Tänään se sit viimeistään kävi selväks. Kesäkuun 14. päivä ei valitettavasti kyl olla maratonkunnos eli siin mieles projekti on epäonnistunut :( mut lähetään sillon koittamaan puolikasta ja katotaan siitä sitten eteenpäin. Tänään oltii Jusan kans Kohnan lenkil. Se on n. 10,5km pitkä. Siin meni aikaa tasan tunti ja ka-syke oli 145. Syke ei nyt mikää ihan mahdoton ollu mut se milt jalat tuntu ni se oli huono. Koko ajan sellast väkisin runttaamist. Ja paheni vaa loppuu kohden. Ei olis kauaa pystyny jatkaa sitä vauhtii. Ei ollu mittää penikkaoiret pahemmin tai selvää lihaskipua mut jalat vaa o jotenki tukos. Se pienikin herkkyys on kadonnut ku ajatuksis pitä käyr just päin vastoin.
Eilen vedin kotinurkilla Saarenmaanlenkin. Ja kun vetää rauhallisesti ni ei juurikaan huomaa et paikat olis tukos. Ei ny miltää lentokeliltäkään kyl tunnu. Se oli joku 5,5km pitkä ja aikaa meni 32min et aika hissuksii mentiin.
Viime viikolla vedin yhden reilun tunnin lenkin mis oli kolme 8-12 min vetoa. Alkuun tuntu ihan suht hyvält mut viimises vedos kyl hyytyi sit ihan täysin.vittu et vituttaa. Täytyy vaan kai hiiren hiljaa mennä kaikki lenkit nyt kai sit vaa.
Talvel oli sellanen ajatus et sit ku illat pitenee ni pystyy jo nauttimaan juoksusta. Nyt on valitettavasti käynyt ihan päinvastoin. Se on tietty syönyt motivaatiotakin hiukan. VEnyttely jääny liian vähälle huomiolle. Mut toivoo toki on. Sitä lisää Jusan ja Pönnin suorituksista kantautuneet tiedot. Torstaina sit seuraavan kerran joku lenkki.
tiistai 20. toukokuuta 2008
tiistai 13. toukokuuta 2008
Matkalla kohti maratonia, osa 18
Moi
No niin. Reilun viikon tauko tuli taas. Tuli kuumeiltua pari päivää ja vielä sen jälkeen niisteltyä ja yskittyä. Osin vieläkin. Et eipä täs nyt oo paljoo juostu. Tänään kävin sit tunnin juoksemas. Tuntu yllättävän hyvältä. Ei ollu juurikaan mitään rasitus- tai nivelkipuja. Eikä mitää lihasväsymystäkä nyt tullu. Syke ka oli 143. Jos se täst nyt taas lähtis.
Sanotaan et tohon Karhu-viestiin asti 12.4. sujui ihan hyvin. SIt tuli osittain koulukiireitä mut ei motivaatiokaan paras mahdollinen ollu. Sit ku oli viel noit vaivoi ni ei ollu täys tsemppi ton juoksemisen suhteen. Nyt ei sit ainakaa o mitää tekosyitä ku koulu on ohi ja sairasteltukin on. Toivotaan et jalat nyt vaa kestäis ja vois taas kääntää katseet noihin kesän juoksutapahtumiin.
No niin. Reilun viikon tauko tuli taas. Tuli kuumeiltua pari päivää ja vielä sen jälkeen niisteltyä ja yskittyä. Osin vieläkin. Et eipä täs nyt oo paljoo juostu. Tänään kävin sit tunnin juoksemas. Tuntu yllättävän hyvältä. Ei ollu juurikaan mitään rasitus- tai nivelkipuja. Eikä mitää lihasväsymystäkä nyt tullu. Syke ka oli 143. Jos se täst nyt taas lähtis.
