Moso!
Porissa on kiekkokausi ohi. Ittel ei nyt kauheen isot odotukset kaudest ollu vaik nimilista oli ihan hyvää tasoo. Ainaki parempi mihin poris on viime vuosina totuttu. Yhden pelin näin kaudel. Se oli kauden eka vierasvoitto. Vastustajana oli TPS täällä Turussa joulun välipäivänä. Ei mitää sykähdyttävää pelii kyl ollu. Ratkaisijoiks hankitut pelaajat tais ol hiuka liikaa jo urans a ehtoopuolella. Ei ollu sillai nälkää.
Sit eräs aamu luin netistä et Ässät tiedottaa ens kauden valmentajasta iltapäivällä. Sit nettiin ja jatkoajas spekuloitiin nimillä Rautakorpi, Lehkonen ja Toivola. Se herätti uskoa ja pettymys oli aikamoinen ku ilmotettiin et Ape jatkaa. Millä vitun näytöillä? Ei mua tää kausi niinkään mut ens kausi pelottaa. Täl hetkel en o lainka varma pelataanko Poris liigakiekkoo ens kauden jälkeen. Pelonsekaisin tuntein odotan et ketä Ässät saa houkuteltuu pelaamaan Apen alaisuuteen. Ei varmaa ainaka ketää nuorii tuu Poriin kehittymään.Ja nyt jäätiin Pitsitunauksestaki pois. Fanit tuntee olevas aika vitun petettyi. Aika paljon on tultu alaspäin parin vuoden takaisesta playoff-huumasta.valitettavasti. En tiä sit.
Seurasin syksyllä säännöllisesti tota Sydänjää-sarjaa. Se tuntu sellaselt tavalliselt sarjalt ilman sisarpuolia ja kuolleistaheräämisiä. Mut nyt sekin on menny ihan mahdottomaksi. Kaikil on nii vaikeet ja salaisuuksii ja kauheet draamaa. Kyl elämä voi ol mielenkiintost ilman mittää tommostakin. Esimerkiks mun. Munkin touhuist tääl Turus vois tehdä aikamoisen Tosi-tv-sarjan. Se menis jotenkin seuraavasti.
Aamust Sakkerton heräis väsyneenä mut syynä ei tosiaankaan ois mitkää tuntikausien seksiorgiat vaan on vaan menny myöhään mielikuvituskavereiden kanssa. Aamutoimia en viitti täs kaikille tarkasti kuvata mut jos joku haluaa tietää ni sit vaan yhteyksiä mulle. anyway niitten jälkee aamiaisen aika. Se on näis opiskelutouhuis ollu pitkään jo samanlainen. Jogurtti, pari ruisleipää mis päällä voita kinkkuu,tomaattii ja kurkkuu. Juuston olen jättäny pois ja se on yks syy siihen et olen nii hlvetin timmis kunnos. Juomana lasi mehua. Joskus poris se oli kaupan tuoremehua mut nykyää äiteen tekemää kotimehua.
Siittä sitte hampaiden pesu ja purkka suuhun. Päivän jatko vaihtelis aika paljon aina päivän mukaan. Jos sovitaa et lähtisin kouluun ni vetäisin tietty farkut jalkaan. Se oliski sarjan jännityskohta ain et meneek farkut pesun jälkee jalkaan. Jakso vois loppuu vaik siihe et vedän ylintä nappia kiinni ja sit alkais lopputekstit. Sit kouluun. Talvisaikaan pitää ainakin täytyy pitää lakkia matkalla ni hiukset pistetään vasta koululla. sillai nätisti wet lookilla niin ku niin monta vuotta aiemminkin. Päivän aikan ei ain mitää ihmeellist tapahdu. Helvetisti vaan pyörii nätin näkösiä tyttöjä ympärillä. Päivän kohokohta henk koht olis tietyst ruokailu. Katsojien ja luokkakaverien naurut irrotettais aina niin hyvillä jutuilla mitä mulla kyllä riittää.
Koulupäivän jälkee olis tietty päikkärien aika. Katsojien olis komia katella ku Sakke niin nätisti nukkuu tietämättämänä kaikista maailman pahuuksista. Illal olis sit niiku naiskatsojille silmänruokaa. Ennen ja jälkeen punttiksen on yleensä aikamoista peilailua meinaan. Siin pitäs ol vähintään 32 tuumanen laajakuva et mahtuisin kokonaan kuvaan ja silläkin tuumakoolla hartioista jäis puolet pois. Riippuu tietyst lähetysajast mut suihkuun asti kamerat ei ehkä tulis. Tai no ehkä sillai hiuka et katsojien himot heräis.
