään se takas toistaseks. Se juoksumattotesti oli tehnyt tehtävänsä kyllä. Hiuka aloin jo epäillä et olik se lenkki enemmä ku 8km. Nyt ainakin opis sen et vaik olis kovempi lenkki ni ainaki mun ois syytä vetää se ensmäinen 10min rauhallisesti. Juostaan se 10min sit kauemmin jos jaksaa mut alkuun rauhas. Muute ei näköjäs tu mittää. Ja nöyryys mukana aina. Ei täsä mittää gebresilasseita olla...
Nyt sunnuntain oli rankan viikon päätteeks pitkä lenkki. Hiuka epäileväinen olin ja samalla nöyrä. Tiesin ettei tulis olemaan helppoo. Olin henkisesti valmistautunut. Lenkin paikkana oli Ruissalo eli Runsala. Ilma oli kostee, hiukan tihkutti vettä. Urhollisesti lähdin matkaan selässä juomapullo ja taskussa 2kpl dexalin energiageelipakettii. Ekan tunti ajoittain aika taisteluu ku nyt oikee jalka sattui. Vasen ei juuri yhtään. Sit ekan tunnin jälkeen helpotti ja samoihin aikoihin juoksu alkois sujua. Jälkimmäinen tunti oli selvästi vauhdikkaampi. Pystyi nauttimaan. Oli komiat maastot, happirikas ilma ja kohtis olo. Pitää mennä uudestaankin sinne. Se seutu on ennenki tehny kovii maratoonareit. Aikaa kului reilut 2 tuntia ja ka-syke oli 138. Hyvä lenkki rankan viikon päätteeksi. Ens vko olis tarkotus ottaa kevyemmin. Toivottavast malttaa :) Hiuka ajttelin et ti olis joku korvaava palauttava harjoitus juoksun tilalla mut nyt taas jalat tuntuu aika hyvält et jos sittenki juoksentelis. Sit torstain hiuka kovempi lenkki. Sellanen reipas ja sit lauantain onki Karhu-Viesti. Voi ol et jää noihin kolmeen.
Taas mennään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)