Sanotaan et tohon Karhu-viestiin asti 12.4. sujui ihan hyvin. SIt tuli osittain koulukiireitä mut ei motivaatiokaan paras mahdollinen ollu. Sit ku oli viel noit vaivoi ni ei ollu täys tsemppi ton juoksemisen suhteen. Nyt ei sit ainakaa o mitää tekosyitä ku koulu on ohi ja sairasteltukin on. Toivotaan et jalat nyt vaa kestäis ja vois taas kääntää katseet noihin kesän juoksutapahtumiin.
tiistai 6. toukokuuta 2008
Matkalla kohti maratonia, osa 17
Tää matka tökkii nyt tosi pahasti. Sanotaan et takapakkii on menty viiminen kuukausi. Vapun aattona kävin tunnin vetäsemäs sellast perusrentoo juoksuu. Tuntu vaihteeks taas ihan ok-meiningiltä. Ei missää tapaukses hyvää mut ei huonointakamahdollist. Kesäasustees sai juosta. Sit oliki vappu ja parin päivän pörötys. Viikonloppuna sulkapallo ja lentopalloturnaukset. Maanantaina paikat ihan paskana. Lähdin juoksemaan tavoitteena vetää sellanen kevyt 1,5h. Sanotaan et eka tunti meni jotenkuten. Sit sen jälkee alko taas niiku paukut jaloist loppuu. Tuntu et takareisis o voimat vähis. Muutenki aika raskast juoksuu. POlvet ja siit alaspäin ni kaikki mahdolliset luut ja ytimet tuntuu olevan jumis.
Nyt tiistain nousi sit kuume. Sen kyl huamas sit jo eile lenkil. Täs tulee nyt taas sit taukoo eikä mistää säännöllisest harjottelust tietookaan. Nyt olen kyl melko varma siit ettei 14.6. olla viel maraton-kunnos. Tiedot pohjosesta ja Paneliasta kertoo et Jankke ja Jusa on kovas kunnos. Hiukan se syö miestä ku itte ei o pysyny kehitykses mukan. Tos jossai vaihees ku hiukan koitti noustaa harjotusvauhtei ni tapahtu jotain. Meni jotenki yli tai jotain. Sellasest kevyest tuntumast lenkil on mahdottoman pitkä aika. Vaiks nyt onki vaikeet ni uskos et ku täst tervehtyy ja säännöllisest käy lenkil ni kyl se kunto sielt taas alkaa nousta. Nyt vaan ei toi lenkil lähteminen o kovin mielekäst ku juoksu nii vaikeet ja väkinäistä. Ei auta muut ko jatkaa ja toivoo et suunta muuttuis taas.
Nyt tiistain nousi sit kuume. Sen kyl huamas sit jo eile lenkil. Täs tulee nyt taas sit taukoo eikä mistää säännöllisest harjottelust tietookaan. Nyt olen kyl melko varma siit ettei 14.6. olla viel maraton-kunnos. Tiedot pohjosesta ja Paneliasta kertoo et Jankke ja Jusa on kovas kunnos. Hiukan se syö miestä ku itte ei o pysyny kehitykses mukan. Tos jossai vaihees ku hiukan koitti noustaa harjotusvauhtei ni tapahtu jotain. Meni jotenki yli tai jotain. Sellasest kevyest tuntumast lenkil on mahdottoman pitkä aika. Vaiks nyt onki vaikeet ni uskos et ku täst tervehtyy ja säännöllisest käy lenkil ni kyl se kunto sielt taas alkaa nousta. Nyt vaan ei toi lenkil lähteminen o kovin mielekäst ku juoksu nii vaikeet ja väkinäistä. Ei auta muut ko jatkaa ja toivoo et suunta muuttuis taas.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Matkalla kohti maratonia, osa 16
Matka käy yhä vaikeemmaks. Oli kyl huono viikko taas. Tiistaina ajattelin vetää sellasen 50min palauttavan. Jotenki jalat kyl iha vitun tukos. Pakko oli keskeyttää 37min kohdal. Viikonlopun la-illan reipas lenkki ja sunnuntain pitkä selväst liian kova pala mulle. Tuli selväks et täytyy huilat ja purra hammasta. Tuntu et ei täst tul taaska mittää.
Torstai-illal lähdin sit pelonsekaisin koittamaan. Juoksin sellaset 45 min. Ei mittää herkkuu taaska ollu mut paljon parempaa ja sykkeetkin pysyi ihan kohtuullisest aisois.