Sit olis ruoanlaitto-osion aika. Ruispasta kiehumaan ja nuggetit, paistisuikaleet pannulle paistumaan tai vaihtoehtoisesti tonnikalapurkki pastan sekaan. Ja tietysti vihreetä salaattia ja raejuustoo päälle. Se puolestaan on yks syy tähän mun suunnattomaan lihasmassaan. Loppuilta oiskin sit melkost yksinpuhelua ja netissä pyörimistä eikö. Aika jännää eikö?! Sit jos hakis jotain extreme-touhuu ni se vois ol vaik jotai sellast et tos eilen söin vuonna 2003 vanhaks menneitä marianne-karkkeja. Niis oli hiuka outo maku muit vuon 2006 vanhentuneet fazerin suklaat oli kyl ihan täyttä tavaraa. Mikä viel puuttuu menestyssrajan reseptistä? Niin juu naiset ja intohimoiset suhteet. Se onki sit vähä vaikeempi juttu. Tietty tollasii kaukosuhteit on paljo mut se toinen osapuoli ei ain välttämät tiedä sitä. Ja sit jotain nättii tekstiviestii vois kans näpytel ku ois eka faindannu jonku muijan nimen. Sit vois tietty ain rakastuu noihin teeveestä tuttuihin. Tänään katoin Koiralle koti-ohjelmaa. Siin joku kuvankaunis Sabina haki koiralleen kotia ku se oli muuttanu kaupunkiin eikä koiral ollu enää tilaa. Luulin eka et sille tytölle etittiin kotia ni soitinki siihen numeroon jo et tänne päin vaan. Mut ei onnannu. Mut joku Kissalle koti-ohjelma vois kans ihan hyvin olla. Jos vaik joku sanotaa 16-18vee typy ois kyllästyny olemaan kotona ja haluis elämyksiä ni mikäs sen mukavampaa ku muuttaa tänne ni kyllä maailmankuva avartuis. Kyllä näin me tehdään :)
torstai 6. maaliskuuta 2008
tiistai 4. maaliskuuta 2008
Onnistunut reissu
Moso! Meinasin pistää tohon otsikoks et kaikin puolin onnistunut reissu mut ei se nyt ihan niinkään kyl ollu ;)
Nyt on paljon asiaa. Alotetaan viime vkl:n reissusta. Lauantaiaamusti startattiin kuudelta Salosen pihalta. Määränpäänä oli eka peli Maarianhaminas ja sen jälkee laival viel Ruattiin päi. Oli kyl ihan kiva lähtee reissuun ku mukavaa porukkaa ja nättii pöhnää oli tiedos. Siin hiuka kateellisen kattelin ku Peurakosken Opa siin enne Ylänettä availi ekaa tölkkiän. Kovaa touhua. Hiukan siin sai nukuttuukin matkalla. Ennakkotietojen mukaan satamassa oli paikalla salibandytyttöjä. Siel oli siin meijän laivas se accident siin Turun satamas mis se joku ruotsalainen pääs hengestään.
Hytissäkin sain nukuttuu parisen tuntia. Se tuli kyl tarpeeseen peliä ja yön rientoja varten. Maarianhaminaan ku päästiin ni fanijoukko oli kyl jo niin täyn että. Ajateltiin siin et nua ei kyl pelii näe. Vaik peli oli vast pual seiskalt ni ei ollu lainka sellast odotteluu ku viimeks. Kai sitä osas asennoituu paremmin. Alkulämpökin jäi väliin ku piti ajaa parta ennen peliä. Muutenki kaikil oli kyl varmaa enemmä mieles ne jälkipelit. Siihen nähden pelattiin pirun hyvin. Eka erä jopa mainiosti. Ja vikas eräs esitettiin taas niitä otteita millä niitä voittoja otetaan. Itelläkin oli yks hyvä paikka mut hiuka totutusti jäädyttiin. No ei kyl haitannu yhtää ku summeri soi ja edes oli viel pitkä ilta. Oli kyl niin vitun komia alkaa ottamaan että.
Siinä oliki kirittävää että sai fanijoukot kiinni. Tunnelma bussissa Långnäsissä oli unohtumaton. Sitte laivaan siin yhen jälkeen yöllä. Kamat hyttiin, terapeuttien kesken yks punssi ja sit baariin. Komia ilta oli kyl. Ihan hyvin kerkes sättäämään. Aika vähän vaan tuli nähtyä loppupeleis tota mein porukkaa. Jusan pöö siin oli ja jatkoilla Kekki mut muuten ei nyt ihan hirveest ketn näkyny.
