Torstai-illan mietteitä

HEI!

Työviikko alkaa olemaan vähis. Komiaa. Viikonloppun ei kyl sillai paljoo levätä. Lauantaiaamust kuudelt starttaa karavaani Salosen pihalt kohti Turkua, Maarinhaminaa ja Ruotsia. Aika reissu varmaan tulee. Vittumaist vaa ku täytyy pelata jossai välis. Mitäköhän siitäkin tulee? No onneks ei o mikää pakkovoiton paikka. Voittoputkee lähdetää tietty jatkamaan. Peli loppuu joskus puol seiska ja paattiin päästää joskus puolen yön jälkee. Siin o 5-6 tuntii aikaa pelkästää ryyppäämiseen. Vittu siin tulee pöhnää ja veikkaan et jääkiekkookin pelataan aika lailla. Käydään läpi yksilöitä ja tulevaakin kautta varmaan. Iha hienoi hetkii silti ain jälkeenpäin ajatellen vaik jutut hiuka kintaast välil lähteekin. Toiv pysyis tolkku Rintamaan pojan pääs ni vois nauttii laivanki antimist sit viäl.

Ens viikon kotipeliin en sit pääsekään mut luotan 100% et pojat hoitaa Mean Machinen ilman muakin. Jos ura loppuu tähän kauteen ni sit LäKi-peli jää viimiseks esiintymiseks kotiyleisön edessä. Se oliski loppupeleis aika hyvä lopetus. Vieläki sitä mielt et ihan vitun hyvä peli kaikilt. Vaik se klisee onkin ni täyttä totta se on et tollaset isot voitot hitsaa joukkuetta kyl yhtee. Mut puidaa uran jatkoa joskus paremmalla ajalla.

Taustalla soi TikTakin Petran Tulkoon Joulu. Jäin siihen kiinni joulun aikaa ihan kybällä. Hiuka ällö olo muuten nyte. Vedin äske irtsareit tos aika antaumuksel. Tää on ollu lepopäivä. Selkä oli aamust nii kipee et oli täys työ saada sukat jalkaan. Nyt tuntuu et on hiuka helpannu. Täytyy huame silti jättää jalat tekemättä puntil ja tehdä haukkarit ja ojentajat. Mä uskon et tua selkä on huame illal jo ihan hyvä. Ens viikko onkin kova treeniviikko juoksun osalta. Puntil teen sellasii 15 toiston sarjoi eli sellast kevyempää settiä välillä.

Nykäsen Masa otti kultaa pikkumäestä. On taitanu hiukan skarpata viime aikoina. Pakko myöntää et oli ihan kiva nähdä noita Matin hyppyjä. Hämärästi muistan Galgaryn kisat ku Matti oli elämänsä vedossa. Muistan myös sen ku hoitotädin luona katottii aamuvarhain niit kiekkopelei sieltä. Melkonen epeli tais Sakke olla jo silloin ja nyt alkaa timantti olla hiotti viimisen päälle. Joopa joo! Huame Paneliaan ja sieltä maailmalle! Let me love you!

Aamuherätyksiä

Morje!

Täl viikol oli ns. paluu arkeen. Mulla alko fysioterapeutin opintojen viiminen harjottelu täällä Turussa. Olen kylpyläympäristös tekemäs kuntotestauksii. Aika komiaa. Ainakin jos vertaa syksyyn. Sillo ajelin Saloon aamusin puoltuntii pilkkopimees ja vesisatees. Nyt lähdin maanantaiaamul reippaast pyörän kans. Päivä oli valjennu ja linnut lauloi. Vastaan tuli kouluun menevii kiisenbergei. Sit ku pääsin määränpäähän ni kävelin siit mannermaisen aamupalan ohi (päälimmäisenä ilmassa leijoi pekonin tuoksu) ja seuraavas kävelinkin ohan baaritiskin vierestä. Aijai! Toivottavast ei paljoo tää kevät täs nyt etene. Muute vois helpost päivän päätteeks löytää ittes siit tiskilt.

