sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Matkalla kohti maratonia, osa 7

No niin. Nyt tuli mutkia matkaan. En ollu tehny mitää tarkkoja lenkkisuunnitelmia tälle viikolle. Maanantain oli viäl veto pois rankan viikonlopun jälkeen. Tiistain oli sit lenkin aika. Ei ollu yhtää motivaatioo lähtee. Viime aikoin yleensä on ollu. Juoksin sellasta rentoa rauhallista vauhtia. Syke nousi yllättävän ylös. Hiukan oli sellanen höntti olo. Syy selvis toden teolla vast seuraavan aamun ku huomasin et olen kipeä. Jälkeenpäin ajatellen, ni sen huomas kyl jo tiistain lenkil. Eipä siin ollu sit täl viikol muit vaihtoehtoi ku jättää juokseiset väliin.

No niin. Nyt on sit tärkeet saada uudelleen rytmistä kiinni. Kai se tiedos oli et jossai vaihees tulee mutkii matkaan. Eikä tollasille sairasteluille voi mitn. Nyt pitää ens viikol vaa skarpata ja vetää hyvät kolme lenkkiä ni näyttää taas valoisammalta. Saa nähdä kui paljo tää tauko ja sairastelu nyt vaikuttaa. Vieläkää ei kyl terveit olla. Täytyy nyt tarkkaan miettii tota ens viikon lenkkeilyn ja salitreenauksen rytmitystä. viikonloppun ei voi tehr mitää ku on maarianhaminan pelireissu.

Mul o asiat viel loppupeleis hyvin. Paneliast on kantautunu huanoi uutisii. Vilin olven ulkosyrjä on kipeytynyt ja meinas et nyt on pakko pitää taukoo. Oli luonnollisesti harmistunut kun oli alkanu juoksu rullaamaan nätisti. Jusal o vieläki enemmä huolii. Se oli kans täsä kippeen. Kerkes vissii muutaman kerran käydä täs välil enne ku meni nilkka perjantain reeneis. Se nyt ei vissii mikää kauhee paha mut voi ol et ens viikol ei paljoo viel juosta. Mut ei meijän parane lannistuu näistä. Kaikki ei aina me suunnitelmien mukaan. Niihin täytyy vaan yrittää osata sopeutua oikein. Täältä tähän. Toiv ens viikol parempii uutisii heti ku olen palannu meriltä. Let me love you!

Ei kommentteja: