Vivahteikas viikko

moro.

sori en o ehtiny kirjottelemaan täl viikol. alkuviikko oli aika kiireinen eikä sit ain illan päätteeks jaksanu rivet raapustelemaan.

Tosiaan alkuviikolla oli vähän tavnomaista pidempiä päiviä tuolla harjoittelussa. Meil oli siel sellanen kuntoremonttiryhmä. Ihan komiaa oli olla mukana toimimassa ko. ryhmän kanssa. Ja heräs tai vahvistu sellanenkin ajatus et just tollases touhus mis koitetaan sytyttää ihmisissä sellanen terveys/kuntoilukipinä ni olis komiaa tulevasuudessakin. Pääsin ohjailemaan vesijumppaakin. Siit oli taas aikaa ku viimeks on ohjannu ni li hiukan hakemista mutta ihan tyydyttävästi meni. Olin ku joku parempikin ohjaaja ku mul oli sellanen mikrofooni tos sun edes. Ajatus siitä tuntu aika vieraalta mutta aika lonteva se oli ja säästi ääntä.

Torstaipäivä oli melkonen. Aamust mun piti klo 9 ol harjottelupaikas. Hyvis ajoin tein lähtöä kotona ja menin pyörävajaan. Vittu oli takakumi tyhjä. Mul o viime vuosina ollu paljon ongelmii takapyörien kans. Monta on menny puhki ja sit tuntuu et niis ei pysy ilma. Koitin hiukan pumpata siihen ilmaa mut ei onnistunu. Siin o semmone ihme venttiili. Ei siin sit mitää muutko soitto harjottelupaikkaan et myöhästyn. Lähin kävelemään pyörän kanssa ja koitin tos huoltiksel pistää ilmaa. Siin huomasin et päällirengaskin rikki ni se siitä. Jätin pyörän siihe matkan varrelle pyöräliikkeeseen ja tallustin töihin. Siellä kävelysauvat käteen ja muun ryhmän perään. Sitte puoliltapäivin hakemaan Masselta auton avain ja sit taas kävelyä autolla. Vitutti aikalailla. Kello oli kakstoist ja must tuntu et etn ollu muut tehny sinä päivän ku kävelly. Sit sato viel räntää ni kastuinki hiukan. Onneks oli aikaa ni kerkesin käymää koton vaihtamas vaatteet.

Olin siis menos Maskuun kattomaan töitä. Heitin valkoset kengät jalkaan. En ollu mitenkää erikoisest valmistautunu. Hiuka mietin et mitä vastaan jos se kysyy tyyliin että miksi juuri sinä olisit oikea henkilö tähän tehtävään. Mut ei paljon kyselty. SWuurin piirtein heti lyötiin työsopimus eteen. Nimi siihen ja yhtäkkii olin saanu ekan kerran koulutusta vastaavaa työtä. Ei olis aamust uskonu et päivä viel iloks muuttuu. Tosi hieno homma. Ei vain oikein vielä osaa iloita kun tos on toi opinnäytetyö painamassa harteita. Ei ollu paljo mitää kriteereitä sinne työpaikkaan. Kaks ekaa ketä oli soittanu ni valittiin. Kävi aika tuuri siis. Masse oli isos roolis täs mun työnhaus. Sillo joskus huutelin sielt tost sängyst et kattoo onk MOL:n sivuil jotai töitä tarjolla ja nyt olin siel sen autolla. Kiiitokset Masselle.

Kun lähdin ajelemaan sielt Maskusta ni oli hyvät fiilikset. Kävin palkittemas itteni Mignon-munalla. Hyvää fiilistä täydensi hyvät radiosta tulleet biisit. Nightwish ja Jonsu Erämaan viimeinen, Maijan Ingalsin Laura ja Ganesin I Will Stay. Legendaarista. Sit sain viel viestin et pyöräkin on valmis.Hienoa! Siin jossai vaihees ehdin ottamaan päikkäritkin. Ja salillakin kävin. Ei paskempi päivä sittenkään.

Kyllä. Perjantain menin Rossin kans Paneliaan. Aika kiiru ilta oli. Ehdin onneks käymään kattomas Kasperii ja kummityttöä. Sit kiireellä Euraan uimaan ennen treenejä. Hiukan oli ruuhkaa altaalla ni ei sillai nauttinu. Sit ku ei o pitkää aikaa uinu ni sekin tekee asiaa.

Lauantain sit taas aikasin tänne Turkuun kun peli alko jo yhdelt Paraisil. Se meni päin helvettii mut jälkipelit oli ihan jees. Oltiin porukalla Caribialla kylpemässä. Kaljaa meni ja sopimuksia tehtiin. Mäkin lupasin pelata jos siellä suunnalla muutenkin olen mut ei se asia ihan niin yksinkertanen ole mut katotaan nyt. Ajattelin et tekis sillai ku Selänne et ainakin treenais sen verran et sen puolest vois ainakin jatkaa. Saas nähdä.

Kyllä siinä pöhnään ehti tulla. Pojat lähti Paneliaan ja mä, Jankke ja Tatti jäätiin tänne. Mentiin keilaamaan. Tatti hiukan otti sivuaskelia ja horjahti pallotelineen yli tyylikkäästi toiselle radalle. Jäi pallo vielä selän ja lattian väliin ni teki kipeetä. Onneks ei käyny pahemmin. Siittä sitte Turun yöhön. Siellä ei mitn ihmeellistä ollu. Aika pöhnässä tuli oltua. Mut ei vissiin mitään ihmeempää säätöä ollut. Pirusti porukkaa. Muutama tuttukin. Sitte kävely keskustasta kotiin. Oli sen verran tukeva humala ettei pääkään tällä kertaa selvinny.

Nyt onkin sit hiukan vetämätön olo. Joku muija olis kyl kiva. Täytyy myöntää. Tarpeeks hyviä on vaan niin pirun vähän tarjolla. Sit sitä tulee sitä krantummaks vielä mitä kauemmin sitä täs yksin touhuaa. Kaikki aikanaan. Toivottavasti.