Perjantain sit menin Ruissaloon tarkotuksen vetästä sellanen tunti hiuka reippaampaa. Missää vaihees ei tuntunu hyvält. Alku meni kuitenki jotenki. Siin sit ku alko tuni lähestyy ni alko men taas nii vitun vaikeeks. Ei sillai mittää penikkaoiret. Pient kireyttä niiku pohkeen alueel mut suurimmat ongelmat selväst lihaksistos. tuntu et homma ei nyt vaan toimi sillai ku pitäs. Taas jouduin lopettamaan juoksun ennen ku olin ''maalis''.
Sunnuntain oli sit taas pitkän aika. Olin mielestäni hyvin valmistautunu. Lähin sinne Lyörkin mettiin juoksentelemaan. Aika pian huomasin et nyt sit taas penikat sattuu. Eikä se menny ohi. Paheni vaan. Joka askeleella sattui ja juoksu meni väkinäiseksi ku hiuka varoo niit iskui. 47min oli juostu ku oli pakko keskeyttää. LAuntain olin vetäny vesijumppaa ja siin hyppiny jnkv. Siit ne sit oli ottanu nokkkiis. Ei kyl olis edes kiukul juossu tota läpi.
Nyt on harkinnan aika. Tuntuu et Forssa tulee ihan liian pian vastaan. Mieleen tullu semmonen ajatus et jos siel juoksis puolikkaan ja vast myöhemmin kesäl sit maratonin. Kesä on kyl paha et tuleek sitä sit reenattuu. nyt kyl tuntuu silt et ei pysty juoksemaan sitä siel forssas läpi. On ollu nyt sen verra vastoinkäymisii. Tuntuu et ei jalat lainka totu tohon touhuun. Talvel ajatteli et tähän aikaan vuodest olis jos kevyt askel. NYt tuntuu et edellisest kevyest olost ja helpost juoksemisest on jo pirust aikaa. Jusa puolestaan on hyväs kunnos.
Torstai-illal lähdin sit pelonsekaisin koittamaan. Juoksin sellaset 45 min. Ei mittää herkkuu taaska ollu mut paljon parempaa ja sykkeetkin pysyi ihan kohtuullisest aisois.
Perjantain sit menin Ruissaloon tarkotuksen vetästä sellanen tunti hiuka reippaampaa. Missää vaihees ei tuntunu hyvält. Alku meni kuitenki jotenki. Siin sit ku alko tuni lähestyy ni alko men taas nii vitun vaikeeks. Ei sillai mittää penikkaoiret. Pient kireyttä niiku pohkeen alueel mut suurimmat ongelmat selväst lihaksistos. tuntu et homma ei nyt vaan toimi sillai ku pitäs. Taas jouduin lopettamaan juoksun ennen ku olin ''maalis''.
Sunnuntain oli sit taas pitkän aika. Olin mielestäni hyvin valmistautunu. Lähin sinne Lyörkin mettiin juoksentelemaan. Aika pian huomasin et nyt sit taas penikat sattuu. Eikä se menny ohi. Paheni vaan. Joka askeleella sattui ja juoksu meni väkinäiseksi ku hiuka varoo niit iskui. 47min oli juostu ku oli pakko keskeyttää. LAuntain olin vetäny vesijumppaa ja siin hyppiny jnkv. Siit ne sit oli ottanu nokkkiis. Ei kyl olis edes kiukul juossu tota läpi.
Nyt on harkinnan aika. Tuntuu et Forssa tulee ihan liian pian vastaan. Mieleen tullu semmonen ajatus et jos siel juoksis puolikkaan ja vast myöhemmin kesäl sit maratonin. Kesä on kyl paha et tuleek sitä sit reenattuu. nyt kyl tuntuu silt et ei pysty juoksemaan sitä siel forssas läpi. On ollu nyt sen verra vastoinkäymisii. Tuntuu et ei jalat lainka totu tohon touhuun. Talvel ajatteli et tähän aikaan vuodest olis jos kevyt askel. NYt tuntuu et edellisest kevyest olost ja helpost juoksemisest on jo pirust aikaa. Jusa puolestaan on hyväs kunnos.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Matkalla kohti maratonia, osa 15
MoSo!
Hiuka meni vituix tämä viikko. Neljä lenkkii oli tarkotus. Kolme tuli vetästyä.