Noi aamuherätykset tietyst hiuka painaa ku ei o tottunu. Su-Ma yönä heräilin koko ajan ja katoin kelloo et koska täytyy herätä. Sitä jatkui aika kauan viime harjoittelun aikana. Nyt viime yönä nukuin jo tosi hyvin . Toivottavast jatkuu samaan malliin. Vaik kui paljo nukkuis ni aamust tulee semmonen olo et olispa päivä jo ohi ni pääsis taas nukkumaa. Noist ajatuksist tulee ihan armeija mieleen. Kaiken kaikkiaan harjottelupaikka vaikuttaa mukavalta. Mun ohjaaja on ollu toistaseks kipee et en sit tiä kui paljo touhu muuttuu.

Tänää olin salilla päiväunien jälkeen. Hiukan veemäistä ku oli kiire. Maastavetoa tein pyramidisysteemillä. Tekniikka pysyi aika hyvänä ja veto luonas oikeestaa aika hyvin. Lopus tein ykkösen 145kg:lla. En muista et oisin koskaa nostanu enempää. Vieläki enemmä ois menny mut voi ol et tossakin jo selkä hiuka pääs pyöristymää. Tai ainaki nyt tuntuu siltä. Selkä nimittäin aika paskana. Hiuka pelottaa et kui jäykkä se huame aamust on.

Kyl nää illat täs taas nopeest menee jos ite koittaa viel hiuka kuntoil ni eipä täs opinnäytet paljoo tehdä. Tarkottaa sitä et täytynee viettää turus joitakin viikonloppuja täs lähiaikoina. Komiaa :)

Matkalla kohti maratonia, osa 7

No niin. Nyt tuli mutkia matkaan. En ollu tehny mitää tarkkoja lenkkisuunnitelmia tälle viikolle. Maanantain oli viäl veto pois rankan viikonlopun jälkeen. Tiistain oli sit lenkin aika. Ei ollu yhtää motivaatioo lähtee. Viime aikoin yleensä on ollu. Juoksin sellasta rentoa rauhallista vauhtia. Syke nousi yllättävän ylös. Hiukan oli sellanen höntti olo. Syy selvis toden teolla vast seuraavan aamun ku huomasin et olen kipeä. Jälkeenpäin ajatellen, ni sen huomas kyl jo tiistain lenkil. Eipä siin ollu sit täl viikol muit vaihtoehtoi ku jättää juokseiset väliin.

No niin. Nyt on sit tärkeet saada uudelleen rytmistä kiinni. Kai se tiedos oli et jossai vaihees tulee mutkii matkaan. Eikä tollasille sairasteluille voi mitn. Nyt pitää ens viikol vaa skarpata ja vetää hyvät kolme lenkkiä ni näyttää taas valoisammalta. Saa nähdä kui paljo tää tauko ja sairastelu nyt vaikuttaa. Vieläkää ei kyl terveit olla. Täytyy nyt tarkkaan miettii tota ens viikon lenkkeilyn ja salitreenauksen rytmitystä. viikonloppun ei voi tehr mitää ku on maarianhaminan pelireissu.

Mul o asiat viel loppupeleis hyvin. Paneliast on kantautunu huanoi uutisii. Vilin olven ulkosyrjä on kipeytynyt ja meinas et nyt on pakko pitää taukoo. Oli luonnollisesti harmistunut kun oli alkanu juoksu rullaamaan nätisti. Jusal o vieläki enemmä huolii. Se oli kans täsä kippeen. Kerkes vissii muutaman kerran käydä täs välil enne ku meni nilkka perjantain reeneis. Se nyt ei vissii mikää kauhee paha mut voi ol et ens viikol ei paljoo viel juosta. Mut ei meijän parane lannistuu näistä. Kaikki ei aina me suunnitelmien mukaan. Niihin täytyy vaan yrittää osata sopeutua oikein. Täältä tähän. Toiv ens viikol parempii uutisii heti ku olen palannu meriltä. Let me love you!