Siittä sitte sunnuntaina ylös. Pieni dagen efter päällänsä. Aika nopeesti siitä sitten tehtiin heti punsia. Ei olo kyl heti parantunu. Sit ku löysin tien sporttibaariin ni katoin et jaaha tääl on täys meininki päällä. Pöytä oli täynnä jäykkää ja hiukan kevyempää juotavaa mitä joku kutsui aamiaiseksikin. Siittä sitte alko maistumaan aika hyvin ja tais hiukan pöhnä puolellekin heittää. Harmitti kyl jonkin verran ettei pystyny huoletta jatkamaan juhlimista ku piti maanantaiaamust olla sit jo reippaana. Muut otti kyl ilon irti reissusta. Yks kohokohdist oli kun Opan ja Knuutilan pienemmän version kans oltii kattomas jonkun tsikun laulantaa. Se meni sit molemminpuoliseks huuteluks minkö lopputuoloksena Panelia on taas tunnetumpi maailmalla. Mut ei auttanu. Oli pakko alkaa himmailemaan. Risteilyn viimeisinä tunteina vielä hiukan jutustelua tamperelaisten tyttöjen kanssa. Aika luonikasta porukkaa. Oon ennenki kuullu et turkulaiset on nihkeempiä tamperelaisiin verrattuna. Pitää tehdä joku ekskursio Tampereen yöelämään ja saada asiaan joku varmuus.
Nyt on paljon asiaa. Alotetaan viime vkl:n reissusta. Lauantaiaamusti startattiin kuudelta Salosen pihalta. Määränpäänä oli eka peli Maarianhaminas ja sen jälkee laival viel Ruattiin päi. Oli kyl ihan kiva lähtee reissuun ku mukavaa porukkaa ja nättii pöhnää oli tiedos. Siin hiuka kateellisen kattelin ku Peurakosken Opa siin enne Ylänettä availi ekaa tölkkiän. Kovaa touhua. Hiukan siin sai nukuttuukin matkalla. Ennakkotietojen mukaan satamassa oli paikalla salibandytyttöjä. Siel oli siin meijän laivas se accident siin Turun satamas mis se joku ruotsalainen pääs hengestään.
Hytissäkin sain nukuttuu parisen tuntia. Se tuli kyl tarpeeseen peliä ja yön rientoja varten. Maarianhaminaan ku päästiin ni fanijoukko oli kyl jo niin täyn että. Ajateltiin siin et nua ei kyl pelii näe. Vaik peli oli vast pual seiskalt ni ei ollu lainka sellast odotteluu ku viimeks. Kai sitä osas asennoituu paremmin. Alkulämpökin jäi väliin ku piti ajaa parta ennen peliä. Muutenki kaikil oli kyl varmaa enemmä mieles ne jälkipelit. Siihen nähden pelattiin pirun hyvin. Eka erä jopa mainiosti. Ja vikas eräs esitettiin taas niitä otteita millä niitä voittoja otetaan. Itelläkin oli yks hyvä paikka mut hiuka totutusti jäädyttiin. No ei kyl haitannu yhtää ku summeri soi ja edes oli viel pitkä ilta. Oli kyl niin vitun komia alkaa ottamaan että.
Siinä oliki kirittävää että sai fanijoukot kiinni. Tunnelma bussissa Långnäsissä oli unohtumaton. Sitte laivaan siin yhen jälkeen yöllä. Kamat hyttiin, terapeuttien kesken yks punssi ja sit baariin. Komia ilta oli kyl. Ihan hyvin kerkes sättäämään. Aika vähän vaan tuli nähtyä loppupeleis tota mein porukkaa. Jusan pöö siin oli ja jatkoilla Kekki mut muuten ei nyt ihan hirveest ketn näkyny.
Siittä sitte sunnuntaina ylös. Pieni dagen efter päällänsä. Aika nopeesti siitä sitten tehtiin heti punsia. Ei olo kyl heti parantunu. Sit ku löysin tien sporttibaariin ni katoin et jaaha tääl on täys meininki päällä. Pöytä oli täynnä jäykkää ja hiukan kevyempää juotavaa mitä joku kutsui aamiaiseksikin. Siittä sitte alko maistumaan aika hyvin ja tais hiukan pöhnä puolellekin heittää. Harmitti kyl jonkin verran ettei pystyny huoletta jatkamaan juhlimista ku piti maanantaiaamust olla sit jo reippaana. Muut otti kyl ilon irti reissusta. Yks kohokohdist oli kun Opan ja Knuutilan pienemmän version kans oltii kattomas jonkun tsikun laulantaa. Se meni sit molemminpuoliseks huuteluks minkö lopputuoloksena Panelia on taas tunnetumpi maailmalla. Mut ei auttanu. Oli pakko alkaa himmailemaan. Risteilyn viimeisinä tunteina vielä hiukan jutustelua tamperelaisten tyttöjen kanssa. Aika luonikasta porukkaa. Oon ennenki kuullu et turkulaiset on nihkeempiä tamperelaisiin verrattuna. Pitää tehdä joku ekskursio Tampereen yöelämään ja saada asiaan joku varmuus.