Tiistain oli sellanen perusveto. Takana oli se lauantainen Karhu-Viesti suoritus. Sen jälkee kahden päivän tauko ilman mitää palauttavii lenkkei tai venytyksii.Tuntu jo enne lenkkii silt et tänää ei kulja. Olikin kyl tosi raskas askel. Henkisest tuntu kans pitkält. Luiset rakenteet hiukan kans valitti. Ajoittain tuntuu silt et ku treenaa mont viikkoo säntillisest ni menee askeleen eteenpäin ja sit ku ottaa yhden viikonlopun rennommin ni menee kaks taa. Et täytyy kai joka päivä treenailla vaan eikä mitn lepopäiviä. Lenkki kesti muuten tunnin ja ka-syke oli 143.
Joo torstain piti sit vetää seuraava. Piti palauttaa opinnäytetyö perjantain ja sitä väännettiin klo 21 asti. Ni ei ollu sit enää paukkui lähtee. Ja sit ku Lauri Tähkä oli viel kaupungis ni pöhnä oli itsestäänselvyys. Eli kuningasalkoholi vei voiton
Rintamaan pojasta. Ja perjantai meni sit miten meni.
Lauantai-illal sit pääs liikkeel. Olin siin just pohjal vetäny punttitreenin,mm. maastavetoa et ei ihan tuoreet jalat ollu. HIuka kovempaa oli tarkotus vetää. Eka 10min rauhallisest. Sit n.15 minuutin veto. HIuka hakkas tual 170 yli. Vois koittaa seuraavaks pitää alle. IHan ok luonas mut ei tietty nii kevyt askel ku haluais. Sit muutama minuutti kävelyy ja pient hölkkää ja sit kovempaa kotiin asti, joku 14 min. Yhteisaika 45min ja ka-syke 158.
Sit nyt sunnuntain pitkä lenkki. Harjavallas hiihteenharjul. Oli tarkotus vetää 20km mut tuli hiuka pidempi ku juoksin harhaan hippasen. Oli nyt ylärajana 151 ku yleensä ollu 145 korkeintaan. Ajattelin et kyl se 20km vois kahteen tuntiin men. Juoksin jonki verra kovempaa ku yleensä pitkil lenkeil. Ei tainnu juoksu oikee kulkemal kulkee missään vaihees. Luulin et olis eka 10km kierrokse jälkee olu tunnin pinnas mut kello näyttkin 1h 7min ja rapiat päälle. Alan oikeesti epäillä noita H-vallan lenkin pituuksia. Tuntu et sellast ihan hyvää vauhtii mentäis mut ei kai sit. Sit toisen kierroksen alkupätkäl juoksin harhaan ja vitutti jonkin verran. Siit sit ympäri ja takasin oikeelle polulle. Alkoi painaa jonkin verran. Lihakset jaloissa selvästi väsyi ja vasen polvikin alkoi sattua. Oikee tuli sellanen olo et jaksaak täsä maalii asti. Pientä katkeemista oli havaittavissa. Ihan hyvä treeni päänupin kannalta ku joutu skarppaamaan. Loppuajaks tuli 2h 26min, ka-syke 145.
Viikon päätteeks tuli taas sellanen olo et pelkkä maratonin läpijuokseminen on ihan tarpeeks kova haaste. Aikatavoitteet taas unholassa. Vittu et oli vaikiaa. NYt ehkä päällimmäisenä mielessä se että pitää venytellä ja palautella noista lenkeistä lepopäivillä ja kevyillä juoksuilla. Se hiuka jääny taka-alal nytte. Tälläki viikol huomas ti ja varsinki nyt su ettei ollu palautunu. Varsinki tänää tuntu se eilinen maastaveto. Pitää taas ottaa vähän ammattimaisempi asenne tähän touhuun ku koulussaki suurin paine jo poijes.
Suunta ylös!
Hiuka meni vituix tämä viikko. Neljä lenkkii oli tarkotus. Kolme tuli vetästyä.
