Matkalla kohti maratonia, osa 2

Täl viikol o vaa kaks maratonil valmistavaa lenkkii ku on viikonloppun kaks pelii ni täytyy jostai tinkii. Maanantain oli oikeestaa eka pitkä lenkki täs projektis. Sykemittari jäi kotio et mentii niiku perstuntumalla. Tarkotus oli vetää pitkä lenkki hiljasella, kevyellä vauhdilla. Lähdin liikkeelle joskus neljän aikoihin eli pitkäst aikaa iltalenkki. Liekö se vaikuttanu ku tuntu alust alkaen jotenki kevyeltä? Juoksentelin tuol hiuka meren rantojakin. Ei siit tosin paljoo kiksei saanu mut kumminkin, hiuka semmone Rocky-fiilis ajoittain tuli. Ei paikatkaa sattunu ja meni sillee kevyesti koko ajan. Varmaa syke hiuka nousi turhan ylös mut sallittakoon se. Kotio ku tulin ni huomasin et aikaa oli menny 1h 40min. Jäi kyl tosi hyvä fiilis. Matkan aikanakin ajattelin jo seuraavan pitkän lenkin reittiä. Lenkin jälkeisinä päivinä huomasin oikein odottavani tulevaa pitkää lenkkiä. Tuntu taas siltä et oikeal tiel ollaan.

Tänään torstain oli sit toisen lenkin vuoro. Lähtökohdat ei ollu parhaat mahdolliset. Eile tein hiuka jalkoi salil ja perse oli kippee. Sit viel suurempii murheit naisrintamalt. Ensinnäkin Indican Jonsu oli ollu käsi kädes Nightwishin Holopaisen kans. Kirpas aika pahasti sydämeen. Ja niiku se ei ois riittäny. Tolan Pamelakin oli menny naimisiin. Nainen kenel on semmoset silmät ei saa men naimisiin. Anyway. Lenkille oli lähdettävä. Lähdin liikkeel ennen puolt päivää semmoset pari tuntii heräämisestä. Tarkotuksena oli mennä hiuka reippaampaa mut sillee keveesti ja nätillä askeleella. Ja paskat. Heti alust ast tuntu et tänää on vaikeet. Sattu jnkv molempien pohkeiden alaosaan ja muutenki tuntu et jalat oli jotenki tosi väsyneet tai jotain. Ennenki ollu useinki samanlainen fiilis. Luulen et aikasel ajankohdal on tekemist tän kans. En o koskaa tykänny aamulenkeist. Täytyy kyl totutel ku ei ne maratonitkaan iltamyöhään ala. Pientä henkien taisteluu oli lenkin aikan. Vasen polvikin sattu. En antanu periks ku tiedän et maratonin aikan tulee viel tuhat kertaa kovempii henkien taistoi eikä sillonka voi aintaa periks. Lenkin aikan kirosin et ei tätä mun kroppaa kyl juoksemiseen o tehty.

Jatkoin urhollisesti. Pahin jäi taakse ja loppuvaihees tuntu ajoittain ihan siedettävält. Hiukan on kyl nyt pohkeet arat tost ku akilles kiinnittyy pohjelihakseen. Toiv menee ohi. Panelian suunnast kantautu hyvii uutisii. Venno on löytäny juoksukunnon. Sil o ollu pitkää vaikeuksii polvien kans mut nyt kestäny hyvin. Vetää varmaa aika kovavauhtisii. Veikkaan et sil ja Jusal o tota vauhtikestävyyt aika paljo enemmä ku mul mut perästä tullaan. Et pitäkää varanne!

Tällanen juoksuviikko tää nro 2. Hiuka viikolopun pitää juoksennel ku on noit pelei mut iha pienii sykäyksii vaa. Täytyy vaa tarkemmi miettii et miten sijoittaa noi lenkit muuhun kuntooiluun. Ei o järkee lähtee jalkatreenin jälkeisen päivän lenkil jne. Palautuukin täytyy. Lepopäiviiki tarttis olla. Ihan lepoo ei pysty nyt heittää ku hajoo pää jos on paikallaan mut jotai huoltavia harjoituksia pitää lisätä. Nytki olin illal polkees pyörää ja venyttelemäs. Mut palataan asiaan taas muutaman kymmenen kilometrin ja rajun tunneskaalan jälkeen.