Jaahas. Sakke tunnetaan makean ystävänä. Se o melkei joka kauppareissu ku matkaan tarttuu jotain makeeta. Ajattelinkin nyt tehdä kunniaa suklaapatukoille ja tuoda esiin 3 omaa suosikkiani. Tämä on tietty hiukan moraalitonta eikä oo oikein ehkä näin nostaa toisia suklaapatukoita toisten edelle. Mut lievitetään asiaa niin, etten pistä näitä kolmea mihinkään järjestykseen. Ladies and gentleman olkaa hyvät.
* Pandan suklaa crisp: yllätysveto varmaan monelle. Maitosuklaata jossa jotain crispiä hiukan mukana. Patukka sisältää 6 palaa. Ennen oli sellases keltases paperis mut nykyää valkoses. Maku aika perinteinen. Ei kuitenkaan liian makea. Crisp antaa oman säväyksen hiuka niiku napakoru muijalla.lisäksi tunnearvoa nostaa se et valmistettu isäni kotiseudulla jyväskylässä.
* Lion: Perinteinen. Tuo muistoja mieleen vuosien takaa. Hiuka niiku Janne Ahonen tai Janne Ojanen. Pysyny tiukas kilpailus huipulla jo monta vuotta. Taitaa ol aika halpakin. Suklainen ja sit se pähkinä vai mikä se on tua hyvää lisämakua hiuka niiku alaselkätatuointi muijalla. Sopii hyvin yhteen Batteryn kanssa ennen peliä tai treeniä. Mut jossai kaupas luki et tuote poistuu valkoimasta. Valmistetaanko enää? selvittäkää.
* Royal tumma suklaa: Terveysvalinta. Olenhan ammatiltani terveyden edistäjä vailla vertaa. Sisältää terveydelle edullisia flavonoideja. Ei varmaa silti voi syär nii paljo ku haluaa. Maku sopivasti erilainen. Pysyy suussa kauemmin mu normipatukat. Antaa seesteisen tunnelman. Tumman maku antaa oivan lisämausteen hiuka niiku hammaskoru muijalla.
Muita valintoja mitä tulee käytettyy ku ain ei kannat ottaa suklaat ni sit jotai lakritsii esim pandalta tai viel pienempää esim bisbis. mut makuasioist ei voi kiistellä. mun kommentoikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kirjoittaja lienee todellinen asiantuntija. Harvoin suklaapatukoista pystyy löytämään nuonkin monta yhtäläisyyttä naisista. Minun suosikkini on Jim. Siinä oli jotakin siinä oli jotakin ja nyt se on vissii minussakin.
Jim-patukka:
Aijukupliuta ossaa olla maittava makuhermoja palkitseva pieni mutta sensuelli patukka. Marmelaati lienee K Fazerin perui ja aaltoileva pitsimäisen ohut suklaahuntu on kuin lenninki morsmaikun yllä. Oli muistaakseni kesä menneellä vuosikymmenellä. Jolloin pyöräilin kylän ainooseen manteliin. Siellä asian tunteva kauppiatar palkitsi pienet viikarit juuri kyseisellä patukalla, kun oli tehnyt hyvän teon tai ripittäytynyt sakastin porstuvassa. Taisi se iso-hakkikin ottaa sinisen belmontin sijaan jimin. Suosio lienee säilyvän tulevaisuudessakin, koska pikku maku on kysyttyä. Ja niin sanotut makuupussit kasvavat isoihin mittoihin jolloin pienet mahtuu paremmin makulaareihin. Mä mietin joskus näin nyt maailmaa muuttaa voisin. Vaan sitten yllättäin sen huomaan muuttuneenkin toisin.
Lähetä kommentti