Tiistain oli sellanen perusveto. Takana oli se lauantainen Karhu-Viesti suoritus. Sen jälkee kahden päivän tauko ilman mitää palauttavii lenkkei tai venytyksii.Tuntu jo enne lenkkii silt et tänää ei kulja. Olikin kyl tosi raskas askel. Henkisest tuntu kans pitkält. Luiset rakenteet hiukan kans valitti. Ajoittain tuntuu silt et ku treenaa mont viikkoo säntillisest ni menee askeleen eteenpäin ja sit ku ottaa yhden viikonlopun rennommin ni menee kaks taa. Et täytyy kai joka päivä treenailla vaan eikä mitn lepopäiviä. Lenkki kesti muuten tunnin ja ka-syke oli 143.
Joo torstain piti sit vetää seuraava. Piti palauttaa opinnäytetyö perjantain ja sitä väännettiin klo 21 asti. Ni ei ollu sit enää paukkui lähtee. Ja sit ku Lauri Tähkä oli viel kaupungis ni pöhnä oli itsestäänselvyys. Eli kuningasalkoholi vei voiton
Rintamaan pojasta. Ja perjantai meni sit miten meni.
Lauantai-illal sit pääs liikkeel. Olin siin just pohjal vetäny punttitreenin,mm. maastavetoa et ei ihan tuoreet jalat ollu. HIuka kovempaa oli tarkotus vetää. Eka 10min rauhallisest. Sit n.15 minuutin veto. HIuka hakkas tual 170 yli. Vois koittaa seuraavaks pitää alle. IHan ok luonas mut ei tietty nii kevyt askel ku haluais. Sit muutama minuutti kävelyy ja pient hölkkää ja sit kovempaa kotiin asti, joku 14 min. Yhteisaika 45min ja ka-syke 158.
Sit nyt sunnuntain pitkä lenkki. Harjavallas hiihteenharjul. Oli tarkotus vetää 20km mut tuli hiuka pidempi ku juoksin harhaan hippasen. Oli nyt ylärajana 151 ku yleensä ollu 145 korkeintaan. Ajattelin et kyl se 20km vois kahteen tuntiin men. Juoksin jonki verra kovempaa ku yleensä pitkil lenkeil. Ei tainnu juoksu oikee kulkemal kulkee missään vaihees. Luulin et olis eka 10km kierrokse jälkee olu tunnin pinnas mut kello näyttkin 1h 7min ja rapiat päälle. Alan oikeesti epäillä noita H-vallan lenkin pituuksia. Tuntu et sellast ihan hyvää vauhtii mentäis mut ei kai sit. Sit toisen kierroksen alkupätkäl juoksin harhaan ja vitutti jonkin verran. Siit sit ympäri ja takasin oikeelle polulle. Alkoi painaa jonkin verran. Lihakset jaloissa selvästi väsyi ja vasen polvikin alkoi sattua. Oikee tuli sellanen olo et jaksaak täsä maalii asti. Pientä katkeemista oli havaittavissa. Ihan hyvä treeni päänupin kannalta ku joutu skarppaamaan. Loppuajaks tuli 2h 26min, ka-syke 145.
Viikon päätteeks tuli taas sellanen olo et pelkkä maratonin läpijuokseminen on ihan tarpeeks kova haaste. Aikatavoitteet taas unholassa. Vittu et oli vaikiaa. NYt ehkä päällimmäisenä mielessä se että pitää venytellä ja palautella noista lenkeistä lepopäivillä ja kevyillä juoksuilla. Se hiuka jääny taka-alal nytte. Tälläki viikol huomas ti ja varsinki nyt su ettei ollu palautunu. Varsinki tänää tuntu se eilinen maastaveto. Pitää taas ottaa vähän ammattimaisempi asenne tähän touhuun ku koulussaki suurin paine jo poijes.
Suunta ylös!
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Matkalla kohti maratonia, osa 14
Matka jatkuu. Tarkoituksena oli vetää nyt inan kevyempi viikko väliin ja sen jälkee aloittaa sit taas ikään kuin seuraava vaihe harjottelussa kohti kesäkuun 14. päivää.
Oli jalat hiukka kipeet pitkän lenkin jäljiltä.Niinpä tein palauttavan lenkin sijaan korvaavan harjoituksen kuntopyörällä. Tarkoituksena siis säästellä jalkoja iskuilta. Poljin 45 minuuttia keskiarvosykkeellä 111. Missää muus lajis ei saa hikee nii nätist irti ku kuntopyöräl. Oli oikein hyvä korvaava treeni. Säästeltiin hiukan intoa tonne juoksupoluille.