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Matkalla kohti maratonia, osa 8
Moi!
How are you? I'm quite fine thank you.
Niin sanotut vaikeat viikot jatkuu. Kolme lenkkiä sain silti tehtyä. Mikään hinku lenkille ei ollu. Olen ajatellu asian niin, että nyt kun on vaikeet ni pitää vaan hammasta purren vääntäytyy lenkille. Mul on usko siihen et tää vaihe menee nopeest ohi. Tietty se ei mitää mieltä ylentävää o juosta kun ei juoksu tunnu mitenkää hyvält. Mut tosiaan uskon siihen et eteenpäin mennää ja taas jossai vaihees alkaa tuntuu paremmalt.
Eka lenkki oli maanantain. Takana oli miltei viiko tauko sairastelun takia. Ei tuntunu hyvält missää vaihees. Tuntui et taas on menty huolella takapakkia. Syke sentään pysyi kohtalaisen alhaal. Lenkin jälkeisen ruuan ja venyttelyn jälkeen oli kyl sit taas valoisampi mieli.
Keskiviikkon oikee järjen riemuvoitto taas. Revin maastavetoa kiukulla puntilla tiistaina ja selkä oli aikas kipee jo keskiviikkon. Suunnitelmas luki et ois sellasen hiukan pidemmän lenkin vuoro. Lähin sitte perusvesiräntäsatees karaamaan. Heti alus tuntu nii saatanan jäykält ja raskaalt ettei mittää määrää. Selkä ei pahemmin oireillu kyl juoksun aikana mut maraton tuntu aika pirun kaukaselta silti. Jalat sattui, vasen polvi eniten. Ehkä hiukan parani juoksu loppua kohden. Lenkin jälkee illal selkä pirun kipee ja pahimmillaan sit torstaiaamust. Just ja just sai sukat jalkaan. Ei oikee menny putkee nyt tää reenien sijoittelu. Olis pitäny jättää MaVe tekemät tai sit lenkki väliin. Syke keskiarvoks muodostui 130 et jos jotain positiivist haluu löytää ni se olis sit varmaa se.
Perjantain oli hiuka valoisampi mieli sit jo. Selkä selvästi paranemaan päin ja juksuhalkut myös. Aika vaan oli tiukassa. Ehdin kuitenkin siin enne jäätreenei juoksemaan. Ilmakin oli selvästi parempi. Sellanen pikkupakkanen. Juoksu lähti hyvin käyntiin. Lisäilin vauhtia pikkuhiljaa. Vauhtii oli ihan mukavasti mut sit kyl alko väsähtämäänkin. Usko tähän touhuun kyl hiuka palautu. Eli taas pienen tauon jälkeen plus-merkkinen lenkki.
Joo tää alkanut viikko on nyt tarkotus olla eka neljän viikon lenkki. Paljastettakoon jo nyt sen verran et nouseva tendenssi jatkuu eli lenkki sujui tänään hyvin. Täytyy jotain motivaatiojuttuja täs keksiä. Yks on uudet tossut. Niihin täytyy oikeest panostaa. Mä luulen et sit ku uudet kumit alla ja jos ois kuiva keli ja sen verra lämmint et vois vaatettaa kevyemmin ni pelkästää jo noilla tekijöillä juoksu sujuis hyvin pari viikkoa. Toinen hankinta vois ol sellanen sykemittari mis on GPS-paikannin ni tietäis ain lenkin pituuden ja km-vauhdin. Pönni perkele meni ostamaan sellasen ja nyt munkin tekis mieli. Olis hyvä tietää tarkalleen et millast km-vauhtii milläkin lenkil menee ni tietäis hiukan asettaa tavoitteitakin tarkemmin tai sit vois tajut ol asettamatta. Tietty sen km-vauhdin sais selvitettyy muutenkin mut helpommin se sujuis noin. Mun nykynen sykemittari on ostettu markka-aikana. Maksoi joku 1000 markkaa. On ollu aikooi et se on varmaa vuoden ollu käyttämättäkin mut hintansa väärtti on ollu ehdottomasti. Katotaa jos jostai tipahtais eteen joku sievoinen summa rahaa ni vois ostaa em. juttui ja kaikkee muutakin kivaa.
Juoksuiloa kaikille teille!
How are you? I'm quite fine thank you.
Niin sanotut vaikeat viikot jatkuu. Kolme lenkkiä sain silti tehtyä. Mikään hinku lenkille ei ollu. Olen ajatellu asian niin, että nyt kun on vaikeet ni pitää vaan hammasta purren vääntäytyy lenkille. Mul on usko siihen et tää vaihe menee nopeest ohi. Tietty se ei mitää mieltä ylentävää o juosta kun ei juoksu tunnu mitenkää hyvält. Mut tosiaan uskon siihen et eteenpäin mennää ja taas jossai vaihees alkaa tuntuu paremmalt.
Eka lenkki oli maanantain. Takana oli miltei viiko tauko sairastelun takia. Ei tuntunu hyvält missää vaihees. Tuntui et taas on menty huolella takapakkia. Syke sentään pysyi kohtalaisen alhaal. Lenkin jälkeisen ruuan ja venyttelyn jälkeen oli kyl sit taas valoisampi mieli.
Keskiviikkon oikee järjen riemuvoitto taas. Revin maastavetoa kiukulla puntilla tiistaina ja selkä oli aikas kipee jo keskiviikkon. Suunnitelmas luki et ois sellasen hiukan pidemmän lenkin vuoro. Lähin sitte perusvesiräntäsatees karaamaan. Heti alus tuntu nii saatanan jäykält ja raskaalt ettei mittää määrää. Selkä ei pahemmin oireillu kyl juoksun aikana mut maraton tuntu aika pirun kaukaselta silti. Jalat sattui, vasen polvi eniten. Ehkä hiukan parani juoksu loppua kohden. Lenkin jälkee illal selkä pirun kipee ja pahimmillaan sit torstaiaamust. Just ja just sai sukat jalkaan. Ei oikee menny putkee nyt tää reenien sijoittelu. Olis pitäny jättää MaVe tekemät tai sit lenkki väliin. Syke keskiarvoks muodostui 130 et jos jotain positiivist haluu löytää ni se olis sit varmaa se.
Perjantain oli hiuka valoisampi mieli sit jo. Selkä selvästi paranemaan päin ja juksuhalkut myös. Aika vaan oli tiukassa. Ehdin kuitenkin siin enne jäätreenei juoksemaan. Ilmakin oli selvästi parempi. Sellanen pikkupakkanen. Juoksu lähti hyvin käyntiin. Lisäilin vauhtia pikkuhiljaa. Vauhtii oli ihan mukavasti mut sit kyl alko väsähtämäänkin. Usko tähän touhuun kyl hiuka palautu. Eli taas pienen tauon jälkeen plus-merkkinen lenkki.
Joo tää alkanut viikko on nyt tarkotus olla eka neljän viikon lenkki. Paljastettakoon jo nyt sen verran et nouseva tendenssi jatkuu eli lenkki sujui tänään hyvin. Täytyy jotain motivaatiojuttuja täs keksiä. Yks on uudet tossut. Niihin täytyy oikeest panostaa. Mä luulen et sit ku uudet kumit alla ja jos ois kuiva keli ja sen verra lämmint et vois vaatettaa kevyemmin ni pelkästää jo noilla tekijöillä juoksu sujuis hyvin pari viikkoa. Toinen hankinta vois ol sellanen sykemittari mis on GPS-paikannin ni tietäis ain lenkin pituuden ja km-vauhdin. Pönni perkele meni ostamaan sellasen ja nyt munkin tekis mieli. Olis hyvä tietää tarkalleen et millast km-vauhtii milläkin lenkil menee ni tietäis hiukan asettaa tavoitteitakin tarkemmin tai sit vois tajut ol asettamatta. Tietty sen km-vauhdin sais selvitettyy muutenkin mut helpommin se sujuis noin. Mun nykynen sykemittari on ostettu markka-aikana. Maksoi joku 1000 markkaa. On ollu aikooi et se on varmaa vuoden ollu käyttämättäkin mut hintansa väärtti on ollu ehdottomasti. Katotaa jos jostai tipahtais eteen joku sievoinen summa rahaa ni vois ostaa em. juttui ja kaikkee muutakin kivaa.
Juoksuiloa kaikille teille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)