Torstaina illan jo alkaessa hämärtää eli vast hiuka enne kello ysii kerkesin Ruissaloon. Siellä oli tarkotus vetää sellanen alkuu 10min rauhallist,sit 50 min tasast reipast sykearvoilla 149-161 ja sit loppuu taas 10 min verryttelyy. Ja suunnitelmien mukaan meni. Syle nousi alus helpommi ylös ku odotin mut pysi sitä vastoin aika hyvin rajoissa. Ihan mukava vauhtia tuli juostua. Näitä lenkkejä pitää ottaa nyt lisää. Jalat oireili hiukan, eniten vasen pohjeen/akilleksen seutu jotenkin kramppas mut helppas ku anto vaan mennä. Lenkin jälkee oikein hyvät fiilikset. Sai pitkän päivän päätteeks vedettyy viel hyvän lenkil. Päivä pääateria syötiin lenkin jälkeen n. klo 23.
Lauantaina sitten edessä taas uus kokemus. Eli osallistuttiin PeWen kanssa Suomen suurimpaan maantieviestiin eli Karhu-Viestiin. Mä olin hamstrannu itelleni ankuuriosuuden, joka oli 9,2km. Koko matka suht tasasta asfalttibaanaa. Juoksu kulki aika hyvin. Olin edellisenä päivänä tehnyt kevyen jalkatreenin. Se tuntui yllättävän paljon. Etenkin etureisissä. Muuten jalat ei nyt oikeen ollu moksiskaan asfaltista. Aikas tasasta vauhtia painoin koko ajan. Loppuajaks tuli tasan 45min keskiarvosykkeellä 172. eli hiukan alle 5min km-vauhtia. Ei mikään elämäni juoksu mut ihan jees. Pitää vaa noitten kovempien lenkkien kautta hakee edellytyksiä ja rohkeutta viedä ittensä vielä lähemmäs äärirajoja. Matkavauhtia tarvitaan lisää. Olen täs jo ajatellu et siel hunajahölkäs lähdetään kyl riskillä liikkeelle tavottelemaan tosissaan sitä 45 min aikaa. Jos Jusalt sais hyvän peesin... Kokonaisuudessaan viesti hieno kokemus ja sokerina pohjalla hyvät ruoat Amarillos.
Joo nyt on hiuka sellane olo et vaihe 1 olis takana ja nyt alkais vaihe 2 mikä päättyis siihe maratoniin. Hiukan pitää nostaa tehoja. Ei ehkä määrää niinkään. Neljällä lenkillä viikossa oon ajatellu pärjätä. Jos hiukan malttais ol syömät ni painokin jatkais laskuaan. Hyvä tavoite vois olla et 14.6. se olis joku 95 kiloa. Matka jatkuu.Pysykää mukana!
Oli jalat hiukka kipeet pitkän lenkin jäljiltä.Niinpä tein palauttavan lenkin sijaan korvaavan harjoituksen kuntopyörällä. Tarkoituksena siis säästellä jalkoja iskuilta. Poljin 45 minuuttia keskiarvosykkeellä 111. Missää muus lajis ei saa hikee nii nätist irti ku kuntopyöräl. Oli oikein hyvä korvaava treeni. Säästeltiin hiukan intoa tonne juoksupoluille.
Torstaina illan jo alkaessa hämärtää eli vast hiuka enne kello ysii kerkesin Ruissaloon. Siellä oli tarkotus vetää sellanen alkuu 10min rauhallist,sit 50 min tasast reipast sykearvoilla 149-161 ja sit loppuu taas 10 min verryttelyy. Ja suunnitelmien mukaan meni. Syle nousi alus helpommi ylös ku odotin mut pysi sitä vastoin aika hyvin rajoissa. Ihan mukava vauhtia tuli juostua. Näitä lenkkejä pitää ottaa nyt lisää. Jalat oireili hiukan, eniten vasen pohjeen/akilleksen seutu jotenkin kramppas mut helppas ku anto vaan mennä. Lenkin jälkee oikein hyvät fiilikset. Sai pitkän päivän päätteeks vedettyy viel hyvän lenkil. Päivä pääateria syötiin lenkin jälkeen n. klo 23.
Lauantaina sitten edessä taas uus kokemus. Eli osallistuttiin PeWen kanssa Suomen suurimpaan maantieviestiin eli Karhu-Viestiin. Mä olin hamstrannu itelleni ankuuriosuuden, joka oli 9,2km. Koko matka suht tasasta asfalttibaanaa. Juoksu kulki aika hyvin. Olin edellisenä päivänä tehnyt kevyen jalkatreenin. Se tuntui yllättävän paljon. Etenkin etureisissä. Muuten jalat ei nyt oikeen ollu moksiskaan asfaltista. Aikas tasasta vauhtia painoin koko ajan. Loppuajaks tuli tasan 45min keskiarvosykkeellä 172. eli hiukan alle 5min km-vauhtia. Ei mikään elämäni juoksu mut ihan jees. Pitää vaa noitten kovempien lenkkien kautta hakee edellytyksiä ja rohkeutta viedä ittensä vielä lähemmäs äärirajoja. Matkavauhtia tarvitaan lisää. Olen täs jo ajatellu et siel hunajahölkäs lähdetään kyl riskillä liikkeelle tavottelemaan tosissaan sitä 45 min aikaa. Jos Jusalt sais hyvän peesin... Kokonaisuudessaan viesti hieno kokemus ja sokerina pohjalla hyvät ruoat Amarillos.
Joo nyt on hiuka sellane olo et vaihe 1 olis takana ja nyt alkais vaihe 2 mikä päättyis siihe maratoniin. Hiukan pitää nostaa tehoja. Ei ehkä määrää niinkään. Neljällä lenkillä viikossa oon ajatellu pärjätä. Jos hiukan malttais ol syömät ni painokin jatkais laskuaan. Hyvä tavoite vois olla et 14.6. se olis joku 95 kiloa. Matka jatkuu.Pysykää mukana!
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Ei tää voi olla näin vaikeeta
Otsikossa lainattu erään turkulaisen kiekkovalmentajan tokaisua pelaajilleen. Kyseinen valmentaja joka myös Midaksen kosketuksestaan tunnetaan.
Touhu on kovaa. Kouluja on käyty jos kaikki lasketaan mukaan,niin sellaset 16-17 vuotta ja nyt tuntuu silt et sais riittää. Olis toi opinnäyte tossa aika levällään ja palautus olis ens pe. Vittu kun sen saan pois käsistäni ni taas huokastaan helpotuksesta niin syvään että. Ei kyllä oikeen jaksa kiinnostaa. Kai se nyt täytyy hoitaa ees jotenkin loppuun. Syytä ainakin olis.
Aika kiirutta ollu tää viikko. Harjottelu loppui ja sit on painettu partnerin kans tota työtä. Kiireiden keskelläkin on kerinny treenailemaan. Ainahan sitä löytyy aikaa sille mitä pitää tärkeenä. Et miehet jos joku kiisenberg sanoo teille et se on nyt aika kiireinen eikä ehdi tavata ni toivo on menetetty sit jo siin vaihees.
Nytkin ois täs illal ollu aikaa tehä ja touhuta mut ei pysty. Sielt tuli hyvii TV-ohjelmii kuten Tartu Mikkiin juontajanaan iki-ihana Sami Hintsanen. Ylanterin Katri se siellä lauleskeli. Se vissii pyörii aika ussei tual Holvis. Ei tietty nii paljo ku Mane ja Timo mut kumminkin vähintään kerran viikonlopus. Se tarttis joskus bongata siel. Ite tulee vaa käytyy nii harvoin ku ei se paikka enää tullu miltään tän Turun gloorian ja loiston jälkeen. Sitä kun täällä tottuu patioihin ja tilaa shamppanjaa pöytään ja chilinutsei ni ei siin paljo enää vodkabatteryst saa kiksei. Vähä sama ku ois päässy ajamaan jotain tuliterää tai vähänajettuu kiisen.... eiku siis autoo ni ei siin enää vanha matu oikee miltää tunnu. Näin se vaan menee.
Kiekkofinaaleit en ol ehtin seuraamaan. Sen sijaan naisten lentopallon neljättä finaalia tossa kattelin samalla kun tein yhden käden punnerruksia ilman paitaa. Oli kyllä urheilua parhaimmillaan. Joutu oikein jännittämäänkin ku on sentää yks tuttu pelaamas. On se niin pirun pienestä kiinni välillä. Yhden pallon pääs mestaruudest ja sit käteen ei jää lopulta mitään. Siinä kai piilee se urheilun hienous. Täytyy kyllä nostaa hattua niille nuorille tytöille varsinkin kun ikää on 17 ja koko sali huutaa. Siin kysytää henkist kanttia kyllä. Sitä ei taitais Sakkelt löytyy.
Joo sitä on nyt sellanen tunne et ku ton työn saa pois käsist ni elämä pääsee jatkumaan. Nyt on joutunu jättämään väliin niin monta baari-iltaa ja muita sosiaalisii tilanteit mist ei tääl vissii niin paranis huudella. Pitäkää peukkui et Sakke sais hommat hoidettu ja sit olen BACK!
Touhu on kovaa. Kouluja on käyty jos kaikki lasketaan mukaan,niin sellaset 16-17 vuotta ja nyt tuntuu silt et sais riittää. Olis toi opinnäyte tossa aika levällään ja palautus olis ens pe. Vittu kun sen saan pois käsistäni ni taas huokastaan helpotuksesta niin syvään että. Ei kyllä oikeen jaksa kiinnostaa. Kai se nyt täytyy hoitaa ees jotenkin loppuun. Syytä ainakin olis.
Aika kiirutta ollu tää viikko. Harjottelu loppui ja sit on painettu partnerin kans tota työtä. Kiireiden keskelläkin on kerinny treenailemaan. Ainahan sitä löytyy aikaa sille mitä pitää tärkeenä. Et miehet jos joku kiisenberg sanoo teille et se on nyt aika kiireinen eikä ehdi tavata ni toivo on menetetty sit jo siin vaihees.
Nytkin ois täs illal ollu aikaa tehä ja touhuta mut ei pysty. Sielt tuli hyvii TV-ohjelmii kuten Tartu Mikkiin juontajanaan iki-ihana Sami Hintsanen. Ylanterin Katri se siellä lauleskeli. Se vissii pyörii aika ussei tual Holvis. Ei tietty nii paljo ku Mane ja Timo mut kumminkin vähintään kerran viikonlopus. Se tarttis joskus bongata siel. Ite tulee vaa käytyy nii harvoin ku ei se paikka enää tullu miltään tän Turun gloorian ja loiston jälkeen. Sitä kun täällä tottuu patioihin ja tilaa shamppanjaa pöytään ja chilinutsei ni ei siin paljo enää vodkabatteryst saa kiksei. Vähä sama ku ois päässy ajamaan jotain tuliterää tai vähänajettuu kiisen.... eiku siis autoo ni ei siin enää vanha matu oikee miltää tunnu. Näin se vaan menee.
Kiekkofinaaleit en ol ehtin seuraamaan. Sen sijaan naisten lentopallon neljättä finaalia tossa kattelin samalla kun tein yhden käden punnerruksia ilman paitaa. Oli kyllä urheilua parhaimmillaan. Joutu oikein jännittämäänkin ku on sentää yks tuttu pelaamas. On se niin pirun pienestä kiinni välillä. Yhden pallon pääs mestaruudest ja sit käteen ei jää lopulta mitään. Siinä kai piilee se urheilun hienous. Täytyy kyllä nostaa hattua niille nuorille tytöille varsinkin kun ikää on 17 ja koko sali huutaa. Siin kysytää henkist kanttia kyllä. Sitä ei taitais Sakkelt löytyy.
Joo sitä on nyt sellanen tunne et ku ton työn saa pois käsist ni elämä pääsee jatkumaan. Nyt on joutunu jättämään väliin niin monta baari-iltaa ja muita sosiaalisii tilanteit mist ei tääl vissii niin paranis huudella. Pitäkää peukkui et Sakke sais hommat hoidettu ja sit olen BACK!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)